KUKA NE HOMEKOULUT RAKENSI?

Tampereen kouluja korjataan. Yhtä toisensa jälkeen. Ensi vuonna kuulemma taas 9 koulua menee uusiksi tai korjaukseen.
Koulujen sisäilmaongelmat ovat olleet riesana vuosikymmenestä toiseen. Asiaan suhtaudutaan kuin luonnonlakiin. En ole nähnyt vilaustakaan siitä kysymyksestä, jonka luulisi ensimmäisenä tulevan mieleen: Kuka on vastuussa niin kehnosta rakentamisesta? Mitkä rakennusliikkeet tuottavat niin huonoa laatua? Kuka tai ketkä virkamiehet ovat suunnitelmia hyväksyneet? Onko ongelman takana virkamiesten /poliitikkojen ja rakennusliikkeiden pyhä ja molemmille osapuolille tuottoisa allianssi?
Tuo allianssi jota me veronmaksajat vuodesta toiseen verorahoillamme rahoitamme ja josta kasvavat lapset, tulevat veronmaksajat, nyt maksavat terveydellään ja mahdollisesti elämänikäisellä oireilulla?

ERI SÄÄNNÖT HELSINGISSÄ JA TAMPEREELLA?

 SDP:n Helsingin kaupunginvaltuustoryhmä on erottanut Husu Husseinin ensi vuoden kesäkuuhun asti, koska tämä on valehdellut netissä tekemisistään taksikuskina. Hänen toivotaan jäävän pois myös lautakuntatyöstä. "Luottamustoimessa toimivalta edellytetään arvokasta ja rehellistä käytöstä", perustelee Helsingin SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Eveliina Heinäluoto.
Tampereen demareilla näkyy olevan eri säännöt ja käsitys siitä, mitä luottamushenkilöltä odotetaan. Atanas Aleksovski on valehdellut jopa sellaisestakin asiasta kuin itseään koskevasta rikostutkinnasta, mutta saa kaikessa rauhassa jatkaa kaupunginvaltuuston jäsenenä.
Aleksovskin vale liittyi suoraan luottamustoimiin, Husseinin taas muuhun toimintaan, joten Aleksovskin teko oli raskauttavampi. Kovin on suvaitsevainen Tampereen demariryhmä.

KÄÄK!

Katsoin huolimattomasti kaupungin sivuilta, missä oli vanhentunutta tietoa. Kilpailukykyjohtajaksihan se Yli-Rajala Heinämäen valitsi, ja täsmälleen täsmälleen 34 hakijan joukosta. Se pitkä titteli oli Heinämäen edellinen asema, josta hän siis siirtyi kilpailukykyämme johtamaan. Kiitos tarkalle lukijalle, joka huomautti asiasta!

Hupaisasti juuri sen jälkeen, kun kaupungin korkein johto on saanut päänsilityksen siitä, että EI noudattanut itse päättämäänsä konserniohjetta, saa kaupunki uuden konserniohjeen.
AL:n 18.10.19. mukaan kaupunginhallitus aikoo ensi maanantaina esittää kaupunginvaltuustolle, että Tampereen kaupunkikonsernin tytäryhteisöjen konserniohje hyväksytään ja ohjetta NOUDATETAAN kaupunkikonserniin kuuluvissa tytäryhteisöissä ja yhteisöissä.
Johtaako kyseisessä kaupunginhallituksen kokouksessa puhetta ensimmäinen puheenjohtaja Lauri Lyly, joka juuri sai sanktion siitä että EI noudattanut edellistä itse päättämäänsä konserniohjetta - vai toinen puheenjohtaja Kalervo Kummola, joka myös sai sanktion samasta asiasta?
Vai johtaako sitä toinen varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio, joka oli tietoinen Aleksovskin puuhista jo kaksi vuotta sitten?
Tästä tulee hauskaa. Ikävää vain näin kirjailijan kannalta, kun ne tekevät sen itse. Farssin.
Uusi konserniohje pitää sisällään sen minkä piti olla itsestään selvää: että tytäryhteisöjen ja säätiöiden johtoon tai hallitukseen kuuluvat henkilöt eivät voi kuulua Tampereen kaupungin konsernijohtoon eivätkä valvonnasta vastaaviin toimielimiin, eli he eivät voi itse valvoa omaa toimintaansa.
Senhän nyt sanoo järkikin. Mutta järjellähän ei välttämättä ole kovin paljon tekemistä hallitsemisen kanssa.
Miksi esimerkiksi Tampereella on kaksi asumiseen liittyvää säätiötä, Vuokratalosäätiö ja Kotilinnasäätiö? No siksi tietysti, että vanhoina hyvinä aseveliakselin aikoina haluttiin varmistaa hyvätuloinen eläkevirka sekä kokkarien että demarien ansioituneelle edustajalle. Vuokratalosäätiö kuuluu kokkarien reviiriin, Kotilinnasäätiö demarien. Virkojen pätevyysvaatimukset räätälöitiin sitten sopivasti tarjokkaiden kokemusta ja koulutusta vastaaviksi. Kaupungin talouden kannalta ratkaisussa ei ole järkeä. Yksi pätevä johtaja ja hallitus riittäisi hoitamaan koko revohkan. Mutta mistä sitten kaivettaisiin lehmänkaupoissa välttämättömät palkkio- ja luottamusvirat?
Miksi muuten arvelisitte kaupungissamme viime aikoina syntyneen jos jonkinlaisia uusia virka- ja luottamustoimia, joiden laatimisessa on käytetty todella luovaa mielikuvitusta? Mainitsen vain viimeisimmän nimityksen: konsernijohtaja Yli-Rajala totesi viisaudessaan 30 hakijan joukosta pätevimmäksi Anna-Kaisa Heinämäen (ja nyt vetäkää henkeä!) "elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueen lautakuntien apulaispormestariksi".

TAMPERELAINEN KATRILLI

Pormestari Lylyn, konsernijaoston pj. Kummolan ja konsernijohtaja Yli-Rajalan kaupunginhallitukselta 7.10. saama "tuomio" kummastuttaa. Ensinmainitut saivat "huomautuksen", Yli-Rajala "kirjallisen varoituksen". Sanktiot vaikuttavat lähinnä päänsilitykseltä teon laatuun nähden.
Kuten päätöksen esittelyssä sanotaan, on konsernijohdolla "korostettu vastuu kaupungin toiminnan lainmukaisuuden ja hyvän johtamis- ja hallintotavan toteutumisen valvojana".
Kuitenkin kyseiset herrat salasivat tietoisesti sittemmin valitun ehdokkaan A. Aleksovskin rikosepäilyn.
He eivät ole mitään eilisen teeren poikia, vaan kokeneita politiikan ammattilaisia, joten he ovat tienneet täsmälleen mitä tekivät: rikkoivat tietoisesti niin hallintolakia kuin hyvän hallinnon periaatteita sekä konserniohjesääntöä, jota ovat itse olleet päättämässä.
Asiasta tietoinen oli myös kaupunginlakimies Jouko Aarnio. Onko katrilli edennyt esimerkiksi sillä kuviolla, että lakimies Aarniolta on tiedusteltu, mitä mahdollisia seuraamuksia rikosepäilyn salaamisesta voi tulla ja kuultuaan että "no ehkä huomautus" pojat ovat jatkaneet kuten oli sovittu?
Mutta miksi he ovat katsoneet tarpeelliseksi/välttämättömäksi (todennäköisen kiinnijoutumisen uhallakin) edistää rikoksesta epäillyn, jo moneen kertaan valheesta kiinni saadun Aleksovskin uraa?
Lisäkysymyksiä aiheuttaa se, että kaupunginhallituksen puheenjohtajana kyseisessä kokouksessa toimi Jaakko Mustakallio, joka käsittääkseni sai tiedon Muotiala-jupakasta jo keväällä 2017, kuten muukin vihreiden paikallisjohto, joka kielsi nostamasta asiaa esille, koska se olisi voinut haitata vihreiden mahdollisuuksia käynnissä olevissa luottamusmiesneuvotteluissa.
Kuinka monta pukkia kaupunkilaisten kaalimaata vartioi? Kuinka monta palkkiovirkaa ja luottamusmiesasemaa, puheenjohtajuutta, apulaiskaupunginjohtajuutta on tämän tanssin vuoroissa ja vastavuoroissa saatu ja vaihdettu - mihin?

JOHTAJAKSI VAI TERAPIAAN?

Kun ihmisen kehonkuva on vinksallaan, hän näkee peilissä lihavan, vaikka on paraikaa näännyttämässä itseään hengiltä; tai on havaitsevinaan aivan normaalissa tai suorastaan kauniissa vartalossa tai kasvoissa akuutin kosmeettisen leikauksen tarpeen. Jotkut eivät pysty olemaan ahmimatta.
Nämä ovat terapiatapauksia.
Viime aikoina on keskustelun kohteeksi noussut (taas kerran) johtajien suunnattomat palkkiot.
Minua mietitytti jo vuosia sitten valtavia palkkioita itselleen haluavien mielenterveys. Onko pohjaton ahneus itse asiassa mielenterveyden häiriö? Voiko ihminen, joka pitää työpanostaan miljoonan euron arvoisena vuodessa, olla aivan terve? Onko ylipäänsä järkevää päästää johtajan paikalle henkilö, jolla on niin kertakaikkisen suhteeton käsitys omasta merkityksestään? Pitäisikö hänet pikemminkin ohjata terapiaan?
Ahneus on sananmukaisesti kuolemansynti. Se on parastaikaa tuhoamassa maapalloa. 1980-luvulla tapahtui jonkinlainen ahneuden glorifiointi. 1990-luvulla yritykset rekrytointi-ilmoituksissaan nimenomaan etsivät "nälkäisiä" (=ahneita) työntekijöitä. Oliko "nälkäinen"-sanan käyttö sen alitajuista oivaltamista, että rahanahneus on juuri eräs bulimiatyyppinen sairaus?
Mitä kertoo yhteiskunnasta se, että mahdollisesti vakavasta oireesta kärsiviä yllytetään entistä pahempaan oireiluun? Kun ainakin teoriassa demokraattisesti hallitut valtionyhtiötkin suosivat johtajavalinnoissaan sairaalloisen ahneita eli samastavat ahneuden kykyyn hallita suuria kokonaisuuksia, mitä siitä pitäisi ajatella?
Jos suuren yrityksen johtaja ei osaa hallita edes omaa ahneuttaan, millaiset edelytykset hänellä voi olla hallita itsensä ulkopuolista monimutkaista ja laajaa kokonaisuutta?

AAMULEHTIKIN ÄKKÄSI!

Maanantaina 9.9.2019. Aamulehti julistaa etusivullaan, että Suomessa korruptio on luultua yleisempää. Sisäsivuilla valistetaan, että korruption yleisyyden kannalta erityisen riskialttiina näyttäytyy rakennusala. "Julkisia rakennushankkeita on paljon, ja niissä liikkuu suuria rahasummia".
Kertoo siis uutisena Aamulehti, joka on vuosikymmenet toiminut paikallisen kunnallismafian käsikassarana ja vaientanut muunsuuntaisen tiedotuksen. Taneli Koposen kaltaiset toimittajat on lähetetty kävelemään, kun he ovat eksyneet turhan lähelle korruption ydintä.
Tamperelainen-lehdestä taas sai läheä päätoimittaja Jari Nieminen, joka julkaisi ennenaikaisesti tosiasioita mm Kannesta ja Areenasta.
Samasta AL:n jutusta käy ilmi se kiinnostava tosiseikka, että Transparency Internationalin korruptioindeksit, joissa Suomi loistaa melkein ihannemaana, tutkivatkin vain ns katutason korruptiota eli sitä, suostuuko poliisi repimään sakkolapun tiettyä hintaa vastaan. Hyvä veli-verkostoissa tapahtuvaa laajamittaista ja veronmaksajille kalliiksi käyvää korruptiota on paljon vaikeampi tutkia jo siitä syystä että
niin no sanotaan vaikka että kaupunginvaltuutettu/kaupunginhallituksen jäsen/parkkihallin hallituksen pj/vanhusten vuokrataloyhtiön tj (tätä kaikkea yhdessä persoonassa) ottaa yksityisesti vastaan ilmaista suunnittelua vaikkapa arkkitehtitoimistolta, jolla sattumalta on runsaasti julkisia rakennussuunnittelutehtäviä kaupunkikonsernin piikkiin
- mutta kysyttäessä molemmat osapuolet vakuuttavat että ehei, ilmaisella suunnittelulahjalla ei totta tosiaan ollut mitään tekemistä arkkitehtitoimiston sittemmin saamien julkisten tilausten suhteen joissa kyseinen kaupunginvaltuutettu jne oli päättävässä asemassa, kuinka te nyt sillä tavalla?
- niin (poliitikkojen päättämä ja lakimiesten tulkitsema) lakihan ei näe asiassa mitään ongelmaa.
Maan tapahan on, että kiinteistö- tai kaavoituspuolelta vihjataan sopivasti rakennusliikkeille mistä olisi kohta saatavissa ja mukavin ehdoin kehitettävissä olevaa rakennusalaa; ja rakennuslupapuolella tiedetään mille suunnittelijoille heltiävät luvat nopeimmin (Heistä käytetty termi on "luotettavat"); eivätkä pikku vinkit ole epäedullisia kummallekaan osapuolelle.
Lähetin kerran vastavalitun kaupunginvaltuutetun ottamaan selvää kaupungin kaavoitusviraston suosikkiarkkitehtitoimiston salaisuuksista. Kyseinen nuori nainen marssi firman johtajan puheille ja kysyi mahdollisista laittomuuksista. Firman johtaja vakuutti toimivansa lain mukaan, kuuluvansa uskonnolliseen yhteisöön ja että hänellä on pieniä lapsiakin. Kaupunginvaltuutettu palasi ilmeisen vakuutettuna kuulemastaan. Olihan heillä molemmilla pieniä lapsiakin.
Rivivaltuutettua viedään kuin pässiä narussa, ja ne jotka tietävät, eivät tietenkään puhu, koska heillä on lusikka samassa sopassa.
Tästä aiheesta voisin kirjoittaa muistelmat, alkaen kesästä 88 , kun vielä huhtikuussa valtuutetuille oli vakuutettu, että koskenvarren vanhojen teollisuusrakennusten uusiokäytön suunnittelulle ei ole tarvetta. Ja kesäkuussa valtuutettujen risteilyllä tuotiin valituille nokan alle ns Tampella-sopimus, jolla kaupunki olisi pantu maksamaan konkurssiin ajautumassa olevien pankkien ja niiden omistamien rakennusliikkeiden Ahti-Polarin ja Hakan miljoonakuprut suunnitelman mukaan, joka oli laadittu syksyllä 1987 Wienissä Ahti-Polarin johtaja Heinäsen isännöimällä matkalla, jolle osallistui Treen kaupungin terävintä johtoa.(Adjektiivi ei tässä liity älyn, vaan huipun terävyyteen!)Ja seuraavassa vuodenvaihteessa äskeinen Ahti-Polarin johtaja nimitettiin Tampereen kaupungin teknisen toimen apulaiskaupunginjohtajaksi, missä asemassa hänen piti runnoa läpi päätös ns Tamhattan-suunnitelmasta.
Vastaava liikenne rakennusliikkeiden ja kaupungin johtoasemien välillä käy vilkkaana ja (rakennusliikkeille) tuottoisana edelleen. Ja vihreät, jotka vielä vuonna 1988 paljastivat suhmuroinnin,  menevät nyt nätisti mukana ja kappas vaan, saavatkin oikein mukavasti eläkevirkoja.
Jopa jotkut vuonna 1988 mukana olleet.

ÄLYN JA RIKKAUDEN SUHTEESTA

Tutkijat haastattelivat joukkoa Suomen huippurikkaita. Otos oli kattava. Haastateltavat saivat esiintyä nimettöminä.
Paljastui, että he ovat sydämettömiä tomppeleita.
Tulos vahvisti vanhaa käsitystäni, että rikkauden takana on tavallisimmin syntyminen rikkaaseen perheeseen ja kyllin ahne ja häikäilemätön luonne.
Älykkyydellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä, ellei kääntäen verrannollisesti.
Hyvä esimerkki ovat huippupalkkaiset ammattijohtajat. Mitä suurituloisempi johto, sitä heikommin menee yrityksellä. Nokian johdon palkkioiden noustessa pilviin Nokia lähti alaspäin. Postin johdon palkkioiden nousu on merkinnyt palvelujen heikkenemistä ja työntekijöiden olojen kurjistumista.
YLE:n johdon palkkioiden nousu on merkinnyt ammattitoimittajien vähenemistä, ohjelmiston tason laskua ja yleisön kaikkoamista. Tässä vain muutama esimerkki.
Huippujohtajia valitsevat ns headhunterit, joiden ajatusmaailmassa ahnein = paras.
Asenteen järkevyydestä on saatu runsaasi esimerkkejä. Eikö vieläkään tarpeeksi?

TOTTA JA TURNAJAISIA

Sunnuntain Aamu-Porvaria lukiessa äkkäsin Oriveden 150-vuotisjuhlat. Päänumerona oli keskiaikaiset turnajaiset. Juuri sillä hetkellä oveen koputettiin. Tulija oli 12-vuotias Silvia.
- Mietin tässä menisikö turnajaisiin.
- Voit sää mennä, 12-vuotias sanoi.
- En mää yksin me. Kiinnostaisko sua?
- Kysyn äidiltä. Ja 12-vuotias oli poissa. Ja hetkessä takaisin.
- Juu saan lähtee. Amelie tahtoo kanssa.
Lähdimme turnajaisiin, minä ja kaksi hevostyttöä. Väkeä oli kuin helluntaiepistolassa ja parkkipaikat kortilla. Usean peruutuksen ja oikaisun jälkeen sain auton oikeaan kulmaan.
- Ilmapalloja!
Kansallispukuinen rouva antoi tytöille ilmapallot, joilla varustetttuina kapusimme Paltanmäen liukkaaseen ja jyrkkään rinteeseen, mistä oli hyvä näköala.
Hevoset olivat kauniita ja ratsastajat taitavia, ja turnajaisten kehykseksi rakennettu tarina omiaan nostamaan historiantuntijan hiukset pystyyn, mutta se kai oli tarkoituskin. Vai osallistuiko Nils Boije, Suomen 1600-luvun rikkain mies, tosiaan jossain vaiheessa keskiaikaisiin turnajaisiin?
Väli hällä, mukaan ujutettu rakkaustarina neitoineen, ritareineen ja hevosten tanssimine tansseineen oli soma, ja kokonaisuus päättyi lapsiystävällisesti sopuun, halaukseen ja rauhan ylistykseen.
Kotimatkalla pysähdyimme syömään Oriveden ABC:lle. Paistetun lohen ja perunamuusin saapuessa älysin ottaneen salaattia enemmän kuin jaksoin syödä. Pula-ajan lapsena vihaan ruuan haaskaamista. Podin huonoa ja äänekästä omaatuntoa.
- Vähän suhteellisuutta! sanoi 12-vuotias. - Amazonasilla palaa sademetsä, USA:ta hallitsee eltaantunut perunalastu. Ja sää suret kurkunsiivujen joutumista biojätteeseen.
Joskus suorastaan herää luottamus nuorisoon. Ja usko tulevaisuuteen.

RATIKKA

Lontooseen luotiin raitiotie vuonna 1870. Se oli silloin uusi joukkoliikennemuoto ja rakennettiin 2 miljoonan asukkaan kaupunkiin. Asukasmäärä kasvoi Victorian aikana kahdesta kahdeksaan miljoonaan. Nykyään Lontoossa on raitiovaunuliikenteestä pääosin luovuttu.
Tampere ei ole kuin 149 vuotta jäljessä. Asukkaita on vajaa kymmenesosa silloisen Lontoon kansoittaneista. Päättäjämme leikkivät 1800-luvun suurkaupunkia.
Kun tämä rakennusliikkeiden märkä uni on saatu toteutettua, rannat ja osin järvetkin saatu ratikan kannattavuuden edellyttämällä tavalla rakennettua täyteen, aletaanko sitten leikkiä 1900-luvun suurkaupunkia ja puretaan raitiotieverkko?

MIKSI TOIMIVAN HAMMASLANKAPAKKAUKSEN TÄYTYY "UUDISTUA"?

Hammaslanka lopussa, taas kerran. Kaiveltava esille uusi paketti, taas kerran. Tapeltava auki jälleen uudenlainen pakkaus, joka eroaa vanhasta lähinnä värinsä puolesta. Vanhaa tuttua on se, että pakkaus on pakattu toiseen pakkaukseen (molemmat, ensimmäinen ja toinen pakkaus tietysti muovia!). Vanhaa sekin, että ensin yrittää päällimmäistä pakkausta auki käsin, sitten hampain, lopulta saksilla. Minuuttien taistelun jälkeen pääsen käsiksi sisimmäiseen pakkaukseen, josta vielä täytyy temppuilla varsinainen tavara, se lanka, esiin. Toimenpiteet edellyttävät runsaasti manailua.
Itse pakkauksissa on enemmän materiaalia kuin varsinaisessa tavarassa, siinä jota minä käytän ja josta varsinaisesti maksan.
Miksi tämä suhteeton pakkauksen määrä? Miksi siihen käytetään runsaammin materiaalia kuin itse tavaraan? Miksi pakkauksen muotoa vielä pitää "uudistaa", vaikka itse tavara säilyy samana? Jos kerran uudistetaan, miksi ei sitten vaihdeta pakkauksen materiaalia johonkin vähemmän energiaa kuluttavaan, johonkin muuhun kuin muoviin?
Ymmärtäisin uudistumisen, jos se olisi todellista. Jos esimerkiksi kehitettäisiin puupohjainen, ekologinen pakkaus, kevyempi, yksinkertaisempi, helpommin avattava.
Ostan gluteenittomia keksejä. Pahvipakkauksen sisällä on muovipakkaus, jonka sisällä on kaksi muovipakkausta, joiden kummankin sisällä on muutama pieni keksi. Mutustelen keksiä, jonka suuhuni saadakseni minun on siis avattava ensin kolme pakkausta.
Ymmärrän, että elämme pakkauskulttuurissa. Valmistajan tulonmuodostus ei perustu sisältöön, vaan pakkaukseen. Pakkaus näyttelee isompaa osaa kuin sen sisällä oleva tavara. Pakkaus luo mielikuvan. Elämme mielikuvamaailmassa.
Valtameret tukehtuvat mielikuvapakkaustemme muoviin. Valaat kuolevat vatsa täynnä pakkausten muoviroskaa.
Talouden pyörät pyörivät järjettömästi kasvavan kulutuksen ja mielettömän materiaalinhaaskauksen voimalla. Mitä jos ihmiset tulevat järkiinsä ja vaativat sitä myös talouselämältä?

KIEKKOUSKONTO ON OOPIUMIA KANSALLE

Tuhannet, jopa kymmenet tuhannet ihmiset kokoontuvat hurmoksessa huutamaan, hyppimään ja tanssimaan sovituille juhlapaikoilleen. Puolialastomat miehet ja naiset hyppivät ja loiskivat suihkulähteissä nauttien samalla lisää mukaansa ottamiaan huumaavia aineita.
Palvontamenojen huuto ja meteli jatkuu läpi yön aina aamuun asti.
Onko kyseessä muinaissuomalainen kesäpäivänseisauksen juhla, josta Agricola kirjoitti:"Siellä juopui ukko sekä akka"?
Niin ukko kuin akkakin kyllä ovat juovuksissa, ja Agricolan sanoin"muutakin häpeää tehdään", mutta kyseessä ei ole tuhannen vuoden takainen vaan tämän meidän aikamme uskonto, niin sanottu kiekkohulluus, jolle uhrataan miljoonia ja taas miljoonia euroja kansalaisten verorahaa. Sillä tämä uskonto tarvitsee harjoittamiseensa valtavia temppeleitä sisätiloihin luotuine jääkenttineen, joilla erityisiin asuihin naamioituneet puolijumalat kiitävät kovaa vauhtia toisiaan tönien taistelussa kiihkeästi mustasta merkkikappaleesta, jonka oikeanlaisella liikuttelulla ja toisia puolijumalia sopivasti tönimällä pääsee osalliseksi Graalin maljasta, jota nimitetään kultamitaliksi ja johon liittyvästä metallisesta maljasta ensin juodaan sampanjaa ja johon  puolijumalat joskus riittävän juhlinnan jälkeen saatavat myös laskea pyhän virtsauhrin.
 Rituaalin aikana huudetaan erilaisia pyhiä sanoja kuten "ÖÖÖÖ", "Mörkööö" ja muita vain kulttiin vihittyjen hallitsemia salasanoja.
Juhlan lopuksi särjetään suihkulähde ja täytetään se roskilla.
Marxilaiset ja monet muutkin ovat sitä mieltä, että uskonto on oopiumia kansalle. Sillä pidetään rahvas nöyränä ja poissa sellaisista ikävistä harrastuksista kuin kapinoinnista esivaltaa vastaan, hallitsijoiden arvostelusta tai peräti pyrkimyksistä demokratiaan.
Ja sen huomaa.
Juuri tänä päivänä, kun huoltomiehet vielä keräävät roskia suihkulähteestä, rakennetaan Tampereelle, kultin pääpaikkaan, Areenaksi kutsuttua nykyuskonnon temppeliä, jonka rinnalla Rooman Pietarinkirkko on vaatimaton mäkitupa. Ja Areenan korkeimmalle huipulle, kaikkien uskonveljien palvottavaksi, tullaan pystyttämään ylipappi Kummolan kultainen ratsastajapatsas.
Sitä kohti on jokaisen kaupunginvaltuuston on vuosittaisilla määrärahoilla kumarrettava, samoin kuin jokaisen veronmaksajan, jonka on sen eteen valtuuston päätöksellä annettava roponsa. 

AAMULEHTI TIETÄÄ VIIMEISENÄ?

Mistähän johtuu, että Aamulehti kertoo vasta kaksi päivää YLE:n jälkeen Tampereen korkeimman johdon salailusta Aleksovskin rikostutkimuksen ja Finnparkin hallituksen puheenjohtajavalinnan yhteydessä? Vallankin kun asia ei ole ollut tiedossa vain kahta päivää, vaan tosiasiassa jo yli vuoden?

Miksi koko media on oudon vaitonainen skandaalista, joka koskee "Pohjoismaiden suurimman sisämaakaupungin" johtoportaan menettelyä, jossa on mukana niin pormestari kuin konsernijohtaja ja jopa kaupunginlakimies?

Mediasta voisi päätellä, että koko Suomi on suunniltaan Game of Thronesin loppuratkaisusta, vaikka tässä ihmisten todellisuudessa paljon kiinnostavampi on tämän paikallisen draamasarjan loppunäytös ja lähinnä se tuleeko sitä vai onnistutaanko koko sotku piilottamaan hallitusneuvottelujen, lasten ilmastolakkojen, Mayn eron ja eurovaalien alle. Ja tietysti sen tärkeimmän uutisen, keravalaisen kotirouvaprostituoidun elämää, vaate-,  kenkä- ja välinevarastoja laajasti valottavan jutturyöpyn, jota saamme ihmetellä kautta median koko kirjon YLE:n pääuutisista pahaisinpaan juoruläpykkään asti.

Ainahan toki seksi kiinnostaa, mutta rehellistä seksityötä tekevä ja tunnollisesti veronsa maksava kansalainen ei käy meidän pussillamme, eikä asia siinä mielessä meitä koske. Mutta kun meidän verorahoillamme elävät ja niiden käytöstä päättävät virka- ja luottamushenkilöt keskenään salaa sumplivat toisilleen sääntöjen vastaisia etuja, silloin se koskee ja silloin pitäisi vallan vahtikoirien rähähtää.  

Ovatko meidän vahtikoiramme sokeita vai kuuroja? Vai ovatko nimenomaan Aamulehden vahdit sen ylipainoisen pystykorvan kaltaisia, jonka isäntä kantaa valitsemansa puun juurelle ja sitten käskee haukkumaan. Ja koira haukkuu mitä isäntä käskee. Ja vain sitä mitä isäntä käskee.

NE PUUTTUVAT 60 MILJOONAA

Tampereen kaupungin kassasta puuttuu 60 miljoonaa euroa, joita nyt haetaan kissojen ja koirien kanssa - oletettavasti taas kerran vanhasta osoitteesta eli vanhuksilta, lapsilta, sairailta ja kulttuurista.
Sattumalta juuri samalla 60 miljoonalla kaupunki avustaa herrojen Kummola, Harkimo ja Sulin Areenaan liittyviä liiketoimia.
Entä jos luovuttaisiin tuosta köyhäinavusta ja palautettaisiin rahat käytettäviksi kaupungin lakisääteisiin velvollisuuksiin. Siis niihin, jotka koskevat vanhuksia, lapsia, sairaita jne.
Oletteko muuten huomanneet, että Aamulehden yleisönosastossa ei enää julkaista kirjoituksia, joiden taso ylittää toimituksellisten  - eli siis näiden toimittajina esiintyvien, tosiasiassa lehden "sidosryhmien" (kuten rakennusliikkeiden) lobbarien - tekeleet? Joista äskettäisenä esimerkkinä aukeaman haastattelu Mika Sulinin urotöistä - joiden todelliseen karvaan voi tutustua vaikkapa Pentti Sainion kirjassa "Kummolan kääntöpiiri". Suosittelen teosta kaikille, joita urheiluviihteen ympärillä pyörivät miljoonat kiinnostavat.

PAASIKIVEN OPETUS

J.K. Paasikivi oli sitä mieltä, että maantiedettä vastaan ei kannata rimpuilla. Se on mitä on. Tämä karu tosiasia kannattaisi muistaa Tampereellakin. Huolimatta loputtoman kasvun uskonnosta, ahneuden sakralisoinnista, mammonantavoittelun pyhittämisestä ja - ehkä ennen kaikkea - virka- ja luottamusmiesten ja rakennusliikkeiden pyhästä kolminaisuudesta.
Tampereen maantieteellinen sijainti - kapea maakaistale kahden järven välissä - on se tosiasia, mistä kaiken kaupunkisuunnittelun pitäisi lähteä.
Se tarkoittaa käytännössä, että Tampereen pitäisi olla pikkukaupunki ja sellaisena pysyä. Sellaista liikenneratkaisua ei yksinkertaisesti ole, millä suurkaupunki Tampereen liikenne saataisiin sujuvaksi.
Tunnelihanke masinoitiin liikkeelle muka liikenteen sujuvoittamiseksi. Todellinen päämäärä oli tietysti YIT:n etu. YIT:n myyränä Ilkka Ojala värvättiin hyvissä ajoin kaupungin palvelukseen. Sitten,kun otollinen aika oli tullut, ELY-keskuksen johtajaksi nimitettin YIT:n paikallisjohtajan rouva Riitta Varpe. Aiheesta tilatut selvitykset keskittyivät ylistämään tunnelin erinomaisia etuja; muita vaihtoehtoja ei edes perusteellisesti käsitelty.
Tulos: Toistuvat ruuhkat tunnelissa ja Satakunnankadulla. Arvokasta rakennusmaata YIT:lle.
Sitten alkoi ratikkalobbaus, ratikan jonka pääasiallisena tarkoituksena on luoda rakennusliikkeille valtava kysyntä, ratikka kun täytyy tehdä kannattavaksi. Eikä se ole kannattava ilman kymmeniä tuhansia uusia asuntoja ja asukkaita.
ELY - jonka johtajana ei enää ole rakennusliikkeen edustaja - valitti Näsijärven täyttösuunnitelmasta, jota ei tosiasiassa tarvita ratikan vaan rakennusliikkeiden edun vuoksi, näyttää häviävän taistelussa, jonka lopputulos saattaa olla yllättävä.

VASTUULLINEN BANAANI

Lidlin seinästä luin, että kaupassa myydään Reilun kaupan "vastuullista banaania". "Vastuullinen banaani"? Miten mahtaa käyttäytyä sen vastakohta, vastuuton banaani? Hyvä kumminkin, että joku tässä maailmassa on vastuullinen.
Tampereen kaupungin päättäjät taas eivät näköjään liialla vastuunkannolla itseään rasita. Megalomaanisilla investoinneilla on saatettu kaupungin talous kuralle. 60 miljoonaa heitetään Kummolan ja kumppanien Kansi ja Areena-hankkeeseen välittämättä Hartwall-areenan ja saman porukan aiempien liiketoimien antamista opetuksista (ks Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri).
Mutta ei se mitään, pannaan kuntalaiset maksamaan. Lisää veroja, ja palvelut kortille. Yhtiöitetään Infra ja saadaan taas siirrettyä iso osa kaupungin taloutta demokratian ulkopuoliseen avaruuteen.
Ratikkatouhulla on tapettu iso määrä yrityksiä. Hämeenkadulla toimii kohta vain Kauppahalli ja Yliopiston apteekki. Vimeisin lähtijä on iso H & M-ketju, mikä tietää taas muutamaa kymmentä työtöntä lisää. Mutta ei se mitään.Maansiirtoyritykset ja rakennusliikkeet kiittävät hallinnossa toimivia bulvaanejaan.
Tunnelin piti helpottaa ruuhkia, mutta nyt kilometrien autojonot seisovat odottamassa pääsyä tukkoiseen madonreikään, jonka jatkuvasti toistuva puhdistaminen nielee aikaa ja rahaa. Mutta ei se mitään, YIT pelasti taloutensa, ja päätösprosessin ajaksi ELY-keskuksen johtoon palkattu YIT:n johtajan rouva saattoi jättää sen tehtävän hyvin hoidettuna ja siirtyä uusiin seikkailuihin.
Ja me sen kuin maksamme.
Seuraavaksi maksamme Näsijärven täyttämisen, jotta ratikkapäätöksen tarkoittama rakennusliikkeiden paratiisi toteutuu valtavina rakennushankkeina kaupungin länsipuolella.
Ja me maksamme. Olemme kuin se vastuullinen banaani. Ei meiltäkään kysytä. 

TODELLA HYVÄ NAISTENPÄIVÄ

Harvoin olen niin ilolla toivotellut hyvää naisten päivää. Suomen ehkä kaikkien aikojen kallein hallitus erosi. Tai: älysi viimeinkin erota.
Enkä nyt ajattele pelkästään soteen pistettyjä kahtakymmentä miljoonaa. Enkä taksiuudistusta ja muita suhmurointeja, jotka tekevät Anne Berneristä yhden kalleimpia ministereitä mitä meillä on koskaan ollut.
Pelkään, että ajan mittaan elinkeinoministeri Lintilän hyvin pienelle mediahuomiolle jääneet kansallisvarallisuuden polkumyynnit ovat tuhoisan hallituksen kaikkein katastrofaalisin toimi, jonka seuraukset tajutaan vasta jatkossa.
On paradoksaalista, että juuri liike-elämän edustajien liike-elämän toimintatavoilla johtama hallitus on osoittautunut kansallisomaisuudelle tuhoisammaksi kuin mikään aikaisempi hallitus. Olettamahan nimenomaan on, että liikemies ymmärtää rahan päälle. Mutta kun näyttö osoittaa päinvastaista. On myyty arvokasta omaisuutta pilkkahintaan. On suorastaan todistettu, että pyhä kilpailu - esimerkiksi taksitoiminnassa - ei laske hinta ja paranna laatua, vaan tulos on päinvastainen.
Kilpailutus esim. vanhushoivassa on johtanut suoranaiseen rikollisuuteen. Hallitus on suhmuroinut sillä nimenomaisella alueella, jolla sen osaaminen on.
Muista alueista puhumattakaan.
Niin että olipa hyvä naisten päivä. 

Vanhushoivayrittäjien miljoonatulot - rikollista rahaa?

Viime aikojen - ja aikaisempienkin - tietojen mukaan monissa kansainvälisten sijoitusyhtiöiden omistamissa vanhusten hoivakodeissa on rikottu lakia. Sitä on rikottu järjestelmällisesti ja voitontekotarkoituksessa. Merkitseekö se, että niillä tehdyt miljoonat ovat rikoksellä ansaittua rahaa, joka pitäisi hyvittää uhreille? Yleensähän rikolliset tuomitaan sekä korvauksiin niille, joille vahinkoa on aiheutettu, että rangaistukseen rikollisesta toiminnasta.
Vai onko vanhuksia kohtaan harjoitettu järjestelmällinen lainrikkominen jostain syystä esivallan suojeluksessa? Mikä se syy olisi?

SIVISTYSVALTIO EI TEE VANHUKSISTA KAUPPATAVARAA

Jäävuoren kylmäävä huippu on noussut pintaan. Esperi Caren toiminnassa havaitut puutteet ja yksi niide n todennäköisesti aiheuttama kuolemantapaus ovat valpastuttaneet Valviran. Yksi Esperin hoivakodeista on suljettu todettujen virheiden vuoksi. Mutta jokainen, joka on vanhushoivaan hiukankaan tutustunut, tietää, että kyse ei ole vain yhden ison ketjun voitontavoittelussa aiheutuneista virheistä ja epäinhimillisyydestä, vaan ongelma koskee koko kenttää. Haamuhoitajat ja alimitoitetun hoitohenkilökunnan väsyminen toisaalta ja asiakkaiden  kärsimys ja heidän ihmisarvonsa ohittaminen toisaalta näyttävät olevan päättäjien hyväksymää arkipäivää.
Saman arkipäivän toista puolta ovat sitten esim. Esperin toimitusjohtajan Marja Aarnio-Isohannin vuoden 2016 5,2 miljoonaan nousseet verotettavat pääomatulot ja Esperin harjoittama veronkierto. Vuonna 2017 Esperi maksoi tuloveroveroa 11 prosenttia liikevoitostaan. Vertailun vuoksi todettakoon, että työmarkkinatuella elävä työtön maksaa tuestaan 20% veroa.
Esperistä 75% omistvat brittiläisen pääomasijoittajan ICG:n rahastot.
Yle teki ministeri Saarikolle Esperi-tapauksen johdosta joukon kysymyksiä. Vastauksissaan Saarikko puolusti hoivan yksityistämistä mm todeten, että virheitä havaitsevat asiakkaan omaisethan voivat äänestää jaloillaan ja siirtää omaisensa toiseen hoivakotiin. Entä yksinäinen dementikko? Kuka hänen puolestaan "äänestää jaloillaan". Vai eikö yksinäisen vanhuksen ole väliä?
Herää kysymys, milloin ja millä perustelulla vanhushoivaa on alettu yksityistää? Eikö apua tarvitsevien ihmisten hoiva ole koko yhteisön asia, ja kunnia-asia? Onko sivistysvaltion arvon mukaista tehdä vanhuksista kauppatavaraa, kuin vanhojen pahojen aikojen huutolaisia, jotka myytiin vähiten pyytäville? Ollaanko sivistyneen hyvinvointivaltion alasajossa päästy jo niin pitkälle barbariaan?
Toinen, puhtaasti taloudellinen näkökohta on verotuksellinen. Kansainvälisillä pääomasijoittajilla ei ole mitään kiinnostusta eikä intressiä maksaa verojaan Suomeen. Monimutkaisilla rahoitusjärjestelyillä ne siirtävät voittonsa veroparatiiseihin. Päättäjät lapioivat kansallisvarallisuutta kaksin käsin tälle harmaalle taloudelle samaan aikaan kun kotimaassa julistettiin suuri ja moraalinen taistelu harmaata taloutta vastaan, ja tärkeimmäksi kohteeksi asetettiin halvat pizzapaikat. Monta pienyritystä saatiinkin kampanjalla hengiltä.
Väkisinkin tulee kysyneeksi päättäjien motiiveja ja ja asenteita. Johtavatko he valtiota, jonka asukkaiden etuja heidät on valittu puolustamaan, vai liikeyritystä jonka tarkoitus on tuottaa suurinta mahdollista voittoa? Mutta kun nämä ratkaisut eivät ole kansalaisten edun mukaisia ja maan taloudenkin kannalta tappiollisia?