lauantai 23. maaliskuuta 2024

FERNANDO, RICARDO, ALBERTO, ALVARO JA MATTI

Edellisessä postauksessa aiheellisesti kehumani Matti Kuusela joutui  journalistisen keskustelun keskipisteeseen. Aamulehti poisti satoja hänen juttujaan, koska Matti juuri ilmestyneessä omaelämäkerrassaan paljasti sepittäneensä joidenkin juttujen joitakin kohtia.

Aloittelevana lehtimiehenä Matti ammoin haastatteli minua ja jälkeenpäin lahjoitti muistoksi kokoelman Fernando Pessoan, meidän molempien rakastaman portugalilaisen runoilijan, runoja. HETKIEN VAELLUS on vieläkin yksi tärkeimpiä kirjojani. 

Pessoa esiintyi lukuisilla salanimillä, joille hän loi taustat, luonteet ja elämäkerrat. Fiktiiviset hahmot saattoivat kohdata toisiaan ja keskustella keskenään. Alvaro, Ricardo ja Alberto ovat vain osa Pessoan kuvitteisten minähahmojen universumia, joka on ladattu täyteen välkettä, ihmettä ja ilmestystä.

Niin on mielestäni Matinkin tekstien maailma. Nimittäisin hänen erikoislaatuaan poeettiseksi journalismiksi. 

Aamulehden ja Journalistiliiton mielestä journalismin tulee pitäytyä todellisuudessa. Ei ole lupa sepittää sekaan ihan omiaan.

Aamulehden journalismin suhteesta todellisuuteen muistan erikoisesti Tampella-taistelun (1989), jonka alkuvaiheessa lehti siteerasi kritiikittömästi niin sanotun Tamhattan-suunnitelman isiä ja kannattajia ja näiden halveeraavia lausuntoja Tampella-liikkeen jäsenistä ja toiminnasta. Tyypillinen Aamulehden otsikko kuului:"Hassahtaneita satuilijoita!" 

Ajan mittaan kävi ilmi, että "hassahtaneet satuilijat" olivat oikeassa ja Tamhattan-suunnitelma kaupungin oikeistolaisen johtoryhmän ja rakennusliike Ahti-Polarin yhteisellä suunnittelu- ja korruptiomatkalla Wienissä kehittämä suunnitelma tiettyjen rakennusliikkeiden ja pankkien pelastamiseksi veronmaksajien kustannuksella. Mutta ei koskaan eikä missään Aamulehti edes ihmetellyt sitä, miksi Wienin-matkan jälkeen Wienissä kaupungin johtoa kestinnyt Ahti-Polarin johtaja Heinänen nimitettiin Tampereen teknisen toimen apulaiskaupunginjohtajaksi. Ei edes sitten kun tein Heinäsestä valituksen Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle ja Heinänen heti sen jälkeen erosi virasta.

Vastaavanlaisia vaikka ei yhtä ilmeisiä kiemuroita on Aamulehti ollut myöhemminkin journalismillaan tukemassa. Niin että sen hurskas ammattieettisyyden vaatimus Kuuselan kirjoitusten suhteen  vaikuttaa sanoisinko ylimitoitetulta.

Onko ammattietiikasta luistelu luvallista silloin, kun sillä tuetaan lehden "viiteryhmiä" - Tampella-tapauksessa tiettyjä rakennusliikkeitä ja pankkeja? Mutta ei silloin, kun tarkoituksena on vain elävöittää juttua? Ilman että kukaan saa rahallista hyötyä? Hyi Mattia, joka ei ymmärtänyt asiaa! Ja vielä meni itse suoraan sanomaan, että keksi juttuja!

Myönnän, että monta vuotta kadehdin Mattia hänen keskustelustaan Eeva-Liisa Mannerin kanssa. Nyt tiedän, ettei hänkään uskaltanut.


keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

HYVÄSTI, AAMULEHTI!

 Lopetin Aamulehden tilauksen. Se ei ollut helppo päätös. Lehti on tullut yhtäjaksoisesti suvulleni ainakin sata vuotta. Se on tamperelainen perinne, ja minä pidän kiinni perinteistä.

Mutta luokattomaan journalismiin kyllästyy. Kun huomaa ettei pitkään aikaan ole ilahtunut muista kuin Matti Kuuselan jutuista ja Harri Hautalan musiikkiarvosteluista ja useimpina päivinä lehden tärkein anti on kuvaristikko ja sarjakuvat...

Haluaisin, kipeästi haluaisin, kunnollisia juttuja paikallispolitiikasta, kaavoituksesta ja kaavoittajien ja rakennusliikkeiden salaperäisistä yhteyksistä, jääkiekkoilijoiden oudosta etusijasta tontteja jaettaessa ja Kummolan roolista siinä. Ja monesta muusta. Mutta kun ei. 

Päätoimittaja Tuulensuun journalistinen linja - "viiteryhmien" (rakennusliikkeiden, tiettyjen muiden yritysten ja oikeistopäättäjien) nuoleskelu tuhosi loputkin lehden objektiivisuudesta ja saman tien kiinnostavuudesta. Uusi PT ei ole saanut lehden journalismia jaloilleen.

Aamulehti on aina ollut oikeiston lehti ja on edelleen. Hämeen Yhteistyö ja Kansan Lehti, rauha niiden muistolle, eivät olleet kaksisia läpyköitä, mutta parhaimmillaan niistä saattoi löytää jopa toisia tai kolmansia mielipiteitä. Nyt kuntalaisen tiedonsaanti on Aamulehden ja somen armoilla, eikä se ole kaksinen tilanne. Demokratiankaan kannalta. Demokratia edellyttää hyvää ja moniäänistä journalismia. Sitä ei Tampereella ole. 

Aamulehtikin tekee kuolemaa. En ole ainoa kyllästynyt, yhä useampi vanha lukija on lopettanut tilauksen. Viiteryhmäjournalismi tuo ilmoituksia ja ilmoitukset rahaa, mutta ilmoittajatkin tarvitsevat lukijoita. Niin että tervemenoa ja kevyet mullat!

lauantai 9. maaliskuuta 2024

NIIN ON JOS SILTÄ NÄYTTÄÄ - JATKOA SUOMEN ISRAEL-POLITIIKASTA

 YLE kertoo Ruotsin ja Kanadan aloittavan uudelleen maksatukset UNRWA:lle. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps) ilmoittaa, että Suomi odottaa "selvitystä".

Tilanteessa, jossa lähes 31 000 gazalaista on kuollut, moni lapsi nälkään.

Ulkoministeri Elina Valtonen (kok) on ilmoittanut Suomen kannattavan kahden valtion mallia.

Mutta ei reagoi siihen, että Israelin siirtokuntapolitiikka paraikaa on tekemässä kahden valtion mallia mahdottomaksi. Eikä siihen, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Volker Turk on sanonut, että miehitetyillä palestiinalaisalueilla olevien siirtokuntien laajentaminen on sotarikos. Israel suunnittelee 3 400 uuden asuinrakennuksen rakentamista Länsirannalle. (IS 9.3.24.)

Eikä siihen, että siirtokuntien väkivalta palestiinalaisia kohtaan on Gazan sodan aikana kiihtynyt.

Eikä missään kohtaa kyseenalaista (lännessä laajalti vallitsevaa) logiikkaa, jonka mukaan israelilaisten hengen ja omaisuuden turva käy palestiinalaisten hengen ja omaisuuden turvan edelle.

Eikä siis viime kädessä sitä, että Israel kolonialistisena herrakansana on asettunut palestiinalaisten vuosituhansia omistamalle maalle samalla itsestäänselvällä röyhkeydellä ja väkivallalla kuin eurooppalaiset aikanaan Amerikkaan ja Afrikkaan.

 Ikään kuin juutalaisten vuosisatoja lännessä kokema ja Natsi-Saksassa kansanmurhaksi huipentunut vaino jotenkin oikeuttaisi palestiinalaisten ihmisoikeuksien ylikävelemisen.

tiistai 5. maaliskuuta 2024

ONKO SUOMEN ISRAEL-POLITIIKKA OSTETTU?

Edellisessä pohdin Suomen johtavan sanomalehden Israel-politiikkaa. Mutta on syytä kysellä myös Suomen johtavien poliitikkojen Israel-kantoja ja niiden taustaa.

Tiedossa on, että nykyinen ulkoministerimme Elina Valtonen sai viime eduskuntavaleissa tukea Chaim Zabludowiczilta, muistaakseni 8 000 euroa. Alexander Stubb sai samalta henkilöltä tukea eurovaaleihin ja nyt viimeksi presidentinvaalikampanjaansa; summaa en ole onnistunut löytämään, mutta useissa lähteissä Zabludowicz on mainittu yhtenä hänen huomattavimmista tukijoistaan.

En tiedä, mitä laki sanoo tuen vastaanottamisesta henkilöltä, joka sekä tukee että rahoittaa toisen valtion lainvastaisia toimia sekä hallinnoi yritystä (BICOM) joka lobbaa kyseisiä toimia. Siihen tarvittaisiin Matti Wuori. Mutta meikäläisen maallikkojärjellä pitäisin sitä (rahan vastaanottamista) äärimmäisen epäsopivana.

Näin varsinkin, kun katsoo Suomen Israel-politiikkaa yleensä ja viimeaikaisia toimia erityisesti.

Suomi veti pois avustuksensa UNRWA:lta välittömästi Israelin (BICOMin?) väitettyä, että UNRWA:n työntekijöissä on Hamasin jäseniä. Tietoa ei ole puolueettomalta taholta tarkistettu, tietääkseni tähän päivään mennessä.

Sen sijaan tähän päivään mennessä on Israel tappanut yli 30 000 palestiinalaista, joista useimmat ovat naisia ja lapsia, ja jatkaa estottomasti loppujen aseellisen tappamisen lisäksi nälkään näännyttämistä.

Se on tuhonnut tunneliverkostoa, jossa se väittää Hamasin sissien piileksivän, mutta joka tosiasiassa on  Gazan asukkaiden lähes ainoa ruoka- ja lääketarvikkeiden kuljetusreitti, kun saartotoimenpiteet ovat estäneet useimmat normaaleista ruokahuoltoon liittyvistä ammateista, kuten kalastuksen. 

UNRWA:n toiminnan hiipuessa ja tunneliverkoston luhistuessa jo peruselintarvikkeiden saanti on käynyt lähes mahdottomaksi. Israelin äskettäinen aseellinen hyökkäys ruokaa jonottavien palestiinalaisten kimppuun kertoo Israelin päämäärästä, joka on yksinkertaisesti kansanmurha.

Valtosen viimeaikaiset lausunnot kertovat mielikuvasta, että alueella on vastakkain kaksi samanvahvuista osapuolta, jotka nyt vain pitäisi saada saman pöydän ääreen ja mielellään Suomessa.

Joka kylläkin paraikaa aseostoilla tukee Israelin sotataloutta, on lopettanut UNRWA:n avustuksen. Ja tukee kahden valtion ratkaisua - ehdolla että palestiinalaisille saadaan Israelin hyväksymä johto. Mikä on käytännössä mahdotonta. Ja että Hamas vapauttaa loput panttivangit - mutta Israelin vankiloissa lojuvista palestiinalaisista kansalaisaktiiveista (joista huomattava osa on alaikäisiä) ei Valtonen mainitse mitään.

Eikä esim. siitä, että Israel on kaiken aikaa rikkonut jo Palestiinan mandaattisopimuksen (29.9.1923) toista artiklaa , jonka mukaan "Mandaattivaltio on vastuussa siitä, että maassa vallitsevat sellaiset poliittiset, hallinnolliset ja taloudelliset olot, että ne (...) turvaavat myös rotuun ja uskontoon katsomatta kaikkien Palestiinan asukkaiden yhteiskunnalliset ja uskonnolliset oikeudet".

Mandaattivaltion oli määrä päättyä 15.5.1948 ja oli mahdollisuus, että maa joutuisi sen jälkeen YK:n holhoukseen, mutta 23.4.1948 Truman ilmoitti, että jos juutalaisvaltio julistautuisi itsenäiseksi, Yhdysvallat tunnustaisi sen välittömästi. 14.5. Israel julistautui itsenäiseksi ja aloitti välittömästi maan ryöstämisen palestiinalaisilta.      

DEIR JASSIN

Juutalaiset terroristiryhmät olivat aloittaneet jo aikaisemmin. 9. huhtikuuta 1948 kaksi juutalaista terrorijärjestöä, Irgun ja Stern, hyökkäsi Jerusalemin länsipuolella Deir Jassinin kylään. Kansainvälisen Punaisen Ristin paikalla olleen edustajan mukaan 254 miestä, naista ja lasta tapettiin ja ruumiita tungettiin kaivoon.

Irgunin päällikkö Menachem Begin (sittemmin Israelin pääministeri) kommentoi tyytyväisenä, että kaikkialla maassa arabit pelästyivät silmittömästi ja alkoivat paeta henkensä edestä. Myöhemmin kyllä väitettiin palestiinalaisten lähteneen vapaaehtoisesti, mutta kuten John Davis( UNRWA:n johtaja 1960-luvulla)  toteaa, harvemmin vapaaehtoiset lähtevät mukanaan pelkät päällä olevat vaatteet ja sellaisessa sekasorrossa, että miehet eksyvät vaimoistaan ja lapset vanhemmistaan (Davis: The Evasive Peace, 1968).

Tyypillistä kyllä, myöhemmin sionistinen faktanpesulaitos on väittänyt tapettujen määrää pienemmäksi ja jopa että kylässä oli piileskellyt arabisotilaita. Näitä sissejähän löytyy aina Israelin hyökkäyksen kohteista kuin vainajia Putinin vastaehdokkaiden listoilta.

TERRORISTIJÄRJESTÖSTÄ PUOLUEEKSI

Aikaisemmista juutalaisista terroristijärjestöistä tuli Israelissa puolueita. Esimerkiksi Irgunin johtohenkilöt muodostivat nykyisin Likudina tuntemamme puolueen. Kaikesta päätellen sen aate ja toimintatavat ovat tuskin alkuperäisestä muuttuneet.

Lehi (aikaisemmalta nimeltä Stern) julisti II maailmansodan aikana pyrkivänsä perustamaan juutalaisen valtion, joka perustuu "nationalistisilleja totalitaristisille" periaatteille. Järjestö pyrki kahteen kertaan liittoon natsien kanssa.

Punaisen Ristin johtaja , kreivi Folke Bernadotte johti neuvotteluja,joiden tuloksena Saksan keskitysleireiltä vapautettiin 27 000 vankia (näiden joukossa Chaim Zabludowiczin isä Shlomo Zabludowicz). Hän myös johti pelastusoperaatiota, jonka valkoiset bussit kuljettivat vangit turvaan.

Vuonna 1948 hän oli YK:n neuvottelijana Palestiinan kysymyksessä. 17.9.1948 Lehi-terroristiryhmään   kuuluvat salamurhaajat tappoivat hänet. Murharyhmää johti Jitzhak Shamir. Hänestä tuli Israelin pääministeri vuonna 1983. 

DEIR JASSINISTA RAFAHIIN

Deir Jassinin kohtalo tuntuu toistuvan Gazassa tänään. Tappamalla ja pelottelemalla palestiinalaiset yritetään saada poistumaan "vapaaehtoisesti". Taas monet lapset - niistä jotka vielä ovat hengissä - ovat eksyneet vanhemmistaan tai nämä ovat kuolleet. Jotkut eivät osaa sanoa nimeään, koska ovat shokissa.

Toisin kuin vuonna 1948, Likud-hallinto ei kaihda tappamasta edes avustusjärjestöjen edustajia. Toimittajat tuntuvat olevan suorastaan tulilinjalla.

Erona Deir Jassiniin Rafahista ei sitten kyllä näytä olevan pääsyä minnekään. Palestinalaislasten ristintie näyttää päättyvän samaan kuin sen tarinan puusepänpojan. Kuolemaan.

ENDLÖSUNGIA TUKEMASSA?

Tämän kaiken tietäen Suomen ulkopolitiikan päähenkilöiden, ulkoministeri Valtosen ja presidentti Stubbin, johtamaa politiikkaa on vaikea ymmärtää. 

No tietysti minun on vaikea ymmärtää sitäkin, että samaan aikaan kun natsien juutalaisilta 80 vuotta sitten ryöstämää omaisuutta edelleen jäljitetään ja palautetaan omistajilleen, Israelin bulldozerit saavat vapaasti murskata Länsirannalla palestiinalaisten koteja ja oliivipuita, ja niiden alla olevalle maalle rakennetaan israelilaisia siirtokuntia. (On varmaan olemassa laki, jonka mukaan palestiinalaisten omaisuuden turva on heikompi kuin juutalaisten?)

Gazassa on kuitenkin menossa natsityylinen Endlösung, lopullinen ratkaisu, sionistivaltion elintilan laajentaminen, palestiinalaisten poistaminen alueelta. Kuoleman kautta,koska muuta mahdollisuutta ei heille jätetä.

Ja Suomi tukee sitä lopettamalla UNRWA:n avustuksen.

Ja ulkopolitiikkamme päähenkilöt ottivat iloisesti vastaan Euroopan ehkä merkittävimmän sionistivaikuttajan vaalituen.

Vaikuttajan, jonka isän ja Tampellan välisistä hämäräkaupoista Israelin aseteollisuus itse asiassa sai alkunsa - ja siinä ohessa Zabludowiczin miljardiomaisuus. Ja Suomen ja Israelin aseyhteistyö. Josta on 7.10.2023 jälkeen tehty uusia hyviä sopimuksia.

Ja Elina Valtonen kaavailee, että Israelin ja Palestiinan edustajat istuisivat Suomessa saman pöydän ääreen. 

No palestiinalaiset ainakin osaisivat valmiiksi yhden sanan suomea. Sana on "Tampella". Vuosikymmeniä sitten palestiinalaiskoteihin rapisi kranaatteja, joiden heittimiä arabimaissa yleisesti kutsuttiin "tampelloiksi".

ONKO HELSINGIN SANOMAT OSTETTU?

Olen pitkähkön ajan ihmetellyt, miksi yksikään Suomen Israel-politiikkaa koskeva tekstini ei ole läpäissyt HS:n yleisönosaston seulaa. Ne käsittelevät tärkeää asiaa, ja faktani ovat aina tarkistettuja. Muitakaan samaa aihetta käsitteleviä kirjoituksia ei ole siellä isommin näkynyt. Tuskin olen väärässä, kun arvelen monien muidenkin mielipiteiden päätyneen roskapostiin.

Mutta vielä enemmän minua kummastutti - ja kummastuttaa edelleen - Saska Saarikosken kolumni runsas vuosi sitten (6.12.2022). Tavallisesti ihailemani erittäin ammattitaitoinen toimittaja vaikutti taiteilijoiden Kiasma-boikotista joutuneen syvän, henkilökohtaisen ja oudon epäammattimaisen tunnekuohun valtaan. Hän piti boikottia "tympeänä, kohtuuttomana ja ahdistavia ajatuksia mieleen tuovana". Hän kertoi pitävänsä Chaim "Poju" Zabludowiczin (jota vastaan boikotti oli suunnattu) Israel-politiikkaa "inhimillisenä, varsinkin jos tukija sattuu olemaan holokaustista selvinneen lapsi, kuten Zabludowicz".

Jutusta huokuu henkilökohtainen myötätunto sorrettua Zabludowicz-parkaa kohtaan, kuin ainakin hyvää ystävää, jota verisesti loukataan.

Mutta Zabludowicz ei ole kuka tahansa sorrettujen juutalaisten lapsi. Hän on myös asemiljardööri ja sellaisen, Shlomo Zabludowiczin, Soltamin perustajan, poika, BICOMin perustaja ja puheenjohtaja vuoteen 2019 asti ja monilla miljoonilla myös sen huomattavin rahoittaja. BICOMia voi itse asiassa pitää yhden miehen, Zabludowiczin, yrityksenä. BICOM (Britain Israel Communications & Research Center) keskittyy mediavaikuttamiseen ja muokkaamaan asenteita myönteisiksi Israelin aparheidpolitiikkaa, Gazan saartoa ja laittomia Länsirannan siirtokuntia kohtaan (joissa Zabludowiczilla on taloudellisia intressejä kiinteistösijoittajana). BICOM julkaisee päivittäin useita lehdistötiedotteita ja kestitsee toimittajia Lontoon huippuravintoloissa.

BICOMia pidetään Britannian voimakkaimpana pro-Israel-lobbaajana eikä se kaihda väärän tiedon levittämistä eikä faktatiedon leimaamista "antisemitismi"-väitteen sumuverholla.

Kestitseminen  näyttää olevan miljardööri Zabludowiczin yksi keskeinen vaikuttamiskeino. Israelin nykyiselle pääministerille Netanjahulle tarjoamistaan kestityksistä hän on ollut Israelin poliisin kuultavana Netanjahun korruptiosyytteiden yhteydessä. Netanjahu on hänen perheystävänsä 80-luvulta lähtien ja on mm. saanut perheineen käyttää Zabludowiczin Caesarean kaupunginosassa sijaitsevaa huvilaa.

Kestitsee Poju Suomessakin. Suomalaisten jääkiekkomiesten (Zabludowicz omistaa neljänneksen Tapparaa) nauttimat kestitykset ovat legendaarisia.

Entä HS? Silmääni osui, että Zabludowicz osti Sarvisalon kiinteistönsä Helsingin Sanomien omistajalta mediakonserni Sanoma Oy:ltä. Kaupan yhteydessä oletettavasti tavattiin myös kestitysten merkeissä. Onko siinä syntynyt sellaisia henkilökohtaisia suhteita, jotka selittäisivät HS:n pidättyvyyden Israel-uutisoinnissa ja yleisönosaston sisällöissä? Silläkö selittyisi Saarikosken epäasiallisuus Kiasma-boikotin suhteen ja se poikkeuksellinen lämpö, joka huokuu hänen asenteestaan Zabludowiczia kohtaan? 

 

lauantai 2. maaliskuuta 2024

TARANTOSTA TARASTENJÄRVELLE?

 Taranto on hiukan Tamperetta pienempi (n 200 000 asukasta) kaupunki Etelä-Italiassa. Siellä on rauta- ja öljynjalostusta ja laivateollisuutta sekä laivastotukikohta. Siellä on myös jätteenpolttolaitos, jonka lähistöllä niin ihmiset kuin eläimetkin sairastuvat syöpään.

Italian jätehuolto on tunnetusti mafian "hoidossa". Pohjoisessa sitä hoitelee lähinnä Camorra, se mafian muodoista vähiten herrasmiesmäinen, joka tähtää vain ja ainoastaan rahantuloon. Jos sivutuotteena syntyy vainajia, se on valitettavaa mutta väistämätöntä. Täytyyhän ne säteilevätkin jätteet jonnekin kupata.

Aikaisemmin Italia vei jätteitä Afrikkaan ja Kiinaan, sellaisiin maihin, joiden valtaapitävät viis veisaavat ympäristön tai ihmisten hyvinvoinnista, kunhan saavat hyvät korruptiorahat. (Väitetään jopa, että rautatie Beijingistä Lhasaan itse asiassa rakennettiin jätemassojen edelleenkuskaamiseksi Tiibetiin, jonka asukkaiden ja ympäristön on vielä vähemmän väliä kuin Kiinan.)

Ja nyt siis samoja jätteitä kuskataan banaanivaltio Suomeen, tarkemmin Tarastenjärven jätteenpolttolaitokseen, jonka toiminta ei pysy käynnissä pelkästään Pirkanmaan ja Jyväskylän asukkaiden enemmän tai vähemmän hyvin lajitelluilla jätteillä.

Olen usein katsellut mökkirannastani Tarastenjärven jätteenpolttolaitoksen loputonta ja väreiltään vaihtelevaa savupilveä. Joskus, varsinkin aamuyöstä, Näsijärven liepeille leviää outo lemu. Millaisia hiukkasia silloin laskeutuu meidän ihmisasukkaiden ja ympäristömme, sen luonnon ja eläinten päälle? Uhkaako meitä Taranton asukkaiden kohtalo?

Tarastenjärven jätteenpolttolaitoksen omistajia ovat Tampereen Energia ja Pirkanmaan jätehuolto. Tampereen Energia myi juuri asiakkaansa Väreelle, meiltä kysymättä. Onko se jo käynyt kauppaa meidän terveydellämmekin?