"Tutto crolla, ma nulla crolla", sanovat venetsialaiset ja tarkoittavat suohon rakennettuja palazzojaan, joiden olisi pitänyt luhistua jo aikapäiviä, mutta jotka korkeintaan kallistelevat ja joita uutterasti remontoidaan ja siivotaan homeesta aqua altan jälkeen eli käytännössä jatkuvasti.
Moniko tietää, että myös Tampere on pitkälti rakennettu suopohjalle, Raatihuoneesta aina Kalevan torneihin asti, puupaalujen varaan, joiden kunnossa säilyminen edellyttää pohjaveden pysymistä jatkuvasti tasolla, joka peittää ne? Pohjaveden laskiessa paalut alkavat lahota ja talot kallistella.
Ja silloin Tampereen nykyinen, lähinnä susiksi menneistä ilmastointiremonteista johtuva valtava korjausvelka olisi tähän uuteen katastrofiin verrattuna pikku pulunruokaa.
Tampereen kasvuhumalaisen nykyjohdon mielestä "nulla crolla" eli mikään ei luhistu ja "riskit on minimoitu", kuten apulaispormestari Jäntti Näsijärven tekosaaresta, toisesta tulevaisuuden katastrofista, lausuu. Mutta entä jos "tutto crolla" eli kaikki luhistuu?
Tämän kysymyksen esitti tuttu insinööri päivitellessämme järjetöntä Tammelan jalkapallostadion-suunnitelmaa ja siihen ilmeisesti liittyvää kassakaappisopimusta Tammelantorin alle rakennettavasta pysäköintiluolasta. Sillä kenen lapsenusko riittää utopiaan, jossa stadion-suunnitelman tarkoittamat yleisömäärät saapuvat paikalle julkisilla liikennevälineillä?
Tampereen maaperän loputon kovertaminen pysäköintiluolien tieltä saattaa merkitä pohjaveden pysyvää laskua ja se vuorostaan puupaalutuksen lahoamista ja sitä kautta rakennuskannan jatkuvaa ja enemmän tai vähemmän toivotonta remontointia.
Eli suurimittaista katastrofia, niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin.
Jos esimerkiksi valitukset Tammelan jalkapallostadionin kehnosta suunnittelusta kaikuvat kuuroille korville ja sen massiiviset haitat lähiympäristön asukkaille eivät kiinnosta, eikö lorun lopuksi pystytä edes harkitsemaan seurannaisilmiöitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti