HYVÄÄ JA KAUNISTA LUVATAAN, MUTTA EI SANOTA MILLÄ RAHALLA

 Olen lukenut muiden ehdokkaiden mainoksia. Toinen toistaan parempaa luvataan. Hyvää vanhuutta, parempia nuorten mielenterveyshoitoja, koulutusta, kulttuuria. Monenlaista hyvää ja tarpeellista luvataan. Useimmat lupaukset koskevat sellaisia hyviä ja oikeita asioita, jotka itse asiassa kuuluvat kunnan lakisääteisiin tehtäviin, mutta eivät jostain syystä silti ole edes lain edellyttämällä minimitasolla - esimerkkeinä vaikkapa juuri nuorten mielenterveyshoidot ja vanhushoiva.

Kovin harvaa ehdokasta tuntuu askarruttavan, mistä kaikkeen tähän hyvään ja kauniiseen rahat otetaan. Tai vakavasti pohdituttavan, miksi niihin tähän mennessä ei ole riittänyt rahaa, vaikka lain mukaan pitäisi.

Lylyn pormestarikaudella kaupungin velka on kasvanut huikeasti. Kaupungin rakennusten korjausvelka, joka ei mainitussa velassa edes näy, on katastrofaalinen, toisaalta suhteellisen tuoreiden rakennusten alun perin huonon rakentamisen, toisaalta kalliiden mutta ojasta allikkoon vieneiden ilmastointiremonttien vuoksi.

Rahaa ei riitä säälliseen vanhushoivaan, mutta samaan aikaan heitetään 60 miljoonaa veronmaksajien rahaa Kummolan mausoleumiin. YIT:tä varten rakennettiin tunneli veronmaksajien rahoilla. Nyt pitäisi rakentaa Näsijärveen tekosaari rakennusliikkeiden hillotolpaksi ja sillä mahdollisesti turmella vesialuetta paitsi Näsijärvestä myös vielä laajemmalta alueelta, sillä seuraukset voivat olla arvaamattomat ja haittojen kustannukset sekä pitkäaikaisia että taivaita hipovia. Pyydän arvoisaa lukijaa kuvittelemaan tilannetta, jossa useampi kunta, jonka alueelle mahdolliset saastumisongelmat ulottuvat, vaatii Tampereelta vahingonkorvauksia.

Huomattava osa Tampereen virka- ja luottamusmiehistä näyttää ymmärtäneen kunnan/kaupungin tehtävän väärin. Kaupungin päätehtävä ei ole tukea rakennusliikkeitä. Niiden pitäisi tulla toimeen omillaan, ja niin ne oikein johdettuina ja hoidettuina tulisivatkin. Nyt kaupungin kassasta kuitenkin valuu jatkuva ja vuolas virta näiden suurten sosiaalipummien pussiin.

Tästä vaaleissa on tai ainakin pitäisi olla kysymys: siitä miten ja minne veroina maksamamme rahat kaupungin pussista edelleen johdetaan. Hyvinvointimantraa on turha hokea, ellei ole rahoja mitä siihen hyvinvointiin pistää.   

MIKÄ SE "KAUPUNKI" ON?

 Kaupunki sitä tai tätä. "Soitin, ja kaupungilta sanottiin..." "Kaupunki", jokin vieras mikä tuntuu usein olevan ristiriidassa tarpeittemme ja/tai toiveittemme kanssa.

Usein itsekin sanoin noin.

Kunnes fiksu kuntalainen pisti minulle asiat napakasti järjestykseen.

Tampere, hän sanoi, olemme me. Siis me, kaupunkilaiset jotka maksamme verot ja rahoitamme koko höskän, ja myös ne, jotka iän, sairauden tai muun syyn vuoksi eivät pysty veroja maksamaan ja joista meillä, kaupungilla, on velvollisuus pitää huolta. Sillä lailla sivistysvaltiossa toimitaan.

Me siis olemme kaupunki. Me olemme palkanneet koko joukon virkamiehiä ja toimihenkilöitä hoitamaan sitä puolestamme. Se joka meille kaupungin puhelimesta vastaa, on henkilö jonka palkan me maksamme. Jos hän on virkamies, hän hoitaa tehtäväänsä virkavastuulla. Jos hän virassaan toimii lain vastaisesti, hänellä on henkilökohtainen vastuu tekemisestään.

Tämä tosiasia näyttää usein sumentuvan. Joskus syntyy mielikuva, että me, kaupunkilaiset, olemmekin alaisia. Palkkaamamme asianhoitajat eivät vastaa puhelimeen kuin joskus ja jouluna. He eivät ole paikalla vaan koulutuksessa. Kukaan ei osaa vastata kysymykseen siitä, kuka vastaa. Mutta jokaisesta asiasta vastaa joku. Meille. Hän on meille vastuussa. Meillä on oikeus tietää vastuullisen nimi. Kysy sitä. Vaadi se.

Myös luottamusmiehet, kuten kaupunginvaltuutetut, ovat meidän palkkaamiamme. Heidän tehtävänsä on päättää asioista, joita virkamiehet heitä varten - meidän palkkaaminamme - valmistelevat ja esittelevät. Valmistelevat virkamiehet käyttävät suurta valtaa, josta he ovat meille vastuussa.He voivat tahallaan painottaa asioita eri tavoin. Yksi kaupungin korkeista virkamiehistä valmistelee valtuuston kokousten asialistan. Hän voi tahallaan sijoittaa yhteen kokoukseen niin monta isoa asiaa, että sitten kun se todella iso listan viimeisenä tulee, ovat valtuutetut jo väsyneitä ja heidän tarkkaavuutensa on herpaantunut. Niin on viety läpi monta isoa asiaa käytännössä demokraattisen päätöksenteon ohi.

Iso ja tärkeä asia, mitä siihen demokratiaa sekottamaan.

Sellainen taisi olla Frenckellin myynti, joka tuotiin vaalien alla vanhan valtuuston viimeisen kokouksen viimeiseksi, ylimääräiseksi asiaksi. Se selvästi haluttiin viedä läpi. Kuka ja miksi? Kenen intressissä on kaupungin historiallisen muistomerkin myyminen yksityiselle? Kaupungissa joka haluaa Euroopan kulttuurikaupungiksi? 

LUHISTUUKO TAMPERE?

 "Tutto crolla, ma nulla crolla", sanovat venetsialaiset ja tarkoittavat suohon rakennettuja palazzojaan, joiden olisi pitänyt luhistua jo aikapäiviä, mutta jotka korkeintaan kallistelevat ja joita uutterasti remontoidaan ja siivotaan homeesta aqua altan jälkeen eli käytännössä jatkuvasti.

Moniko tietää, että myös Tampere on pitkälti rakennettu suopohjalle, Raatihuoneesta aina Kalevan torneihin asti, puupaalujen varaan, joiden kunnossa säilyminen edellyttää pohjaveden pysymistä jatkuvasti tasolla, joka peittää ne? Pohjaveden laskiessa paalut alkavat lahota ja talot kallistella.

Ja silloin Tampereen nykyinen, lähinnä susiksi menneistä ilmastointiremonteista johtuva valtava korjausvelka olisi tähän uuteen katastrofiin verrattuna pikku pulunruokaa.

Tampereen kasvuhumalaisen nykyjohdon mielestä "nulla crolla" eli mikään ei luhistu ja "riskit on minimoitu", kuten apulaispormestari Jäntti Näsijärven tekosaaresta, toisesta tulevaisuuden katastrofista, lausuu. Mutta entä jos "tutto crolla" eli kaikki luhistuu?

Tämän kysymyksen esitti tuttu insinööri päivitellessämme järjetöntä Tammelan jalkapallostadion-suunnitelmaa ja siihen ilmeisesti liittyvää kassakaappisopimusta Tammelantorin alle rakennettavasta pysäköintiluolasta. Sillä kenen lapsenusko riittää utopiaan, jossa stadion-suunnitelman tarkoittamat yleisömäärät saapuvat paikalle julkisilla liikennevälineillä?

Tampereen maaperän loputon kovertaminen pysäköintiluolien tieltä saattaa merkitä pohjaveden pysyvää laskua ja se vuorostaan puupaalutuksen lahoamista ja sitä kautta rakennuskannan jatkuvaa ja enemmän tai vähemmän toivotonta remontointia.

Eli suurimittaista katastrofia, niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin.

Jos esimerkiksi valitukset Tammelan jalkapallostadionin kehnosta suunnittelusta kaikuvat kuuroille korville ja sen massiiviset haitat lähiympäristön asukkaille eivät kiinnosta, eikö lorun lopuksi pystytä edes harkitsemaan seurannaisilmiöitä? 

HIRVITYKSEN KAUHISTUS JA PYÖRÖOVEN LIIKKEITÄ

 AL 15.5. 21. säikäyttää aamu-unisen lukijan hereille: "Finnpark ja YIT rakentavat osan Tampereen asemakeskuksesta". Juttua koristaa kaksi kuvaa kuin jostain kauhudystopiasta: kuollutta kaupunkia josta töröttää dramaattisesti esiin muutamia korkeita kummitustorneja. Frankensteinin hirviö vaan puuttuu autioilla kaduilla hiippailemasta. (Mary Shelley muuten loi Frankensteinin oman aikansa suurimman ilmastonmuutoksen aikana: tulivuori jonka nimeä en muista, oli valtavasti purkautuessaan pimentänyt taivaan ja aiheuttanut pitkän sadekauden. Veden lotistessa ja maailmanlopun tunnelmissa Mary loi hullun tiedemiehen, joka kuroi edesmenneiden osista kokoon ihmistä muistuttavan olion. Voikohan tässä nähdä jotain yhdistävää tekijää nykyaikaan?)

Suunnitelma ei kooltaan eikä mittasuhteiltaan näytä missään mielessä sopivan Tampereen olemassaolevaan kaupunkiarkkitehtuuriin. Itse asiassa se on kuin Frankensteinin hirviö ihmisten rinnalla.

Ja pyöröovi käy. YIT:n kestävän kaupunkikehityksen johtajana näkyy toimivan Juha Kostiainen, joka 1990-luvulla oli Tampereen kaupungin leivissä. YIT lieneekin Tampereen kaupungin useimmin toimiva pyöröovikumppani. Kaupungilta YIT:lle ja päin vastoin on vuosien ja vuosikymmenten mittaan pyöräytetty sopivaa hanketta vetämään useita johtoportaan kavereita. Eikä siinä kyllin: esimerkiksi tunnelihanketta tuupattiin eteenpäin sekä siirtämällä YIT:stä sopiva mies kaupungille että kohottamalla YIT:n paikallisjohtajan rouva ELY-keskuksen johtajaksi, mistä hän heti tunnelipäätöksen varmistuttua siirtyikin jo eteenpäin kohti uusia haasteita.

Asemakeskuksen torni- ja asuintaloja taas suunnittelee Aihio Arkkitehdit, firma joka ystävänlahjana suunnitteli Atanas Aleksovskin (SDP) asunnon lisärakentamista. Aihio Arkkitehtien, entiseltä nimeltä KSOY, leivissä taas ovat olleet niin nyt eläköitynyt kiinteistöpäällikkö Jyrki Laiho kuin taannoinen ympäristölautakunnan pj Jukka Järvinenkin.

Piiri pieni siis pyörii. Ja kaupunkilaiset maksavat.   

Mitäs heiltä turhia kyselemään. AL kirjoittaa oivaltavasti: "Finnpark ja YIT rakentavat" - vaikka ensimmäisen vaiheen asemakaava ja siihen liittyvät selvitykset ovat vasta valmisteilla. Ihan tulee mieleen tunneli ja miten YIT:n, hankkeen ainoan hyötyjän, työntekijät tiesivät varmaksi tunnelin tulevan, vaikka "demokraattinen päätöksenteko" oli vasta valmisteilla ja SDP kuntavaalien alla ilmoittanut vastustavansa tunnelia.

Vaalien jälkeen tarvittava määrä demareita olikin harkinnut asiaa uudelleen ja äänesti tunnelin puolesta, vastoin vaalien alla ilmoittamaansa periaatekantaa. Ja niin YIT sai tunnelinsa ja lisätonttinsa. Eikä "periaatepäätöksen" vastaisesti äänestäneiden demarienkaan  jatkossa huonosti käynyt, vaan ryhmän muodollisen pikku sanktion jälkeen pikemminkin päin vastoin eli palkittiin, ehkä hyvästä käytöksestä. 

MIKSI KONEELLINEN ILMASTOINTI?

 Luen paraikaa suomalaisen asemakaavoituksen grand old manin, Otto-Iivari Meurmanin "Mörrin", muistelmia. 99-vuotiaana, vuonna 1989, hän luettelee nykyrakentamisen hullutuksia. Uuden rakentamisen pahimpana esimerkkinä hän pitää betonielementeistä kiireellä koottuja tornitaloja. "Murheellinen esimerkki tästä (Manhattan-)taudista on Tampereen Verkatehtaan alue, jossa vanha, elävä ympäristö sai purkutuomion tornitalojen tieltä", Mörri kirjoittaa. Mitä hän mahtaisikaan sanoa Luminarysta tai Kannesta ja Areenasta, jotka pelkillä mittasuhteillaan tappavat vanhan, elävän ympäristön.

Mitä koneelliseen ilmastointiin tulee, on se Mörrin mukaan meidän oloissamme tarpeeton. "Tuuletuksen halvin ja tehokkain keino on ikkunan avaaminen".

Muistan itse, mitä tapahtui, kun Yleisradio muutti toimitilansa vastarakennettiin Pasilan toimitaloon. Ei mennyt viikkoa kun lähes kaikki toimittajat, äänellään työtä tekevät, kakistelivat käheinä.

Miksi sitten koneellinen ilmastointi on nykyään niin pakollinen, että se asennetaan vanhoihin, painovoimaisella ilmastoinnilla hyvin toimiviin rakennuksiin ja siten pääsääntöisesti pilataan koko talo?

Palaan jatkossa tähän asiaan ja Nekalan kouluun. Ja Tampereen kaupungin valtavaan korjausvelkaan, joka pitkälti liittyy epäonnistuneisiin ilmastointiremontteihin.

AAMULEHTI SANANVAPAUDEN ASIALLA

Tänään, 3.5.21., kansainvälisen lehdistönvapauden päivänä, Aamu-Porvari julistaa juhlallisesti pääkirjoituksessaan: "Sananvapautta pitää puolustaa jokaisena päivänä". Jatkossa se mm toteaa: "Tarve tosiasioihin perustuvalle tiedolle on (...) kasvanut". Ja vielä: "Julkinen keskustelu esimerkiksi päätöksenteon taustoista ei aina ole mukavaa, eikä sen kuulukaan olla. Totuus ei aina ole kaunis ja joskus avoimuus myös altistaa arvostelulle. Ja niin sen täytyy avoimessa, demokraattisessa yhteiskunnassa ollakin".

Hyvä ja omakohtainen esimerkki Aamulehden tavasta toteuttaa ylläesitettyjä periaatteita on äskettäinen yritykseni avata keskustelua Nekalan koulun remontin todellisista tapahtumista ja taustoista. AL kumma kyllä julkaisi yleisönosastossa kirjoitukseni aiheesta. Mutta apulaispormestari Stenhällin ympäripyöreä vastaus olikin sitten jo tyypillistä selittelyä  vähemmän kauniin ja mukavan tosiasian salaamiseksi meiltä, jotka  sekoilun ja virheet maksamme. Jatkokysymystäni ei lehti enää julkaissut.

Suurista, kalliista ja etiikaltaan ongelmallisista kaavaratkaisuista AL harvoin antaa tosiasiatietoa. Muutama vuosi sitten toimittaja Taneli Koponen kirjoitti useita perehtyneitä ja tosiasiapohjaisia kaavoitusjuttuja. Mutta kuinkas sitten kävikään? Ehdotettiinko hänelle tiedonantopalkintoa?

Monen mutkan takaa olen ollut kuulevinani, miten Aamulehden silloinen toiseksi suurin yksityisomistaja sanoi tuohtuneena: "Ei tommosia saa meidän lehdessä kirjottaa! Soitan Telanteelle!" (Kai Telanne=kangasalalaisyrittäjä, Alma Median toimitusjohtaja, mediayhtiö Talentumin hallituksen pj., mistä toimesta palkkioita 48 000E v 2013, Telestan hallituksen jäsen, mistä palkkioita 29 000E v 2013, työeläkeyhtiö  Varman hallituksen jäsen, mistä v. 2013 palkkioita 24 600 E; sai julkisuutta Lapin Kansan päätoimittajaksi valitun Johanna Korhosen lainvastaisesta erottamisesta.)

Rahako puhui vai mikä, mutta sen jälkeen ei Taneli Koposen kirjoituksia ole Aamulehdessä näkynyt.

Tänään, sananvapauden päivänä, Aamulehti kirjoittaa: "Myös Suomessa on pyrkimyksiä tiedonsaannin rajoittamiseksi".