VIELÄ HALLITUSAMMATTILAISISTA

Noin käy kun on kiireissään ja kiukuissaan. Viime postauksessani näköjään vuorottelin tasaisesti sanoja "hallitusammattilainen" ja "hallintoammattilainen". Olisi tietysti koko ajan pitänyt puhua hallitusammattilaisista. Jotka näköjään ovat aikamme kirous ja kukkarollamme kävijä numero yksi.

Ja eikös Aamulehti kohta kertonut, että myös Tampereen kaupunkikonsernin yhtiöiden johdossa hääräävät hallitusammattilaiset. Ihmekään, että kaikki menee niin kuin menee. Me kaikki kolminkertaista sähkön hintaa maksavat, kiittäkäämme hallitusammattilaisia!

Yhtiöittämisen myötä demokraattinen vaikutusmahdollisuutemme yhtiöiden hoitamiin asioihin kapenee. Ja kun demokraattisesti valittujen edustajiemme tilalle valitut "hallitusammattilaiset" huseeraavat, se kapenee edelleen.

Kummalta tuntuu seurata, miten demokratia faktisesti jo 30 vuoden ajan on kaventunut. 90-luvun "hallintouudistus" siirsi valtaa vaaleissa valituilta kaupunginvaltuutetuilta virkamiehille. Ja kun ottaa huomioon, että suurimpia rahoja käsittelevät ja kaupunkisuunnitteluun eniten vaikuttavat virkamiehet kaavoituksen ja maanhankinnan puolella ovat pyöröoviporukkaa, rakennusliikkeistä tulleita tai niihin siirtyviä, se tarkoittaa, että rakennusliikkeillä on vahva ote sen alueen hallinnosta ja valtuutetuilla lähinnä tehtävänä siunata valmiit suunnitelmat. 2000-luku on sitten ollut jatkuvaa yhtiöittämistä ja demokratian kaikkoamista siten koko ajan etäämmälle.

Ja sote tuo meille uuden byrokraattikerroksen elätettäväksi. Eiköhän sielläkin kohta hallitusammattilaiset kummittele.  

HALLINTOAMMATTILAISTEN "ANSIOISTA"

 Minusta näyttää kovasti siltä, että aika tarkoin siitä lähtien, kun valtionyrityksiä ovat johtaneet superkalliit "hallitusammattilaiset", on joka lafkalla mennyt huonosti. Paitsi tietysti hallintoportaan tasolla.

Ajatellaan nyt vaikka Postia. Hallintoammattilaisista koostuva johto päätti suuressa viisaudessaan vaihtaa selvän, yksinkertaisen ja kansainvälisesti ymmärrettävän "Posti"-nimen joksikin muuksi. Ja niin ostettiin kalliilla valuutalla uusi nimi: Itella. Ja maksettiin koko valtakunnan postitoimistoihin uudet nimet. Siis me maksoimme, me veronmaksajat. Jotka tietysti maksamme myös hallintoammattilaisten palkat.

Sitten huomattiin ettei se välttämättä niin kamalan viisasta ollutkaan. Ja uusi hallitusammattilaisista koostuva johto päätti palauttaa postille vanhan "Posti"-nimen. Ja taas me maksoimme uusien kylttien kustannukset ja kaiken siihen liittyvän, mikä sitten olikin jo niin suuri raha että, edellisiin haaskauksiin lisättynä, se laski Postin tulosta joten vahingot täytyi tietysti maksattaa... ei suinkaan vahinkojen aiheuttajilla, niillä hallitusammattilaisilla, vaan Postin henkilökunnalla, käytännössä postinjakajien selkänahasta kiskoen, jakelualueita laajentamalla ja porukkaa vähentämällä. Ja meille, myös maksajille, palveluja heikentämällä.

Tämä vain tuli mieleeni kun tänä aamuna näin ahdistuneen nuoren miehen juoksevan kirjekuoria kourassaan kohti postilaatikkoani. Hän työnsi kätensä siitä kapeasta postille tarkoitetusta raosta sillä tuloksella, että käsi juuttui postilaatikkooni, ja nuorukainen ahdistui lisää. Autoin hänen kätensä irti ja kaivoin laatikostani esille jollekin aivan erinimiselle tarkoitetun kirjeen. Selitin mihin postilaatikkoon se kuului. Tai yritin selittää, mutta nuorukainen pyysi puhumaan englantia, joten vaihdoin kieltä.

Jatkossa huomasin että hänelle tuotti tavattomia vaikeuksia lukea lähetysten saajien nimiä. Olin ymmärtävinäni, että hän on mahdollisen luku- ja kirjoitustaitonsa oppinut aivan eri kirjaimistolla kun omamme, ja että meikäläisten kirjainten tavaaminen oli hänelle yhtä vaikeaa kuin itselleni arabiankielisestä kalligrafiasta selvän ottaminen.

Ollaanko nyt tosiaan, kiitos hallintoammattilaisten, jo niin pitkällä, että Posti - tai mahdollisesti jokin muu postiamme jakeleva laitos - joutuu palkkaamaan postiamme jakamaan henkilöitä, joiden lukutaito ei riitä suomalaisten nimien ja osoitteiden lukemiseen?

Me siis maksamme supersuolaisia palkkioita hallitusammattilaisille, joiden järki ei riitä "Posti"-nimen säilyttämiseen, jotka haaskaavat tolkuttomasti kansallisvarallisuuttamme, ja toimillaan johtavat meidät tilanteeseen, jossa postiamme jakavat henkilöt, jotka eivät tunne kirjaimistoamme!

Tämä ajatuskulku siis alkoi siitä, kun irrottelin suomea osaamattoman postinjakajan postilaatikkooni juuttunutta kättä ja mietin, että parodiaksikin tämä on jo liioiteltua.