ALEKSOVSKI EI OLE YKSIN

Aamulehti on paljastanut SDP:n ryhmäpuheenjohtajan, Kotilinnasäätiön toiminnanjohtajan ja Finnparkin hallituksen puheenjohtajan Atanas Aleksovskin saaneen Aihio Arkkitehdit oy:lta ja NCC:lta etuisuuksia, jotka ovat ainakin eettisesti, todennäköisesti myös laillisesti, kyseenalaisia.

Valokeila kohdistuu nimenomaan Aleksovskiin. Mutta vastaavalla toiminnalla on Tampereella jo hyvin pitkä historia.

Esimerkiksi 1990-luvulla, kun Aihio Arkkitehdit oli vielä nimeltään KSOY, asuivat ympäristölautakunnan puheenjohtaja Jukka Järvinen (vihr, sittemmin kok) ja vaimonsa Ayla Dundar-Järvinen (vihr, sittemmin kok, nyt SDP) Finlaysonin omistajan Varman talossa, jota KSOY saneerasi. Tämä samaan aikaan kun päätettiin Finlaysonin saneerauksesta, jonka suunnitteli KSOY.

Kaupungin korkeista virkamiehistä mm. Ilkka Ojalalla ja Jyrki Laiholla oli läheiset yhteydet rakennusliikkeisiin.

Tutkivan journalismin kannattaisi ehkä tarkistaa myös eräiden kaksoisroolissa toimineiden veteraanipoliitikkojen  vapaa-ajan asuntojen suunnittelijoita ja rakentajia.

Edelleen Kansi ja Areena-hankkeen taustat tarjoaisivat mielenkiintoista materiaalia, jota voisi lisävalottaa Pentti Sainion teos "Kummolan kääntöpiiri", josta löytyvä Hartwall-areenan syntykuvio on toistumassa aika lailla yksi yhteen, nyt Tampereella, ja käymässä veronmaksajille vähintään yhtä kalliiksi.

Rikosoikeuden emeritaprofessori Utriainen luonnehtii Kittilä-ilmiötä: "Jos vuosikaupalla toimitaan tällä tavalla, ulkomaailmalle sokeudutaan". Hän mainitsee Kittilän villilänsimäisen kasvun tapahtuneen "yrittäjien, poliitikkojen ja virkamiesten yhteistyöllä" ja toteaa, että näin"syntyy klaanimainen päätöksentekokulttuuri".

Kuuulostaako tutulta?

Aamulehti on paljastanut SDP:n ryhmäpuheenjohtajan, Kotilinnasäätiön toiminnanjohtajan ja Finnparkin hallituksen puheenjohtajan Atanas Aleksovskin saaneen Aihio Arkkitehdit oy:lta ja NCC:lta etuisuuksia, jotka ovat ainakin eettisesti, todennäköisesti myös laillisesti, kyseenalaisia.

Valokeila kohdistuu nimenomaan Aleksovskiin. Mutta vastaavalla toiminnalla on Tampereella jo hyvin pitkä historia.

Esimerkiksi 1990-luvulla, kun Aihio Arkkitehdit oli vielä nimeltään KSOY, asuivat ympäristölautakunnan puheenjohtaja Jukka Järvinen (vihr, sittemmin kok) ja vaimonsa Ayla Dundar-Järvinen (vihr, sittemmin kok, nyt SDP) Finlaysonin omistajan Varman talossa, jota KSOY saneerasi. Tämä samaan aikaan kun päätettiin Finlaysonin saneerauksesta, jonka suunnitteli KSOY.

Kaupungin korkeista virkamiehistä mm. Ilkka Ojalalla ja Jyrki Laiholla oli läheiset yhteydet rakennusliikkeisiin.

Tutkivan journalismin kannattaisi ehkä tarkistaa myös eräiden kaksoisroolissa toimineiden veteraanipoliitikkojen  vapaa-ajan asuntojen suunnittelijoita ja rakentajia.

Edelleen Kansi ja Areena-hankkeen taustat tarjoaisivat mielenkiintoista materiaalia, jota voisi lisävalottaa Pentti Sainion teos "Kummolan kääntöpiiri", josta löytyvä Hartwall-areenan syntykuvio on toistumassa aika lailla yksi yhteen, nyt Tampereella, ja käymässä veronmaksajille vähintään yhtä kalliiksi.

Rikosoikeuden emeritaprofessori Utriainen luonnehtii Kittilä-ilmiötä: "Jos vuosikaupalla toimitaan tällä tavalla, ulkomaailmalle sokeudutaan". Hän mainitsee Kittilän villilänsimäisen kasvun tapahtuneen "yrittäjien, poliitikkojen ja virkamiesten yhteistyöllä" ja toteaa, että näin"syntyy klaanimainen päätöksentekokulttuuri".

Kuuulostaako tutulta?

VÄÄRIN, PIRKKO SEPPI (TAMPERELAINEN 12.7.17)

Tamperetta eivät tuhoa tamperelaiset, vaan nimenomaan maalta tulleet, joilla ei ole urbaania historiaa ja jotka eivät ole sisäistäneet urbaania asennetta, johon kuuluu kaupungin kulttuurin ja rakenteen kunnioittaminen ja, kuten Hannu Raittila esseessään toteaa, tietty konservatiivisuus.
Sinä olet urbaani, mutta moni maalta tullut jää johonkin lapselliseen ison ja uuden ihailemisen tilaan. Heitä on helppo uunottaa siihen, että kaupunkia pitää jatkuvasti "kehittää".
Venetsia on kai maailman urbaanein kaupunki alle 60 000 itsepäisesti kaupunkiaan rakastavan kaupunkilaisen voimalla. He eivät halua kasvattaa kaupunkiaan, eivät "kehittää", eivät tuhota dogien vanhoja perustuksiltaan rapautuneita palazzoja ja rakentaa tilalle pilvenpiirtäjiä, vaan säilyttää, korjata, kuivatella ja entistää aina uudelleen tulvissa kärsineitä rakenteita.
Ja kappas, miljoonat turistit vuodessa säntäävät ihailemaan tätä rappeutuvaa ja ah niin vanhanaikaista kaunotarta.
Tampereenkin päättäjät ainakin yhteen aikaan haaveilivat koskimiljöön pääsemisestä Unescon maailmanperintökohteeksi, mutta tekivät itse sen mahdottomaksi mm purkamalla Finlaysonin vanhan värjäämön ja rakentamalla tilalle luokattoman asuinkerrostalon. He kuvittelivat lapsellisesti, että kakun voi sekä syödä että säästää. Mutta me aikuiset tiedämme, ettei se niin käy.
Lapsuudessani 1950-luvulla Tampere oli oikeasti urbaani, tyylikäs kaupunki, jota leimasi matalan puu-empiren ja korkeampaa rakentamista edustavan jugendin sielukas ja eloisa yhdistelmä. 60-luvulla alkoi kaupunkimaiseman maalaistuminen. Pankit ja rakennusliikkeet alkoivat tehdä helppoa rahaa maaltamuuttajien asunnontarpeen tekosyyllä. Ja sen "kehityksen". Jugend- ja empirekokonaisuutta tuhottiin surutta.
Siitä eteenpäin grynderien ja rakennusliikkeiden valta on kasvamistaan kasvanut ja sivistynyt kaupunkilaisuus saanut väistyä murheelliseen marginaaliin. Nyt on tultu jonkinlaiseen ääripisteeseen, koko kaupunki on lopullisesti menettämässä tunnistettavan persoonallisuutensa ja muuttumassa jonkinlaiseksi megarakentamisen mausoleumiksi, jonka rannat on tukittu täyteen bulkkiarkkitehtuuria ja kaiken ylle on kohoamassa urheiluviihteen, tämän meidän aikamme pyhän ja loukkaamattoman, tämän meidän aikamme uskonnon, suurtemppeli, jossa tuhannet palvojat tulevat viettämään uskonorgioitaan, ja jonka kansainväliset ja hämäräperäiset sijoittajat tulevat viemään runsaat tuottonsa kauas veroparatiiseihin.
Ja me sen kuin maksamme. Maksamme verovaroillamme temppelin pystytystä ja jatkossa vuodesta toiseen ylläpitoa, ja maksamme menettämällä kaupunkiamme, sen sielua ja ominaislaatua, sen kauneutta.

TUKITTU KAUPUNKI?

Ajaessani Ratinansiltaa itään kauhistuin: Ratinan tuleva kauppamöhkäle tukkii ja täyttää koko maiseman niin, että Timo Penttilän (alunperin tylsää, Ratinanrantaan verrattuna nerokasta arkkitehtuuria edustava) stadion jää kuin puristuksiin, tilaa ja ilmaa vaille.
Sama tunnelma Sorinsillalla, radan itäpuolen oksettava bulkkiarkkitehtuuri melkein kaatuu radan päälle.
Ja Ratinanrannan korkeat bulkkikerrostalot jo tukkivat näköalan Pyhäjärven suuntaan. Sama on ilmeisesti tapahtumassa Ranta-Tampellassa: siellä missä tulisi olla avara maisema, rantaa ja tilaa, nousee kerrostalo toisensa viereen, iloksi rakennusliikkeille ja vahingoksi maisemalle.
Eikä tämäkään tunnu riittävän. Seuraavaksi uhriksi suunnitellaan Eteläpuistoa, jonka avara vehreys ja järvinäköala saa vandaalien sormet syhyämään. Ei kun täyteen!
Puhumattakaan Taidemuseon tontista ja Pyynikintorista! Onhan ne totta vie sullottava täyteen ylimitoitettua rakentamista! Mitä kaupunki tilalla tekee? Mitä ilmalla! Mitä vehreydellä! Kaiken on palveltava kaikkivoipaa Kasvua! Sitä stiiknafuuliaa, jonka nimeen jokainen talousmies ja keskivertosuunnittelija vannoo.

OHO!

Atanasin ihmeeseen lipsahti väärä vuosiluku. YLEn vaalikone oli tietysti vuoden 2017, ei 2019. Ja varsinainen ihme on tietysti se, että Aleksovskin ilmoituksen mukaan hänen vaalikampanjallaan ei ulkoista rahoitusta ole. Mikä merkitsee, että 88 300 mainoslehtistä on saatu ilmaiseksi - taitto, painatus, jakelu jne.

ATANASIN IHME

Kirjoituksessani mainittu toinen Atanas Aleksovski, se joka puhuu äidinkielenään suomea, kertoo YLEn vaalikoneessa 2019 , että hänellä ei ole ulkopuolista vaalirahoitusta.
Sattumalta käsiini osui Kotilinna-lehti, tämä hupijulkaisu, joka ilmestyy aina kuntavaalien alla ja joka vaaleista toiseen ilahduttaa kaupunkilaisia kertomalla Kotilinnasäätiön hallituksen jäsenistä sanoin ja kuvin - henkilöistä jotka tietysti ovat ehdolla vaaleissa.
Tämä uusin Kotilinna-lehti on siitä merkillinen, että siinä eivät poseeraakaan hallituksen jäsenet, vaan ainoastaan Kotilinnasäätiön toiminnanjohtaja Atanas Aleksovski, ja lehden ensimmäinen aukeama on kokonaan tekstimainosta. Eli journalistiseksi sisällöksi naamioitua vaalimainosta.
  Kun 12-sivuisen julkaisun kokonaispainos on 88 300 kappaletta, mikä lienee tämän vaalimainoksen lopullinen hinta taittoineen, painatuksineen ja jakeluineen?
Maksoin 4-sivuisen hautajaisohjelman 50 kappaleen taitosta ja painosta 80 euroa, eli 1,6 euroa/kpl. Samoilla hinnoilla Aleksovskin vaalimainos huitelisi hyvinkin sadan tonnin tuolla puolen, mutta ehkä nämä eivät ole verrattavissa.
Joka tapauksessa summan täytyy olla huomattava. Eli Aleksovski on saanut erittäin huomattavaa ulkopuolista rahoitusta Kotilinnasäätiöltä - käytännössä sen vuokranmaksajilta. 

KAILOTUSTA RANNALLA

Suomalaisilla on outo vimma hakeutua veden äärelle mölyämään. Onko se jokin atavistinen vietti, ikivanha sisäinen tieto veden kantavuudesta ja että sitä myöten viesti kiiri vaikka miten kauas?
Meillä Tampereella on jo Ratina, jossa kesäisin pidettyjen mölykonserttien tahtiin voi tanssia kuuden -7 kilometrin päässä Takahuhdissa asti.
Mutta eikös nyt suunnitella tähän asti rauhaisaan Santalahteen uutta, jopa 35 000:n katsojan megakonserttialuetta. Siitä Näsijärven rantamilta sitten kaikuu äläkkä hienosti aina Teiskoon, ja me rantamökkien omistajat pääsemme kärsimästä siitä niin kiusallisesta rauhasta ja hiljaisuudesta, joka on tähän asti vallinnut.
Meiltä ei kylläkään ole kysytty, haluammeko me kuunnella ja juuri sitä musiikkia. Entä jos me suomalaisina metsäläisinä haluaisimme kuunnella lokkien, joutsenten, rantasipien ääniä ja korpin korahduksia? Entä jos haluamme kuunnella laineitten liplatusta?
Melu on monissa tutkimuksissa todettu stressiä ja erilaisia sairauksia aiheuttavaksi. Se on saastetta. Milloin siihen aiotaan vakavasti puuttua? Muovit, metallit, lasit, pahvit, paperit pystytään jo kierrättämään. Järviä ja meriä yritetään puhdistaa isommista saasteista. Samaan aikaan melusaastetta ehdoin tahdoin lisätään ja sen piiriin pakotetaan yhä suurempia ihmisjoukkoja. Järjestetään konsertteja, joissa yleisö tarvitsee korvatulpat. Mikäs siinä, jos joku tosiaan haluaa sellaista, vaikka minun on sitä mahdoton käsittää.
Mutta miksi meidät ulkopuoliset pakotetaan mukaan? Miksi ei sen sortin konsertteja järjestetä suljetuissa, kunnolla äänieristetyissä tiloissa? Väitän, että valistuneemmassa tulevaisuudessa se tulee pakolliseksi. Silloin mölyn harrastajat saavat toteuttaa taipumustaan kuten tupakoitsijat nykyään, tavalla ja paikoissa joissa se ei häiritse eikä sairastuta muita.
Mutta Tamperehan ei mitenkään, vahingossakaan eikä koskaan voi olla edelläkävijä, ei innovaattori eikä todellisen kehityksen veturi.
Meille on saatava Areena, vaikka Helsingin Hartwall-areenan tappiot ja siirtyminen hämärien venäläisoligarkkien haltuun on kaikkien tiedossa. Meille on saatava lisää megatapahtumia, vaikka Tampereen todellinen ja viime kädessä ainoa matkailuvaltti on luonto, järvet ja muualla maailmassa niin harvinainen hiljaisuus ja rauha.
Meidän todelliset arvomme ovat myynnissä taas, ei eniten tarjoavalle, vaan eniten riistävälle.

ONKO TAMPEREELLA KAKSI ATANAS ALEKSOVSKIA?

Viime aikoina on kohuttu Atanas Aleksovskin kaksoisroolista Kotilinnasäätiön toiminnanjohtajana ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana. Eli samalla kertaa kaupunkikonserniin kuuluvan säätiön johdossa ja sen toimia valvovan elimen jäsenenä.
Entä jos kyseessä ei olekaan yhden miehen kaksoisrooli vaan kaksi aivan eri henkilöä?
Vai mitä pitää päätellä seuraavasta:
Venäjänkielisessä "Russki svet"-julkaisussa (N:3 2012) Atanas Aleksovski kertoo äitinsä olevan serbi ja isänsa makedonialainen ja saapuneensa Suomeen vuonna 1992 -  joten hänen on nykyisen ikänsä (49v) perusteella täytynyt olla tullessaan 24-vuotias aikuinen mies.
YLEn vaalikoneella 2017 esiintyvä Atanas Aleksovski taas nimeää äidinkielekseen suomen, joten hän ei voi olla edellämainittu - paitsi jos hänen vanhempiensa yhteinen kotikieli jostain jännittävästä syystä on ollut Balkanilla harvojen taitama eksoottinen suomi.
Samalla vaalikoneella Aleksovski ilmoittaa, ettei kuulu mihinkään kirkkoon eikä uskonnolliseen yhteisöön.
"Russki svet"-lehden haastattelema Atanas A. sanoo:"Olen ortodoksi" ja jatkaa: "kaikista maahanmuuttajista koen lähimmikseni niin kulttuurin, uskonnon kuin kielenkin osalta juuri venäjänkieliset (...) sillä suhtautumisemme kulttuuriin ja uskontoon on saman kaltainen".
   Eli meillä on suomea äidinkielenä puhuva, kirkkoihin ja uskonnollisiin yhteisöihin kuulumaton Atanas Aleksovski ja toinen samanniminen, aikuisena maahan muuttanut ortodoksi, eivätkä he kertomiensa tosiasioiden perusteella mitenkään voi olla yksi ja sama henkilö. Se että he molemmat ovat päätyneet Tampereen kaupunginhallinnon terävimpään kärkeen, on tietysti tilastollisesti melkein mahdotonta, varsinkin kun molemmat ovat musiikin maistereita, eikä kukaan ole kuullut kummankaan soittavan.

HOUSUUN PISSIMISEN OPPITUNTI

Tampereen kaupunki "hoitaa talouttaan kuntoon" myymällä kiinteistöjään. Aamulehden (21.4.17.) mukaan "yksi keino saada tuloja on kaupungin omaisuuden myynti". Kuinka yksinkertaista väkeä täällä kasvaa?
Ei myynti ole keino saada tuloja, se on vain tapa siirtää omaisuutta toiseen, katoavampaan muotoon. Myynnistä saatu raha ei ole tuloa, vaan omaisuuden muoto, josta yhteinen omaisuus voidaan helpommin siirtää SRV:n, Kummolan, Poju Zabludowiczin ja muiden pohjattomaan kukkaroon ja sitä kautta Neitsytsaarille.

JA EI KUN BANAANIVALTIOKSI II

Mitä minä sanoin! Se Terrafamen johdon suu messingillä tervetulleeksi toivottama uusi omistaja Trafigura on paljastumassa juuri sellaiseksi kuin sen yleiskuvasta päättelin. YLEn selvityksen mukaan Trafiguran johtajat ovat mukana SADOISSA veroparatiisiyhtiöissä. Siis sadoissa.
Ja elinkeinoministeri Mika Lintilän mukaan valtio selvitti Trafiguran taustoja, "mutta yhtiön johtajien laajamittainen veroparatiisien käyttö ei ollut tiedossa"(AL 16.2.2017)
Miten niin "ei ollut tiedossa"? Millaista valtion taustaselvitys sitten on mahtanut olla, kun näin olennaista asiaa ei saatu tietoon hyvissä ajoin?
Mitenkäs nyt suu pannaan? Ja miten tästä eteenpäin?

NYT LÄHTI RUBEN STILLER

Nyt lähti YLEstä sitten Ruben Stiller. Eikö Atte Jääskeläinen vieläkään ymmärrä erota?

TEE JOHTOPÄÄTÖS, ATTE JÄÄSKELÄINEN!

Kun hyvät ohjelmat yksi toisensa jälkeen lopetetaan ja ansioituneet ammattitoimittajat erotetaan ja parhaat lähtevät itse ovet paukkuen, eikö silloin ala olla aika johdon katsoa peiliin?
Sensuuria, uhkailua, mitä vielä?
Joka paikassa hääräävä Kari Neilimo nimitti Lauri Kivisen 24 000 E:n kuukausipalkalla ilmeisesti, kuten liike-elämässä sanotaan, "tervehdyttämään" YLEä. Mikä "tervehdyttäminen" yleensä tarkoittaa yrityksen reaalitalouden alasajoa. YLEn reaalitalous on hyvä, laadukas ja monipuolinen journalismi. Sitä ollaan nyt hyvää vauhtia ajamassa alas.
Näin omistajan kannalta on käsittämätöntä, että YLEn oma johto on tuhoamassa koko kansan yleisradiota ja muuttamassa sitä harrastelijoiden ja julkkistyrkkyjen mellastuspaikaksi.
Atte Jääskeläisen, entisen keskustanuoren, roolina näyttää olevan taitavien, kriittisten toimittajien poistaminen YLEstä ja saman tien kunnon ajankohtaisohjelmien lopettaminen.
Onko hyvän päätoimittajan tehtävä journalismin laadun ylläpitäminen vai poliitikkojen rakkikoirana juokseminen?
Näin omistajan ominaisuudessa erottaisin päätoimittajan, joka nuolemisinnossaan on tuhoamassa omaisuuteni.

EIKÖ ELY-KESKUSTA ENÄÄ JOHDAKAAN RAKENNUSYHTIÖ?

Ilmeisesti Pirkanmaan ELY-keskusta ei enää johdakaan rakennusyhtiö, kuten Rantatunnelin suunnittelun aikana, jolloin johdossa oli hankkeen ainoan hyötyjän YIT:n paikallisjohtajan vaimo. Näin voi päätellä keskuksen kannasta Eteläpuiston asemakaavamuutokseen. AL:n 11.2.2017. mukaan ELY-keskuksen kanta on, että alueen virkistys- ja kulttuuriarvot tulee turvata ja että kaavamuutosesitys ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksia, erityisesti koska alue liittyy valtakunnallisesti merkittävään Hämeenpuiston kulttuuriympäristöön.
Edelleen ELY-keskuksen mukaan voimassa oleva maakuntakaavakin velvoittaa säilyttämään Eteläpuiston esitettyä laajempana kokonaisuutena virkistyskäyttöön.
ELY-keskus myös toteaa Eteläpuiston tärkeäksi, koska Tampereen keskustassa on vähäinen määrä viheralueita, ja Eteläpuistolla lisäksi on erityistä arvoa maiseman, kulttuurihistorian ja luontoarvojen kannalta.
On hyvä havaita, että kun aikaisemman johtajan aikana ELY-keskuksen kannoissa painoi eniten E=elinkeinoelämä, näyttää nyt jo ympäristökin, se Y, saavan painoarvoa. Tässä tapauksessa voisi kyllä ottaa esille sen L:nkin eli liikenteen. Nykyinen rakennusliikejohtoinen (viittaan pormestari Ikosen A-insinöörit-taustaan) päättäjäpolvi kun on ahneuksissaan rakentamassa Tampereen kapealle kannakselle sellaisen liikennesumpun, että jos kaikki keskustaan suunniteltu lisärakentaminen toteutuu, saadaan 200 000 asukkaan kaupunkiin miljoonakaupungin liikenneongelmat. Ja hyvästi silloin se kehuttu Tampereen vetovoima. Kuka haluaisi maksaa mansikoita asumisesta saasteisessa, liikennemelun täyttämässä ja ahtaassa keskustassa maassa, jossa on vähän asukkaita, runsaasti tilaa ja mahdollisuus asua jossain viihtyisässä ja väljässä puutarhakaupungissa? 

JA EI KUN BANAANIVALTIOKSI!

Kuinka sinisilmäisiksi voivat Suomen herrat tulla? Ensin sallitaan megaluokan prosessikokeilu huolimatta sangen arvattavasta lopputuloksesta: hirvittävät ja pitkäaikaiset ympäristötuhot, joiden lopullista hintaa ei osaa edes arvailla. Ainoa varma on, että Suomen valtio (= veronmaksajat ) maksaa. Todennäköisesti sukupolvien ajan.
Nyt sitten virnistellään naama messingillä, kun saatiin osaomistajaksi Trafigura-niminen yhtiö, joka on tunnettu maailmalla aiheuttamistaan valtavista ympäristötuhoista. Valtavia voittoja tuottava yhtiö, jonka päätoiminta-alue on Latinalainen Amerikka, jonka maissa kansainväliset yhtiöt saavat pidäkkeettä mellastaa luonnon ja luonnonkansojen kustannuksella.
Kuinka yksikään vastuullinen ihminen voi luottaa toisten (=valtion=veronmaksajien) omaisuutta tuollaisiin valmiiksi likaisiin käsiin? Kaivostoiminta on, valitettavasti, perinteisesti ryöstötaloutta. Tyypillisesti köyhien maiden luonnonvaroja estottomasti hyväksikäyttävien kansainvälisten rosvoparonien helpon rikastumisen väline. Siirtomaavaltojen kapitalistien tilalle ovat tulleet globaalitalouden kansainväliset yritykset monimutkaisine omistushimmeleineen ja veroparatiisiyhtiöineen.
Talvivaara on Suomen tähän asti suurin ja kauhistuttavin virhesijoitus, joka olisi pitänyt ajaa alas välittömästi prosessin toimimattomuuden ja ensimmäisten ympäristökatastrofien tultua ilmi. Vieläkään ei ole liian myöhäistä. Trafigura-sopimus pitäisi perua välittömästi eikä tehdä Suomesta banaanivaltiota, jollaisena Trafigura sen jo ilmeisesti näkee. Ja aikoo sellaisena hyödyntää.
Mitä tulee Kainuun ja Sotkamon työpaikkoihin: onko kukaan laskenut, mitä Talvivaara-työpaikat ovat jo tulleet maksamaan? Ne ovat Suomen satavuotisen historian kalleimmat työpaikat. Ja hinta nousee koko ajan.

TUHOAVATKO ISOPALKKAISET POMOT YRITYKSEN SUBSTANSSIN?

Iltalehti 21.1.2017 kertoo, että YLE on lopettamassa Inhimillisen tekijän, jonka kahta viikottaista lähetystä seuraa 400 000-600 000 katsojaa. Yleisön suurin osa on keski-ikäisiä naisia. Eli katsojamäärä ei ainakaan ole syynä ohjelman lopettamiseen. Olisiko sitten se, että katsojakunta on kriittistä, ammattitaitoa arvostavaa väkeä? Eli tätä samaa varttunutta ja sivistynyttä yleisöä, jonka ohjelmat kuin kiusalla sijoitetaan päällekkäin, esimerkiksi siten, että sunnuntai-illan Teeman elokuvaklassikko tulee ainakin osittain samanaikaisesti ykkösen laatudekkarin kanssa.
Haluaako YLE karkottaa vaativimman katsojakuntansa? Miksi?
Tai pitääkö asiaa katsoa toisesta kulmasta? Kun YLEn johtajaksi valittiin kauppatieteen maisteri
Lauri Kivinen, jolla ei ole yleisradioalan osaamista vaan menneisyys Nokian johtoportaassa ja viimeksi Nokia Siemen Networkin yhteiskuntajohtajana, muutettiin toimi määräaikaisesta toistaiseksi voimassa olevaksi ja palkka nostettiin siihenastisesta 16 500E:sta 25 000 euroon kuussa. Tämä merkitsee 300 000 E:n vuosipalkkaa ja 102 000E vuodessa edellistä kalliimpaa johtajaa. Ns hallitusammattilaiset harrastavat tämän tason palkkoja ja näyttävät kokevan tehtäväkseen ns.voiton tekemisen hinnalla millä hyvänsä. Kivisen kohdalla tämä voiton tekeminen millä hinnalla hyvänsä huipentui edellisessä työpaikassa Iranin hallituksen kanssa tehdysssä valvontakeskuksen kaupassa. Ainakin Washington Timesin mukaan kyseinen valvontakeskus mahdollisti Iranin kansannousun tukahduttamisen.
YLE:ssä voitontavoittelu näyttää merkitsevän yhä uusien oikeitten, taitavien toimittajien tekemien ohjelmien lopettamista ja korvaamista erilaisilla hölöohjelmilla, joissa julkisuustyrkyt temppuilevat ilmaiseksi harrastajajuontajien johdolla, joille ei tarvitse maksaa ammattilaisen palkkaa.
YLEn Luovien sisältöjen johtajan Ville Vilenin mukaan (IL 21.1.) YLE satsaa nyt esim. Menneisyyden metsästäjiin ja Elossa 24h-sarjaan. Jälkimmäistä en tunne, mutta Menneisyyden metsästäjät on harrastajamaista työtä aina esiintyjien heikkoa ulosantia ja äärimmäisen kehnoa äänitystä myöten.
Tietysti johtajan korotettu palkka täytyy jostakin nyhtää, mutta kovin kehnoa on, jos se tapahtuu oikeiden ohjelmien ja oikeiden toimittajien kustannuksella, joiden vähentäminen aloitettiin jo Jungnerin kaudella. Meno jatkuu.
YLEssä on käynnissä tuotannon mittavat yt-neuvottelut ja esim. Akuutin koko tuotantoryhmä on irtisanottu jo viime syksynä. Lisää on tulossa.
Ensin muutettiin TV-lupa veroksi ja sitten jo alkoikin koko varsinaisen toiminnan, sen substanssin, alasajo ilman, että turhautunut yleisö voisi edes lupaa irtisanomalla ilmaista mielipidettään.

NIILLÄ ON NYT UUSI PRESIDENTTTI

USA:n uusi presidentti vannoi virkavalansa tänään. Maailman suurimmalla asemahdilla on päämies, joka leuhkii naisten haarovälin kourimisella eikä saa millään Leningrad Cowboys-kampaustaan pysymään pystyssä.
Jumala Amerikkaa ja maailmaa varjelkoon!

ELINKEINOELÄMÄN JUOKSUPOIKA ASIALLA

Yrityselämän juoksupoika Matti Apunen kirjoittaa (AL 15.1.2017) otsikolla "Tyhjä tila on talousrikos" ja kieltämättä pistää ajattelemaan. Ensinnäkin: mikä on "tyhjä tila"?
Toiseksi hänelle (kuten monelle muullekin) tuntuu olevan ongelmana pakkomielle, että Tampereen tulisi olla suurkaupunki. Miksi ihmeessä?
Miksi havitella jotain niin järjetöntä, maassa jonka väkiluku kaikkineenkin on vain viitisen miljoonaa ja risat. Eli jos koko maan asujamisto sullottaisiin yhteen kaupunkiin, saataisiin aikaan suurkaupunki.
Apusen (ja talouselämän) mielestä ihmisten pitäisi asua tiheästi kuin sillit suolassa. se kun tuottaa yrityksille eniten etua. Tutkimusten mukaan kylläkään ihmisille ei. Ihmisen fyysispsyykkinen hyvinvointi vaatii väljyyttä asumiseen ja olemiseen, vihreyttä, puistoa, metsää. Tunnetusti stressitaso ja verenpaine laskee puistossa tai metsässä käyskentelevällä, kun taas liian tiheä asuminen tuottaa ahdistusta, stressiä, melua ja sen aiheuttamia lukuisia terveyshaittoja.
Apusen kaupunki ei olekaan suunniteltu ihmisen vaan yrityselämän hyvinvointia ajatellen.
 Apunen puolustelee YIT:n edun vuoksi rakennettua Rantatunnelia vedoten amerikkalaiskaupunkien esimerkkeihin: San Franciscon, New Yorkin, Bostonin tunneleihin mutta unohtaa jostain syystä mainita, että San Franciscon metropolialueen asukasmäärä on 8,6 miljoonaa, New Yorkin 8,4 miljoonaa ja Bostonin 8 miljoonaa eikä myöskään kerro, että esim New Yorkissa on yksin Central Parkissa 3,4 neliökilometrin verran Apusen "tyhjää tilaa" - että tilanne vaikkapa Friscon mäkisessä maastossa on aika tavalla eri kuin Tampereella, missä tunneli rakennettiin tasamaalle.
Kummallisin on Apusen arkkitehtuurinäkemys. Hänestä Tampereen arkkitehtuuri on "keskimittaista, keskivertaista ja epäkiinnostavaa" eikä sillä ilman "tehtaita ja Bertel Strömmeriä olisi omaa ilmettä".
Hän ei liene kuullut Lars Sonckista (Tuomiokirkko), Viwi Lönnistä (mm Pääpaloasema), Birger Federleystä (mm. Tuomisen kivimuuri, Kymmenenmiehen talo, De Gamlas Hem, Laukonlinna) eikä vuonna 1960 syntyneenä tietysti ole ehtinyt nähdä Tamperetta siinä asussa kun se vielä oli oikeasti urbaani jugendin ja puutaloempiren  leimaama tyylikäs ja maiseman rakenteeseen hienosti istuva pikkukaupunki. Nykyäänhän se on hiukan sekava maalaisnousukkaiden kaupunkikäsityksen ja entisen loiston jäänteiden yhdistelmä.
Apusen näkemyksen mukaan kaupunki kohenisi Libeskindin arkkitehtuurin avulla, jonka Wau-tyyli kieltämättä kolahtaakin maalaiskeskiluokkaan: onhan se isoa ja aggressiivista. Mutta oikeasti urbaani ihminen ( joka Hannu Raittilan mukaan on olennaisesti konservatiivi) kammoaa Libeskindin tapaa särkeä maisema ja sen edustama kulttuuriperintö tuomatta mitään oikeasti luovaa tilalle.
Ja alkuun palatakseni:On jotenkin hupaisaa - vaikka maiseman ja kulttuurin kannalta murheellista - että 200 000:n asukkaan pikkukaupungin pitäisi välttämättä kuvitella olevansa miljoonakaupunki ja ahtaa kapealle kannakselle suurkaupungin kokoluokan mega-arkkitehtuuria. Se on pikkuisen lapsellista, tai ikään kuin henkistä Viagraa. Ja kaikkihan tietävät, että Viagran yliannostus on hyvin, hyvin vaarallista ja voi viedä jopa hengen. Hengen voi viedä kaupungiltakin, sen kaupungin hengen.