keskiviikko 30. tammikuuta 2019

SIVISTYSVALTIO EI TEE VANHUKSISTA KAUPPATAVARAA

Jäävuoren kylmäävä huippu on noussut pintaan. Esperi Caren toiminnassa havaitut puutteet ja yksi niide n todennäköisesti aiheuttama kuolemantapaus ovat valpastuttaneet Valviran. Yksi Esperin hoivakodeista on suljettu todettujen virheiden vuoksi. Mutta jokainen, joka on vanhushoivaan hiukankaan tutustunut, tietää, että kyse ei ole vain yhden ison ketjun voitontavoittelussa aiheutuneista virheistä ja epäinhimillisyydestä, vaan ongelma koskee koko kenttää. Haamuhoitajat ja alimitoitetun hoitohenkilökunnan väsyminen toisaalta ja asiakkaiden  kärsimys ja heidän ihmisarvonsa ohittaminen toisaalta näyttävät olevan päättäjien hyväksymää arkipäivää.
Saman arkipäivän toista puolta ovat sitten esim. Esperin toimitusjohtajan Marja Aarnio-Isohannin vuoden 2016 5,2 miljoonaan nousseet verotettavat pääomatulot ja Esperin harjoittama veronkierto. Vuonna 2017 Esperi maksoi tuloveroveroa 11 prosenttia liikevoitostaan. Vertailun vuoksi todettakoon, että työmarkkinatuella elävä työtön maksaa tuestaan 20% veroa.
Esperistä 75% omistvat brittiläisen pääomasijoittajan ICG:n rahastot.
Yle teki ministeri Saarikolle Esperi-tapauksen johdosta joukon kysymyksiä. Vastauksissaan Saarikko puolusti hoivan yksityistämistä mm todeten, että virheitä havaitsevat asiakkaan omaisethan voivat äänestää jaloillaan ja siirtää omaisensa toiseen hoivakotiin. Entä yksinäinen dementikko? Kuka hänen puolestaan "äänestää jaloillaan". Vai eikö yksinäisen vanhuksen ole väliä?
Herää kysymys, milloin ja millä perustelulla vanhushoivaa on alettu yksityistää? Eikö apua tarvitsevien ihmisten hoiva ole koko yhteisön asia, ja kunnia-asia? Onko sivistysvaltion arvon mukaista tehdä vanhuksista kauppatavaraa, kuin vanhojen pahojen aikojen huutolaisia, jotka myytiin vähiten pyytäville? Ollaanko sivistyneen hyvinvointivaltion alasajossa päästy jo niin pitkälle barbariaan?
Toinen, puhtaasti taloudellinen näkökohta on verotuksellinen. Kansainvälisillä pääomasijoittajilla ei ole mitään kiinnostusta eikä intressiä maksaa verojaan Suomeen. Monimutkaisilla rahoitusjärjestelyillä ne siirtävät voittonsa veroparatiiseihin. Päättäjät lapioivat kansallisvarallisuutta kaksin käsin tälle harmaalle taloudelle samaan aikaan kun kotimaassa julistettiin suuri ja moraalinen taistelu harmaata taloutta vastaan, ja tärkeimmäksi kohteeksi asetettiin halvat pizzapaikat. Monta pienyritystä saatiinkin kampanjalla hengiltä.
Väkisinkin tulee kysyneeksi päättäjien motiiveja ja ja asenteita. Johtavatko he valtiota, jonka asukkaiden etuja heidät on valittu puolustamaan, vai liikeyritystä jonka tarkoitus on tuottaa suurinta mahdollista voittoa? Mutta kun nämä ratkaisut eivät ole kansalaisten edun mukaisia ja maan taloudenkin kannalta tappiollisia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti