Edellisessä pohdin Suomen johtavan sanomalehden Israel-politiikkaa. Mutta on syytä kysellä myös Suomen johtavien poliitikkojen Israel-kantoja ja niiden taustaa.
Tiedossa on, että nykyinen ulkoministerimme Elina Valtonen sai viime eduskuntavaleissa tukea Chaim Zabludowiczilta, muistaakseni 8 000 euroa. Alexander Stubb sai samalta henkilöltä tukea eurovaaleihin ja nyt viimeksi presidentinvaalikampanjaansa; summaa en ole onnistunut löytämään, mutta useissa lähteissä Zabludowicz on mainittu yhtenä hänen huomattavimmista tukijoistaan.
En tiedä, mitä laki sanoo tuen vastaanottamisesta henkilöltä, joka sekä tukee että rahoittaa toisen valtion lainvastaisia toimia sekä hallinnoi yritystä (BICOM) joka lobbaa kyseisiä toimia. Siihen tarvittaisiin Matti Wuori. Mutta meikäläisen maallikkojärjellä pitäisin sitä (rahan vastaanottamista) äärimmäisen epäsopivana.
Näin varsinkin, kun katsoo Suomen Israel-politiikkaa yleensä ja viimeaikaisia toimia erityisesti.
Suomi veti pois avustuksensa UNRWA:lta välittömästi Israelin (BICOMin?) väitettyä, että UNRWA:n työntekijöissä on Hamasin jäseniä. Tietoa ei ole puolueettomalta taholta tarkistettu, tietääkseni tähän päivään mennessä.
Sen sijaan tähän päivään mennessä on Israel tappanut yli 30 000 palestiinalaista, joista useimmat ovat naisia ja lapsia, ja jatkaa estottomasti loppujen aseellisen tappamisen lisäksi nälkään näännyttämistä.
Se on tuhonnut tunneliverkostoa, jossa se väittää Hamasin sissien piileksivän, mutta joka tosiasiassa on Gazan asukkaiden lähes ainoa ruoka- ja lääketarvikkeiden kuljetusreitti, kun saartotoimenpiteet ovat estäneet useimmat normaaleista ruokahuoltoon liittyvistä ammateista, kuten kalastuksen.
UNRWA:n toiminnan hiipuessa ja tunneliverkoston luhistuessa jo peruselintarvikkeiden saanti on käynyt lähes mahdottomaksi. Israelin äskettäinen aseellinen hyökkäys ruokaa jonottavien palestiinalaisten kimppuun kertoo Israelin päämäärästä, joka on yksinkertaisesti kansanmurha.
Valtosen viimeaikaiset lausunnot kertovat mielikuvasta, että alueella on vastakkain kaksi samanvahvuista osapuolta, jotka nyt vain pitäisi saada saman pöydän ääreen ja mielellään Suomessa.
Joka kylläkin paraikaa aseostoilla tukee Israelin sotataloutta, on lopettanut UNRWA:n avustuksen. Ja tukee kahden valtion ratkaisua - ehdolla että palestiinalaisille saadaan Israelin hyväksymä johto. Mikä on käytännössä mahdotonta. Ja että Hamas vapauttaa loput panttivangit - mutta Israelin vankiloissa lojuvista palestiinalaisista kansalaisaktiiveista (joista huomattava osa on alaikäisiä) ei Valtonen mainitse mitään.
Eikä esim. siitä, että Israel on kaiken aikaa rikkonut jo Palestiinan mandaattisopimuksen (29.9.1923) toista artiklaa , jonka mukaan "Mandaattivaltio on vastuussa siitä, että maassa vallitsevat sellaiset poliittiset, hallinnolliset ja taloudelliset olot, että ne (...) turvaavat myös rotuun ja uskontoon katsomatta kaikkien Palestiinan asukkaiden yhteiskunnalliset ja uskonnolliset oikeudet".
Mandaattivaltion oli määrä päättyä 15.5.1948 ja oli mahdollisuus, että maa joutuisi sen jälkeen YK:n holhoukseen, mutta 23.4.1948 Truman ilmoitti, että jos juutalaisvaltio julistautuisi itsenäiseksi, Yhdysvallat tunnustaisi sen välittömästi. 14.5. Israel julistautui itsenäiseksi ja aloitti välittömästi maan ryöstämisen palestiinalaisilta.
DEIR JASSIN
Juutalaiset terroristiryhmät olivat aloittaneet jo aikaisemmin. 9. huhtikuuta 1948 kaksi juutalaista terrorijärjestöä, Irgun ja Stern, hyökkäsi Jerusalemin länsipuolella Deir Jassinin kylään. Kansainvälisen Punaisen Ristin paikalla olleen edustajan mukaan 254 miestä, naista ja lasta tapettiin ja ruumiita tungettiin kaivoon.
Irgunin päällikkö Menachem Begin (sittemmin Israelin pääministeri) kommentoi tyytyväisenä, että kaikkialla maassa arabit pelästyivät silmittömästi ja alkoivat paeta henkensä edestä. Myöhemmin kyllä väitettiin palestiinalaisten lähteneen vapaaehtoisesti, mutta kuten John Davis( UNRWA:n johtaja 1960-luvulla) toteaa, harvemmin vapaaehtoiset lähtevät mukanaan pelkät päällä olevat vaatteet ja sellaisessa sekasorrossa, että miehet eksyvät vaimoistaan ja lapset vanhemmistaan (Davis: The Evasive Peace, 1968).
Tyypillistä kyllä, myöhemmin sionistinen faktanpesulaitos on väittänyt tapettujen määrää pienemmäksi ja jopa että kylässä oli piileskellyt arabisotilaita. Näitä sissejähän löytyy aina Israelin hyökkäyksen kohteista kuin vainajia Putinin vastaehdokkaiden listoilta.
TERRORISTIJÄRJESTÖSTÄ PUOLUEEKSI
Aikaisemmista juutalaisista terroristijärjestöistä tuli Israelissa puolueita. Esimerkiksi Irgunin johtohenkilöt muodostivat nykyisin Likudina tuntemamme puolueen. Kaikesta päätellen sen aate ja toimintatavat ovat tuskin alkuperäisestä muuttuneet.
Lehi (aikaisemmalta nimeltä Stern) julisti II maailmansodan aikana pyrkivänsä perustamaan juutalaisen valtion, joka perustuu "nationalistisilleja totalitaristisille" periaatteille. Järjestö pyrki kahteen kertaan liittoon natsien kanssa.
Punaisen Ristin johtaja , kreivi Folke Bernadotte johti neuvotteluja,joiden tuloksena Saksan keskitysleireiltä vapautettiin 27 000 vankia (näiden joukossa Chaim Zabludowiczin isä Shlomo Zabludowicz). Hän myös johti pelastusoperaatiota, jonka valkoiset bussit kuljettivat vangit turvaan.
Vuonna 1948 hän oli YK:n neuvottelijana Palestiinan kysymyksessä. 17.9.1948 Lehi-terroristiryhmään kuuluvat salamurhaajat tappoivat hänet. Murharyhmää johti Jitzhak Shamir. Hänestä tuli Israelin pääministeri vuonna 1983.
DEIR JASSINISTA RAFAHIIN
Deir Jassinin kohtalo tuntuu toistuvan Gazassa tänään. Tappamalla ja pelottelemalla palestiinalaiset yritetään saada poistumaan "vapaaehtoisesti". Taas monet lapset - niistä jotka vielä ovat hengissä - ovat eksyneet vanhemmistaan tai nämä ovat kuolleet. Jotkut eivät osaa sanoa nimeään, koska ovat shokissa.
Toisin kuin vuonna 1948, Likud-hallinto ei kaihda tappamasta edes avustusjärjestöjen edustajia. Toimittajat tuntuvat olevan suorastaan tulilinjalla.
Erona Deir Jassiniin Rafahista ei sitten kyllä näytä olevan pääsyä minnekään. Palestinalaislasten ristintie näyttää päättyvän samaan kuin sen tarinan puusepänpojan. Kuolemaan.
ENDLÖSUNGIA TUKEMASSA?
Tämän kaiken tietäen Suomen ulkopolitiikan päähenkilöiden, ulkoministeri Valtosen ja presidentti Stubbin, johtamaa politiikkaa on vaikea ymmärtää.
No tietysti minun on vaikea ymmärtää sitäkin, että samaan aikaan kun natsien juutalaisilta 80 vuotta sitten ryöstämää omaisuutta edelleen jäljitetään ja palautetaan omistajilleen, Israelin bulldozerit saavat vapaasti murskata Länsirannalla palestiinalaisten koteja ja oliivipuita, ja niiden alla olevalle maalle rakennetaan israelilaisia siirtokuntia. (On varmaan olemassa laki, jonka mukaan palestiinalaisten omaisuuden turva on heikompi kuin juutalaisten?)
Gazassa on kuitenkin menossa natsityylinen Endlösung, lopullinen ratkaisu, sionistivaltion elintilan laajentaminen, palestiinalaisten poistaminen alueelta. Kuoleman kautta,koska muuta mahdollisuutta ei heille jätetä.
Ja Suomi tukee sitä lopettamalla UNRWA:n avustuksen.
Ja ulkopolitiikkamme päähenkilöt ottivat iloisesti vastaan Euroopan ehkä merkittävimmän sionistivaikuttajan vaalituen.
Vaikuttajan, jonka isän ja Tampellan välisistä hämäräkaupoista Israelin aseteollisuus itse asiassa sai alkunsa - ja siinä ohessa Zabludowiczin miljardiomaisuus. Ja Suomen ja Israelin aseyhteistyö. Josta on 7.10.2023 jälkeen tehty uusia hyviä sopimuksia.
Ja Elina Valtonen kaavailee, että Israelin ja Palestiinan edustajat istuisivat Suomessa saman pöydän ääreen.
No palestiinalaiset ainakin osaisivat valmiiksi yhden sanan suomea. Sana on "Tampella". Vuosikymmeniä sitten palestiinalaiskoteihin rapisi kranaatteja, joiden heittimiä arabimaissa yleisesti kutsuttiin "tampelloiksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti