J.K. Paasikivi oli sitä mieltä, että maantiedettä vastaan ei kannata rimpuilla. Se on mitä on. Tämä karu tosiasia kannattaisi muistaa Tampereellakin. Huolimatta loputtoman kasvun uskonnosta, ahneuden sakralisoinnista, mammonantavoittelun pyhittämisestä ja - ehkä ennen kaikkea - virka- ja luottamusmiesten ja rakennusliikkeiden pyhästä kolminaisuudesta.
Tampereen maantieteellinen sijainti - kapea maakaistale kahden järven välissä - on se tosiasia, mistä kaiken kaupunkisuunnittelun pitäisi lähteä.
Se tarkoittaa käytännössä, että Tampereen pitäisi olla pikkukaupunki ja sellaisena pysyä. Sellaista liikenneratkaisua ei yksinkertaisesti ole, millä suurkaupunki Tampereen liikenne saataisiin sujuvaksi.
Tunnelihanke masinoitiin liikkeelle muka liikenteen sujuvoittamiseksi. Todellinen päämäärä oli tietysti YIT:n etu. YIT:n myyränä Ilkka Ojala värvättiin hyvissä ajoin kaupungin palvelukseen. Sitten,kun otollinen aika oli tullut, ELY-keskuksen johtajaksi nimitettin YIT:n paikallisjohtajan rouva Riitta Varpe. Aiheesta tilatut selvitykset keskittyivät ylistämään tunnelin erinomaisia etuja; muita vaihtoehtoja ei edes perusteellisesti käsitelty.
Tulos: Toistuvat ruuhkat tunnelissa ja Satakunnankadulla. Arvokasta rakennusmaata YIT:lle.
Sitten alkoi ratikkalobbaus, ratikan jonka pääasiallisena tarkoituksena on luoda rakennusliikkeille valtava kysyntä, ratikka kun täytyy tehdä kannattavaksi. Eikä se ole kannattava ilman kymmeniä tuhansia uusia asuntoja ja asukkaita.
ELY - jonka johtajana ei enää ole rakennusliikkeen edustaja - valitti Näsijärven täyttösuunnitelmasta, jota ei tosiasiassa tarvita ratikan vaan rakennusliikkeiden edun vuoksi, näyttää häviävän taistelussa, jonka lopputulos saattaa olla yllättävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti