keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

KAILOTUSTA RANNALLA

Suomalaisilla on outo vimma hakeutua veden äärelle mölyämään. Onko se jokin atavistinen vietti, ikivanha sisäinen tieto veden kantavuudesta ja että sitä myöten viesti kiiri vaikka miten kauas?
Meillä Tampereella on jo Ratina, jossa kesäisin pidettyjen mölykonserttien tahtiin voi tanssia kuuden -7 kilometrin päässä Takahuhdissa asti.
Mutta eikös nyt suunnitella tähän asti rauhaisaan Santalahteen uutta, jopa 35 000:n katsojan megakonserttialuetta. Siitä Näsijärven rantamilta sitten kaikuu äläkkä hienosti aina Teiskoon, ja me rantamökkien omistajat pääsemme kärsimästä siitä niin kiusallisesta rauhasta ja hiljaisuudesta, joka on tähän asti vallinnut.
Meiltä ei kylläkään ole kysytty, haluammeko me kuunnella ja juuri sitä musiikkia. Entä jos me suomalaisina metsäläisinä haluaisimme kuunnella lokkien, joutsenten, rantasipien ääniä ja korpin korahduksia? Entä jos haluamme kuunnella laineitten liplatusta?
Melu on monissa tutkimuksissa todettu stressiä ja erilaisia sairauksia aiheuttavaksi. Se on saastetta. Milloin siihen aiotaan vakavasti puuttua? Muovit, metallit, lasit, pahvit, paperit pystytään jo kierrättämään. Järviä ja meriä yritetään puhdistaa isommista saasteista. Samaan aikaan melusaastetta ehdoin tahdoin lisätään ja sen piiriin pakotetaan yhä suurempia ihmisjoukkoja. Järjestetään konsertteja, joissa yleisö tarvitsee korvatulpat. Mikäs siinä, jos joku tosiaan haluaa sellaista, vaikka minun on sitä mahdoton käsittää.
Mutta miksi meidät ulkopuoliset pakotetaan mukaan? Miksi ei sen sortin konsertteja järjestetä suljetuissa, kunnolla äänieristetyissä tiloissa? Väitän, että valistuneemmassa tulevaisuudessa se tulee pakolliseksi. Silloin mölyn harrastajat saavat toteuttaa taipumustaan kuten tupakoitsijat nykyään, tavalla ja paikoissa joissa se ei häiritse eikä sairastuta muita.
Mutta Tamperehan ei mitenkään, vahingossakaan eikä koskaan voi olla edelläkävijä, ei innovaattori eikä todellisen kehityksen veturi.
Meille on saatava Areena, vaikka Helsingin Hartwall-areenan tappiot ja siirtyminen hämärien venäläisoligarkkien haltuun on kaikkien tiedossa. Meille on saatava lisää megatapahtumia, vaikka Tampereen todellinen ja viime kädessä ainoa matkailuvaltti on luonto, järvet ja muualla maailmassa niin harvinainen hiljaisuus ja rauha.
Meidän todelliset arvomme ovat myynnissä taas, ei eniten tarjoavalle, vaan eniten riistävälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti