Tamperetta eivät tuhoa tamperelaiset, vaan nimenomaan maalta tulleet, joilla ei ole urbaania historiaa ja jotka eivät ole sisäistäneet urbaania asennetta, johon kuuluu kaupungin kulttuurin ja rakenteen kunnioittaminen ja, kuten Hannu Raittila esseessään toteaa, tietty konservatiivisuus.
Sinä olet urbaani, mutta moni maalta tullut jää johonkin lapselliseen ison ja uuden ihailemisen tilaan. Heitä on helppo uunottaa siihen, että kaupunkia pitää jatkuvasti "kehittää".
Venetsia on kai maailman urbaanein kaupunki alle 60 000 itsepäisesti kaupunkiaan rakastavan kaupunkilaisen voimalla. He eivät halua kasvattaa kaupunkiaan, eivät "kehittää", eivät tuhota dogien vanhoja perustuksiltaan rapautuneita palazzoja ja rakentaa tilalle pilvenpiirtäjiä, vaan säilyttää, korjata, kuivatella ja entistää aina uudelleen tulvissa kärsineitä rakenteita.
Ja kappas, miljoonat turistit vuodessa säntäävät ihailemaan tätä rappeutuvaa ja ah niin vanhanaikaista kaunotarta.
Tampereenkin päättäjät ainakin yhteen aikaan haaveilivat koskimiljöön pääsemisestä Unescon maailmanperintökohteeksi, mutta tekivät itse sen mahdottomaksi mm purkamalla Finlaysonin vanhan värjäämön ja rakentamalla tilalle luokattoman asuinkerrostalon. He kuvittelivat lapsellisesti, että kakun voi sekä syödä että säästää. Mutta me aikuiset tiedämme, ettei se niin käy.
Lapsuudessani 1950-luvulla Tampere oli oikeasti urbaani, tyylikäs kaupunki, jota leimasi matalan puu-empiren ja korkeampaa rakentamista edustavan jugendin sielukas ja eloisa yhdistelmä. 60-luvulla alkoi kaupunkimaiseman maalaistuminen. Pankit ja rakennusliikkeet alkoivat tehdä helppoa rahaa maaltamuuttajien asunnontarpeen tekosyyllä. Ja sen "kehityksen". Jugend- ja empirekokonaisuutta tuhottiin surutta.
Siitä eteenpäin grynderien ja rakennusliikkeiden valta on kasvamistaan kasvanut ja sivistynyt kaupunkilaisuus saanut väistyä murheelliseen marginaaliin. Nyt on tultu jonkinlaiseen ääripisteeseen, koko kaupunki on lopullisesti menettämässä tunnistettavan persoonallisuutensa ja muuttumassa jonkinlaiseksi megarakentamisen mausoleumiksi, jonka rannat on tukittu täyteen bulkkiarkkitehtuuria ja kaiken ylle on kohoamassa urheiluviihteen, tämän meidän aikamme pyhän ja loukkaamattoman, tämän meidän aikamme uskonnon, suurtemppeli, jossa tuhannet palvojat tulevat viettämään uskonorgioitaan, ja jonka kansainväliset ja hämäräperäiset sijoittajat tulevat viemään runsaat tuottonsa kauas veroparatiiseihin.
Ja me sen kuin maksamme. Maksamme verovaroillamme temppelin pystytystä ja jatkossa vuodesta toiseen ylläpitoa, ja maksamme menettämällä kaupunkiamme, sen sielua ja ominaislaatua, sen kauneutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti