perjantai 13. syyskuuta 2019

JOHTAJAKSI VAI TERAPIAAN?

Kun ihmisen kehonkuva on vinksallaan, hän näkee peilissä lihavan, vaikka on paraikaa näännyttämässä itseään hengiltä; tai on havaitsevinaan aivan normaalissa tai suorastaan kauniissa vartalossa tai kasvoissa akuutin kosmeettisen leikauksen tarpeen. Jotkut eivät pysty olemaan ahmimatta.
Nämä ovat terapiatapauksia.
Viime aikoina on keskustelun kohteeksi noussut (taas kerran) johtajien suunnattomat palkkiot.
Minua mietitytti jo vuosia sitten valtavia palkkioita itselleen haluavien mielenterveys. Onko pohjaton ahneus itse asiassa mielenterveyden häiriö? Voiko ihminen, joka pitää työpanostaan miljoonan euron arvoisena vuodessa, olla aivan terve? Onko ylipäänsä järkevää päästää johtajan paikalle henkilö, jolla on niin kertakaikkisen suhteeton käsitys omasta merkityksestään? Pitäisikö hänet pikemminkin ohjata terapiaan?
Ahneus on sananmukaisesti kuolemansynti. Se on parastaikaa tuhoamassa maapalloa. 1980-luvulla tapahtui jonkinlainen ahneuden glorifiointi. 1990-luvulla yritykset rekrytointi-ilmoituksissaan nimenomaan etsivät "nälkäisiä" (=ahneita) työntekijöitä. Oliko "nälkäinen"-sanan käyttö sen alitajuista oivaltamista, että rahanahneus on juuri eräs bulimiatyyppinen sairaus?
Mitä kertoo yhteiskunnasta se, että mahdollisesti vakavasta oireesta kärsiviä yllytetään entistä pahempaan oireiluun? Kun ainakin teoriassa demokraattisesti hallitut valtionyhtiötkin suosivat johtajavalinnoissaan sairaalloisen ahneita eli samastavat ahneuden kykyyn hallita suuria kokonaisuuksia, mitä siitä pitäisi ajatella?
Jos suuren yrityksen johtaja ei osaa hallita edes omaa ahneuttaan, millaiset edelytykset hänellä voi olla hallita itsensä ulkopuolista monimutkaista ja laajaa kokonaisuutta?

maanantai 9. syyskuuta 2019

AAMULEHTIKIN ÄKKÄSI!

Maanantaina 9.9.2019. Aamulehti julistaa etusivullaan, että Suomessa korruptio on luultua yleisempää. Sisäsivuilla valistetaan, että korruption yleisyyden kannalta erityisen riskialttiina näyttäytyy rakennusala. "Julkisia rakennushankkeita on paljon, ja niissä liikkuu suuria rahasummia".
Kertoo siis uutisena Aamulehti, joka on vuosikymmenet toiminut paikallisen kunnallismafian käsikassarana ja vaientanut muunsuuntaisen tiedotuksen. Taneli Koposen kaltaiset toimittajat on lähetetty kävelemään, kun he ovat eksyneet turhan lähelle korruption ydintä.
Tamperelainen-lehdestä taas sai läheä päätoimittaja Jari Nieminen, joka julkaisi ennenaikaisesti tosiasioita mm Kannesta ja Areenasta.
Samasta AL:n jutusta käy ilmi se kiinnostava tosiseikka, että Transparency Internationalin korruptioindeksit, joissa Suomi loistaa melkein ihannemaana, tutkivatkin vain ns katutason korruptiota eli sitä, suostuuko poliisi repimään sakkolapun tiettyä hintaa vastaan. Hyvä veli-verkostoissa tapahtuvaa laajamittaista ja veronmaksajille kalliiksi käyvää korruptiota on paljon vaikeampi tutkia jo siitä syystä että
niin no sanotaan vaikka että kaupunginvaltuutettu/kaupunginhallituksen jäsen/parkkihallin hallituksen pj/vanhusten vuokrataloyhtiön tj (tätä kaikkea yhdessä persoonassa) ottaa yksityisesti vastaan ilmaista suunnittelua vaikkapa arkkitehtitoimistolta, jolla sattumalta on runsaasti julkisia rakennussuunnittelutehtäviä kaupunkikonsernin piikkiin
- mutta kysyttäessä molemmat osapuolet vakuuttavat että ehei, ilmaisella suunnittelulahjalla ei totta tosiaan ollut mitään tekemistä arkkitehtitoimiston sittemmin saamien julkisten tilausten suhteen joissa kyseinen kaupunginvaltuutettu jne oli päättävässä asemassa, kuinka te nyt sillä tavalla?
- niin (poliitikkojen päättämä ja lakimiesten tulkitsema) lakihan ei näe asiassa mitään ongelmaa.
Maan tapahan on, että kiinteistö- tai kaavoituspuolelta vihjataan sopivasti rakennusliikkeille mistä olisi kohta saatavissa ja mukavin ehdoin kehitettävissä olevaa rakennusalaa; ja rakennuslupapuolella tiedetään mille suunnittelijoille heltiävät luvat nopeimmin (Heistä käytetty termi on "luotettavat"); eivätkä pikku vinkit ole epäedullisia kummallekaan osapuolelle.
Lähetin kerran vastavalitun kaupunginvaltuutetun ottamaan selvää kaupungin kaavoitusviraston suosikkiarkkitehtitoimiston salaisuuksista. Kyseinen nuori nainen marssi firman johtajan puheille ja kysyi mahdollisista laittomuuksista. Firman johtaja vakuutti toimivansa lain mukaan, kuuluvansa uskonnolliseen yhteisöön ja että hänellä on pieniä lapsiakin. Kaupunginvaltuutettu palasi ilmeisen vakuutettuna kuulemastaan. Olihan heillä molemmilla pieniä lapsiakin.
Rivivaltuutettua viedään kuin pässiä narussa, ja ne jotka tietävät, eivät tietenkään puhu, koska heillä on lusikka samassa sopassa.
Tästä aiheesta voisin kirjoittaa muistelmat, alkaen kesästä 88 , kun vielä huhtikuussa valtuutetuille oli vakuutettu, että koskenvarren vanhojen teollisuusrakennusten uusiokäytön suunnittelulle ei ole tarvetta. Ja kesäkuussa valtuutettujen risteilyllä tuotiin valituille nokan alle ns Tampella-sopimus, jolla kaupunki olisi pantu maksamaan konkurssiin ajautumassa olevien pankkien ja niiden omistamien rakennusliikkeiden Ahti-Polarin ja Hakan miljoonakuprut suunnitelman mukaan, joka oli laadittu syksyllä 1987 Wienissä Ahti-Polarin johtaja Heinäsen isännöimällä matkalla, jolle osallistui Treen kaupungin terävintä johtoa.(Adjektiivi ei tässä liity älyn, vaan huipun terävyyteen!)Ja seuraavassa vuodenvaihteessa äskeinen Ahti-Polarin johtaja nimitettiin Tampereen kaupungin teknisen toimen apulaiskaupunginjohtajaksi, missä asemassa hänen piti runnoa läpi päätös ns Tamhattan-suunnitelmasta.
Vastaava liikenne rakennusliikkeiden ja kaupungin johtoasemien välillä käy vilkkaana ja (rakennusliikkeille) tuottoisana edelleen. Ja vihreät, jotka vielä vuonna 1988 paljastivat suhmuroinnin,  menevät nyt nätisti mukana ja kappas vaan, saavatkin oikein mukavasti eläkevirkoja.
Jopa jotkut vuonna 1988 mukana olleet.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

ÄLYN JA RIKKAUDEN SUHTEESTA

Tutkijat haastattelivat joukkoa Suomen huippurikkaita. Otos oli kattava. Haastateltavat saivat esiintyä nimettöminä.
Paljastui, että he ovat sydämettömiä tomppeleita.
Tulos vahvisti vanhaa käsitystäni, että rikkauden takana on tavallisimmin syntyminen rikkaaseen perheeseen ja kyllin ahne ja häikäilemätön luonne.
Älykkyydellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä, ellei kääntäen verrannollisesti.
Hyvä esimerkki ovat huippupalkkaiset ammattijohtajat. Mitä suurituloisempi johto, sitä heikommin menee yrityksellä. Nokian johdon palkkioiden noustessa pilviin Nokia lähti alaspäin. Postin johdon palkkioiden nousu on merkinnyt palvelujen heikkenemistä ja työntekijöiden olojen kurjistumista.
YLE:n johdon palkkioiden nousu on merkinnyt ammattitoimittajien vähenemistä, ohjelmiston tason laskua ja yleisön kaikkoamista. Tässä vain muutama esimerkki.
Huippujohtajia valitsevat ns headhunterit, joiden ajatusmaailmassa ahnein = paras.
Asenteen järkevyydestä on saatu runsaasi esimerkkejä. Eikö vieläkään tarpeeksi?