Yrityselämän juoksupoika Matti Apunen kirjoittaa (AL 15.1.2017) otsikolla "Tyhjä tila on talousrikos" ja kieltämättä pistää ajattelemaan. Ensinnäkin: mikä on "tyhjä tila"?
Toiseksi hänelle (kuten monelle muullekin) tuntuu olevan ongelmana pakkomielle, että Tampereen tulisi olla suurkaupunki. Miksi ihmeessä?
Miksi havitella jotain niin järjetöntä, maassa jonka väkiluku kaikkineenkin on vain viitisen miljoonaa ja risat. Eli jos koko maan asujamisto sullottaisiin yhteen kaupunkiin, saataisiin aikaan suurkaupunki.
Apusen (ja talouselämän) mielestä ihmisten pitäisi asua tiheästi kuin sillit suolassa. se kun tuottaa yrityksille eniten etua. Tutkimusten mukaan kylläkään ihmisille ei. Ihmisen fyysispsyykkinen hyvinvointi vaatii väljyyttä asumiseen ja olemiseen, vihreyttä, puistoa, metsää. Tunnetusti stressitaso ja verenpaine laskee puistossa tai metsässä käyskentelevällä, kun taas liian tiheä asuminen tuottaa ahdistusta, stressiä, melua ja sen aiheuttamia lukuisia terveyshaittoja.
Apusen kaupunki ei olekaan suunniteltu ihmisen vaan yrityselämän hyvinvointia ajatellen.
Apunen puolustelee YIT:n edun vuoksi rakennettua Rantatunnelia vedoten amerikkalaiskaupunkien esimerkkeihin: San Franciscon, New Yorkin, Bostonin tunneleihin mutta unohtaa jostain syystä mainita, että San Franciscon metropolialueen asukasmäärä on 8,6 miljoonaa, New Yorkin 8,4 miljoonaa ja Bostonin 8 miljoonaa eikä myöskään kerro, että esim New Yorkissa on yksin Central Parkissa 3,4 neliökilometrin verran Apusen "tyhjää tilaa" - että tilanne vaikkapa Friscon mäkisessä maastossa on aika tavalla eri kuin Tampereella, missä tunneli rakennettiin tasamaalle.
Kummallisin on Apusen arkkitehtuurinäkemys. Hänestä Tampereen arkkitehtuuri on "keskimittaista, keskivertaista ja epäkiinnostavaa" eikä sillä ilman "tehtaita ja Bertel Strömmeriä olisi omaa ilmettä".
Hän ei liene kuullut Lars Sonckista (Tuomiokirkko), Viwi Lönnistä (mm Pääpaloasema), Birger Federleystä (mm. Tuomisen kivimuuri, Kymmenenmiehen talo, De Gamlas Hem, Laukonlinna) eikä vuonna 1960 syntyneenä tietysti ole ehtinyt nähdä Tamperetta siinä asussa kun se vielä oli oikeasti urbaani jugendin ja puutaloempiren leimaama tyylikäs ja maiseman rakenteeseen hienosti istuva pikkukaupunki. Nykyäänhän se on hiukan sekava maalaisnousukkaiden kaupunkikäsityksen ja entisen loiston jäänteiden yhdistelmä.
Apusen näkemyksen mukaan kaupunki kohenisi Libeskindin arkkitehtuurin avulla, jonka Wau-tyyli kieltämättä kolahtaakin maalaiskeskiluokkaan: onhan se isoa ja aggressiivista. Mutta oikeasti urbaani ihminen ( joka Hannu Raittilan mukaan on olennaisesti konservatiivi) kammoaa Libeskindin tapaa särkeä maisema ja sen edustama kulttuuriperintö tuomatta mitään oikeasti luovaa tilalle.
Ja alkuun palatakseni:On jotenkin hupaisaa - vaikka maiseman ja kulttuurin kannalta murheellista - että 200 000:n asukkaan pikkukaupungin pitäisi välttämättä kuvitella olevansa miljoonakaupunki ja ahtaa kapealle kannakselle suurkaupungin kokoluokan mega-arkkitehtuuria. Se on pikkuisen lapsellista, tai ikään kuin henkistä Viagraa. Ja kaikkihan tietävät, että Viagran yliannostus on hyvin, hyvin vaarallista ja voi viedä jopa hengen. Hengen voi viedä kaupungiltakin, sen kaupungin hengen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti