Tietäjänainen vai synnytysteknikko?

Katsoin ranskalaisen elokuvan "Sage-femme" eli "Kätilö". Toinen päähenkilöistä on kätilö, joka kieltäytyy "uudistumasta" ja menemästä töihin lastentuotantolaitokseen, jossa teknologia rulaa ja vanhentunut "kätilö"-nimike aiotaan muuttaa "synnytysteknikoksi". Sage-femme merkitsee viisasta naista tai naistietäjää ja on siis paitsi sukupuolittunut myös vanhentunut. Sehän viittaa siihen, että olisi olemassa jonkinlainen naisten elämänalue, jolla naiset ovat jotenkin tietäväisempiä.

Mieleeni muistui miten joskus hamalla 90-luvulla Leena Paavola teki valtuustoaloitteen kaupungin "emäntä"-ammattinimikkeiden muuttamisesta "ravintojohtajaksi". Kieliammatilaisen karvani nousivat pystyyn ja puolustin "vanhanaikaista " nimikettä sen verran kulmikkain ilmaisuin, että Leena loukkaantui.

Emännät kuitenkin pysyivät emäntinä, ainakin toistaiseksi. Se ilahdutti minua, koska minulle "emäntä"-ammattinimike tarkoitti mummuni, Messukylän Kässälän emännän,  kaltaista moniosaajaa ja huippuorganisaattoria.

Nyt en löydä aasinsiltaa, joten käytän Hämeensiltaa. Vuodesta 1929 sitä koristavat Wäinö Aaltosen patsaat, jotka ovat evakkokautensa jälkeen päässeet taas esille. Suuressa maailmassa cancel-kulttuuri vaatii historian ikäviin tosiasioihin liittyvien muistomerkkien poistamista.

Hämeensillan patsaat kustansi Rafael Haarla, äärioikeistolainen rahamies, pahamaineisten muilutusten kustantaja ja mahdollisesti jopa organisoija. Patsaiden tarkoitus oli paitsi kertoa suomalaisten menneisyydestä myös ulkonäöllään todistaa, että suomalaiset ovat kunnon arjalaisia eivätkä mitään mongoleja. Ne siis liittyvät 20-30-luvun rasismiin. Pitäisikö ne sen vuoksi poistaa?

Kirjoitan tätä sukuni vanhassa mäkituvassa. Sen ammoisista asukkaista kaksosveljekset kuolivat nykyisen Hämeensillan edeltäjällä huhtikuussa 1918. Toinen veli nosti päänsä ja huudahti:"Velipoika meni!", ja samassa luoti osui hänen omaan päähänsä. Muistan sen kertomuksen aina kun kuljen Hämeensiltaa, vaikka itse silta on uusittu lähes sata vuotta sitten.

Kielen kuten kaupunginkin rikkaus koostuu historian, muistin, ylimuistoisten ja nykyisten elämysten tiheistä kerrostumista. Jos niitä väkisin poistaa, köyhtyy ihminen ja hänen maailmansa.

KURVANA RATIKASSA

 Iltaviimeisenä - tai tosiasiassa aamuyöllä - rauhoittelen itseäni unille hakemalla netistä vaikkapa Jean-Baptiste Chardinin maalauksen Vesilasi ja kannu ja ihmettelen taas kerran, miten niin vähässä on niin paljon, miten raikkaalta näyttää satoja vuosia sitten maalattu vesi ja miten puhutteleva on savikannun yksinkertainen, hiukan takavuosien Kilta-kastikekippoa muistuttava muoto.

Mutta eilen rauhoituin tekemällä kaihomatkan Prahaan, jossa asuin ja opiskelin talven 1973-74. Ihana Kaarlensilta on vielä paikoillaan, niin myös linna ja puisto, josta rakastettuni pihisti minulle kimpun onnenpensaan oksia kohta sen joulun jälkeen, kun kuusi oli koristeltu ilmapalloilla.

Netin kuvassa Kaarlensiltaa ajoi ratikka, samannäköinenkuin Tampereelle on tulossa, samaa skoda-merkkiä. Skoda (en löydä koneestani suhuässän merkkiä!), sivumennen, tarkoittaa tshekin kielessä "vahinkoa". En tiedä, onko se tshekkihuumoria vai muistanko väärin.

Silloin muinoin Prahan ratikat olivat keltavihreitä, ja niissä useimmin kuulemani sana oli "kurva". Eivät he minun muotojani ihailleet, vaan huorittelivat. "Kurva" tarkoittaa huoraa monessa eurooppalaisessa kielessä. Siinä valtavassa Komenskeho Kolej-nimisessä opiskelija-asuntolassa, jossa asuin, useimmat asukkaat tulivat Lähi-Idästä, Afrikasta tai Vietnamista, ja useimmiten meitä oli muutama siltä pysäkiltä ratikkaan nousemassa. Valkoinen nainen afrikkalaisen tai arabimiehen seurassa oli ilman muuta "kurva" ja sai sen kuulla. 

Kirkasotsaisena taistolaisena uskoin, että sosialismi  valkopesee ihmisestä ja yhteiskunnasta niin rasismin kuin fasisminkin, eikä minulla ollut muuta selitystä kuin että kapitalismin jäänteet ne siellä ratikassa huutelivat.

Sen jälkeen on paljon vettä virrannut Vltavassa, joka on suomeksi Moldau. Vltava on paljon leveämpi kuin Tammerkoski, ja Skoda-raitiovaunu on paljon Kaarlensiltaa lyhyempi. Tampereella ratikka on melkein Hämeensillan pituinen. Se on hassun iso kaupunkimme suhteisiin.

 Prahassa on asukkaita reippahainen miljoona enemmän kuin Tampereella, ja siellä ratikka on todella toimiva ja kannattava liikennemuoto. Tampereella ei. Ratikka on suurkaupungin väline, ei kahden järven väliselle kannakselle syntyneen rakenteellisen pikkukaupungin.

 Prahan ratikka on yli sata vuotta vanha. Tampere saattaa olla viimeinen kaupunki, jonne ratikkasysteemi rakennetaan. Ehkä pääsemme sillä historiaan. Ja sillä, että kaupunkia täytyi suurentaa jotta saataisiin ratikka kannattavaksi. Eikä sittenkään saatu.   

RATIKKA ON RAKENNUSLIIKKEIDEN HILLOTOLPPA

 Iris Suomela (vihr) iloitsee ratikan toisen vaiheen rakentamispäätöksestä (AL 26.10.20.)

Minä en. Ratikka on kallis, joustamaton ja vanhentunut liikennemuoto. Mutta rakennusliikkeille se on varsinainen hillotolppa. Onhan valtion tuen edellytyksenäkin valtava asuntorakentamisen kasvu, eikä siinä kiireessä keritä katsomaan kauneuden tai laadun perään, vaan parvekelasit lentelevät varmaan tulevaisuudessakin kuten Tampellan alueella Aila-myrskyn aikana, vähemmän näkyvistä puutteista puhumattakaan.

Mutta vihreäthän ovatkin olleet rakennusliikkeiden lapasessa siitä asti, kun 1990-luvulla ympäristölautakunnan silloinen puheenjohtaja Jukka Järvinen (silloinen vihr, sittemmin kok) asui perheineen Varman talossa, jota KSOY saneerasi. Ja miten ollakaan, samaan aikaan hän istui päättämässä Varman omistaman ja KSOY:n saneeraaman Finlaysonin alueen kohtalosta.

Järvinen, kuten myös silloinen kaavoituspäällikkö Jyrki Laiho, olivat entisiä KSOY:n työntekijöitä.

KSOY, nykyiseltä nimeltään Aihio Arkkitehdit, on viimeksi ollut otsikoissa Atanas Aleksovskille (SDP?) antamastaan ilmaisesta ystävänavusta Aleksovskin asunnon laajentamissuunnitelman laatimisessa.

Saman arkkitehtiliikkeen nimi vilahtelee taajaan kaupungin rakennusprojekteissa, viimeksi mm Hervannan ratikkareitin varrelle tulevien kerrostalojen suunnittelussa.

Muiden ratikasta näkemiensä hyötyjen ohella Suomela iloitsee sen työllistävästä vaikutuksesta. Ihan samoin etukäteisonnellistuttiin Kannen ja Areenan työllistävyydestä. Ketähän se rakennusvaihe oikeasti työllisti? Tätä ihmettelen joka kerta, kun haen parkkipaikkaa Kalevan hautausmaan kupeesta Liettuan ja Viron rekkareilla varustettujen autojen välistä.

(Lähetin tämän jutun Aamulehden yleisönosastoon viikkoja sitten. Ei ole julkaistu. Kuten ei mitään muutakaan Kantta ja Areenaa, ratikkaa tai aikoinaan tunnelia vastustavaa juttua. Paikallisen valtamedian toiminta saa Tampereen vaikuttamaan Putinin Venäjän etäpesäkkeeltä.)

 AAMULEHTI SENSUROI

Äskettäin oli julkisuudessa mielenkiintoinen juttu Tampereen hyvä veli-järjestelmästä. Se oli luettavissa Kainuun Sanomista, Kalevasta, Turun Sanomista, Ilkka-Pohjalaisesta, Hämeen Sanomista - vaan ei Aamulehdestä.

Miksikähän?

Pari päivää sitten Aamulehti kertoi kaupungin aikeesta ostaa Hopealinja. Turun Sanomat puolestaan kertoi, että koko uutista ei olisi pitänyt julkaista ja että Kalervo Kummola oli sen vuotanut AL:lle, vaikka kyseessä oli salainen tieto.

 Merkillistä!

Miksi turkulaisille kerrotaan meidän asiamme, mutta meille ei kerrota?

Onko kyseessä turkulaisten salaliitto?

Vai Kokoomuksen kauhu tulevien kuntavaalien edellä?

Onko Tampere Suomen Venäjä, jonka valtamedia julkaisee vain hallintoystävällistä materiaalia, ja todellinen tieto pitää osata etsiä turkulaisesta dissidenttijulkaisusta?

Mitä Hopealinjaan tulee, mitä mieltä kaupungin olisi ostaa tappiollinen yritys samaan aikaan kun kultamunia munivaa sähkölaitos-hanhea valmistellaan myyntiin? Kuuluuko uiva juottola enemmän kaupungin ydintoimintoihin kuin sähkön tuottaminen ja siirtäminen?

 

KENTTÄPOSTI KULKI NOPEAMMIN

Luen mainiota opusta "Sotakirjeenvaihto 1939-1944". 14.3.1943 vaimo kirjoittaa luutnanttimiehelleen: "Kiitos rakas kirjeestäsi. Odotinkin sitä jo kovasti. Se oli kirjoitettu 10 ja 13 sain sen. Aika kauan ne viipyvät matkalla kun rintamilta tulee kahdessa vuorokaudessa."
Siis keskellä sotaa, kun miehet, autot ja hevoset olivat rintamalla ja polttoaineesta oli pula, kulki kirje kahdessa päivässä ja kolme päivää oli "aika kauan".
Entäs nyt?
"Palveluyhteiskunnassa", jossa ei ole puutetta liikennevälineistä eikä polttoaineista sen paremmin kuin  työvoimastakaan. Jossa Postin toimitusjohtaja tienaa pienoiset 37 500E/kk kiinteää palkkaa, johon kuuluvat auto-, ateria- ja matkapuhelinetujen lisäksi oikeus sairaus-, riski- ja henkivakuutuksiin sekä lyhyen ja pitkän ajan kannustusjärjestelmät, joiden yhteenlaskettu kokonaismäärä on enintään 50% kiinteästä vuosipalkasta sekä - jos suoritus on poikkeuksellisen hyvä - voi maksettavien palkkioiden enimmäismäärä olla vuosittain enintään 120% kiinteästä vuosipalkasta (joka on laskupääni mukaan 450 000E). Jossa Postin muun johtoryhmän vuositulos ovat yhteensä 2 798 466 euroa. Eli koko johtoryhmän vuosittainen vähimmäistulo on pitkälti päälle kolme miljoonaa vuodessa.
Korkeita palkkioita perustellaan yleensä pätevyydellä. Isolla rahalla saa parhaat toimijat.
Niin että miksikähän minä en ole saanut mitään postia moneen viikkoon - sen jälkeen kun postin jakelun uudelleenorganisoinnin nimissä katumme postilaatikot ryhmiteltiin uudelleen? Laatikkoni töröttää tasan siinä, mihin se Postin määräyksestä uudelleensijoitettiin. Mutta postia ei vain tule. Lehdet eivät saavu, ja jopa laskut, jotka yleensä tuntuvat seuraavan perässä, vaikka Marsiin muuttaisin, loistavat poissaolollaan.
  Epäilen kovasti, että kenttäpostin organisoijat eivät saaneet 37 500 rahayksikön kiinteää kuukausipalkkaa saati 600 rahayksikön kokouspalkkioita - mutta homma pelasi. Mitä päättelemme tästä?
Jos korkeita palkkioita perustellaan pätevyydellä, mitä pätevyydellä esimerkiksi Postin kohdalla tarkoitetaan? Kykyä toimittaa posti nopeasti perille ja oikeaan osoitteeseen? Jotain muuta? Mitä? Kykyä ajaa yrityksen ydintoiminnot alas ja ulosmitata rahat mahdollisimman nopeasti?
Itse kukin voi päätellä, mihin Postin suoritus viittaa.
Minä teen päätelmäni tyhjän postilaatikon perusteella.
Kuinkahan ne sen kenttäpostin oikein järjesti? Ihan ilman päteviä hallitusammattilaisia!

VAROKAA VARASTELEVIA VILLISIKOJA!

Corriere della serassa on hulvaton video Berliinin läheltä Teufelseen rannalta, joka on nudistienkin käytössä. Villisikaemakko on pihistänyt kassin, jossa on kannettava tietokone. Kassin ilkialaston omistaja säntää hurjana emäsian ja kahden porsaan perässä.
Ilmeisesti Tasanteellakin kannattaa pitää tietokoneet lukon takana, sillä jo viime kesänä siellä nähtiin villisika, ja Teiskon puolella otuksia on tiettävästi enemmänkin.
Sikavideo on jopa hauskempi kuin saman lehden toinen video, jossa Trump nimittää Thaimaata "Reisimaaksi" (Thighland). Thaimaassa kuulemma nauretaan.
Mutta kyllä Trump silti possulle häviää.

HUIJATTIINKO KAUPUNKIA?

Aamulehdessä 10.6.20. arvaillaan ja pääkirjoituksessa (yllätys, yllätys!) kiirehditään Kannen ja Areenan ns pohjoiskannesta päättämistä.
Suunnitelmissa kiinnittää kansalaisen (veronmaksajan) huomiota muun muassa se, miten alkuperäissuunnitelman toimistotilat ovat kadonneet ja tilalle ilmestynyt (oi niin paljon rahakkaampia) asuntoja. Juntattiinko kaava alun perin läpi kaupunkia "toimistotiloja" lupailemalla? Vai tiesikö päättäjä jo silloin, että "toimistot" olivat silkkaa silmänlumetta kaupungissa, jossa jo silloin oli enemmän toimistotiloja kuin niille kysyntää?
Hankkeeseen aikanaan hiukan yllättäen mukaan ilmaantunut monien poliitikkojen tukija SRV (pääomistaja Kokkila oli muistini mukaan mm Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjan suurimpia ellei suurin tukija) on AL:n mukaan "puhunut jopa tuhannesta uudesta asunnosta", joista pohjoiskannelle tulisi, edelleen AL:n mukaan, noin kolme neljäsosaa.
Eli rahaa on meininki kääriä rakennusliikkeellä, joka rahapulassaan juuri viime syksynä myi ison osan omistuksiaan Kansi ja areena-hankkeessa.
Tampereen kaupungin hankejohtaja Tero Tenhunen, jonka sympatiat jostain syystä tuntuvat aina olevan rakennusliikkeiden puolella, toteaa kaupungin tekevän "toisen vaiheen" eli pohjoiskannen edistämisen suhteen "sen, mitä pystymme".
Kaikki tämä mietityttää. Kenen etua kukin ajaa? Mikä on SRV:n todellinen taloudellinen tilanne? Millainen on kunkin tahon realiteettien taju?
SRV:n varatoimitusjohtaja Timo Nieminen sanoo: "On vaikea kuvitella, että megatrendi siitä, että kaupunkiseudut vetävät asukkaita puoleensa, olisi muuttumassa".
Eikö hän siis tiedä, että muissa Euroopan maissa muuttoliikkeen suunta on jo vaihtunut, ja ihmiset siirtyvät kaupungeista maalle? Vahvoina perusteluina muuttoliikkeelle on maaseudun parempi ilma ja parempi kokonaiselämänlaatu. Koko ajan kasvava ympäristötietoisuus on vaikuttanut asenteisiin myös siinä, että ihmiset tavoittelevat ekologista elämisen ja asumisen mahdollisuutta.
Korona-aika on pysyvästi muuttanut myös suhtautumista etätyöhön ja nostanut tietoisuutta avokonttoreiden   vaikutuksesta työtehoon ja luovuuteen. Lisääntynyt etätyö houkuttaa ulos kaupunkiasunnoista maaseudulle, missä kaupunkikaksion hinnalla saa omakotitalon puutarhoineen.
Jos minulla olisi mahdollisuus vaikuttaa - mutta Tampereellahan siihen on mahdollisuus vain rakennusliikkeillä !- panisin pohjoiskannen välittömästi jäihin. Mutta kun minä en ole rakennusliike.

MIESTÄ HAUSSA JA KEHNO KIRVES

Tämä on jokakeväinen ilmiö. Ensin vihreyttä tulee arkaillen esiin, eikä kevättöiden kanssa ole kiireen kierää. Sitten alkaa ryöpytä. Silmut paisuvat vauhdilla, räkätit rakentavat pesiä joka kolmanteen puuhun talitinttien ja kirjosieppojen yrittäessä turhaan vallata vanhoja reviirejään. Ei auta, rähisevät rastaat ovat sotajalalla ja karkottavat pienet tiehensä.
Sitten ruoho, joka äsken vielä tuskin pilkisti maasta, alkaa kasvaa kohisten. Ennen kuin ehdit asiaa ihmetellä, se on nilkan korkeudella ja ellet pidä varaasi, se jo hipoo pohkeita. On aika ottaa leikkuri esille.
Ja sitten tapahtuu se outo ilmiö. Täytän tankin, painan ryyppynappulaa juuri niin monta kertaa kuin pitääkin, kiskaisen. Ja kiskaisen. Ja kiskaisen.  Ei mitään. Annan lisää ryyppyä. Kiskaisen. Ja taas. Otsasuonet pullottavat. Kokeilen manailua. Ei tehoa, vaikka käytän koko runsaan varastoni. Jätän koneen kiukuttelemaan. En ole sitä näkevinäni.
Sitten yritän yllättämällä. Äkkiä uudet annokset ryyppyä ja... ei mitään.
No, minähän tiesin sen turhaksi. Ruohonleikkuri ei käynnisty, ennen kuin joku mies tulee paikalle ja panee homman alulle. Sama juttu joka kevät. Sen täytyy olla hormoneissa. Ruohonleikkuri ei käynnisty ilman testosteronia. Riittää että paikalle tulee mies, ihan kuka tahansa mies, tekee samat asiat kuin minäkin ja hurrr... kone lähtee riemukkaasti käyntiin.
Kyse ei voi olla käsivoimasta. Sitä minulla piisaa, kiitos omakotitalon ja koiran antaman jatkuvan harjoituksen. Flamencokurssilla aloitettiin viuhkan käyttö. Opettaja käski räväyttää viuhka auki napakasti. Tein työtä käskettyä. Viuhka meni kappaleiksi. Miksi sama voima ei tehoa ruohonleikkuriin? No niin, kuten sanoin se haluaa, se vaatii testosteronia käynnistyäkseen.
Mitä yksinäinen nainen tässä tilanteessa tekee? Menenkö tielle pyytämään miespuolista ohikulkijaa apuun? Hankinko tekoparran ja petkutan ruohonleikkuria?
Toistaiseksi ruoho sen kuin kasvaa. Leikkuri lojuu kuistin alla. Sillä on mies haussa.
Ja sitten toinen juttu. Kaksikymmentä vuotta sitten kerroin Aamulehdessä hakkaavani halkoja. Minusta oli lehdessä oikein kuvakin siinä toimessa. Olen siis todistettavasti halonhakkuukykyinen.
Tilasin jokin aika sitten metsurilta pesäänsopivan mittaisia, kolmikymmensenttisiä pöllejä. Tarkoitus oli että lyön ne itse klapeiksi. Aloitin reippaasti. Hain hyvän halkaisukirveeni ja ryhdyin toimeen. Kirves ei uponnut kuusipölkkyyn. Ei se uponnut koivupölkkyynkään. Se ei uponnut yhtään mihinkään. Hirveä hiki tuli. Ranne kipeytyi.
Kirveet ovat kahdessakymmenessä vuodessa kamalasti huonontuneet. Taidan valittaa Fiskarsille.

KYLTYYRI!

"Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!/ Tuo huuto on Suomessa syyri",  lausui Eino Leinon runoa ystäväni Sahban Mroueh joskus ammoin Kiilan kokouksessa.
Aamulehti 23.4. kertoi kaupunginhallituksen hyväksyneen Tampereen ensimmäisen vaiheen hakemuksen Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Vastapäisellä sivulla lehti kuvaili Ylioppilastalon viereen nousevaa 7-kerroksista rakennusta erityisesti mainiten tulevan julkisivun "graniittisen elementin", joka AL:n mukaan "yhdistää uudisrakennuksen Tirkkosen talon graniittiseen kivijalkaan". Juu ja aneilla pääsee taivaaseen.
Tuleva rakennus on ruma ja ympäristöön sopimaton jo havainnekuvassa, jossa se sentään kaunistellaan helpommin nielaistavaksi. Se että se tulee entisen ruman rakennuksen paikalle, ei varsinaisesti paranna asiaa. Nykytamperelainen rakennusliikelähtöinen rakentaminen on säännönmukaisesti sekä kaupunkiesteettisesti onnetonta että ympäristöön sopimatonta. "Graniittielementistä" huolimatta tuleva vuokratalo pistää surkeasti silmään sitä ympäröivien Ylioppilastalon ja Tirkkosen talon tyylikkään urbaanijugendin rinnalla.
Kaupunki joka rakennusliikkeet edellä pilaa kaupunkikuvaansa, siis tarjoutuu "Euroopan kulttuuripääkaupungiksi". Miten "kulttuuri" silloin käsitetään?
"Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri"
Onko kulttuuria ehkä rautatien päälle kohoava ylimitoitettu kiiltävä lintujen joukkosurma, jossa suurin neonkirjaimin  seisoo:"UROS"? (Miksi muuten Tampereen kaupungilla on kaupunkikuva-arkkitehti?)
Onko kulttuuria, että pikkukaupunkiin ahdetaan rakennusliikkeiden toivomuksesta raitiovaunuliikenne, joka vaatii asukasluvun kasvattamista kymmenillä tuhansilla tullakseen edes jossain määrin kannattavaksi? (Miten käynee, jos pandemia kääntää muuttoliikkeen kaupungeista maalle suuntautuvaksi?)
Onko kulttuuria, että silloin tällöin ruuhkautuvan tien paikalle rakennettiin tunneli, joka on osan ajasta kokonaan tukossa, koska rakennusliike YIT himoitsi rantatontteja?
Ja... miten Leino ja häntä siteerannut Sahban taas sanoivatkaan:
"mut Suomessa Suomen kyltyyri
tuon kaiken on karrikatyyri."
Korvataan "Suomi" "Tampereella". Se on siinä.
Kevyet mullat, Sahban ystäväni!

VÄÄRIN KOHDISTETTU KAMPANJA

Jo viikkoja koronan torjuntakampanjassa on toitotettu ikäihmisten suojautumista, mm. erityisiä kaupassakäyntiaikoja - kukonlaulun aikaan, jolloin jokaisen eläkeläisen oletetaan olevan virkku ja voimissaan valitsemaan puolityhjiltä hyllyiltä eilistä leipää, joka tietysti onkin hyvä eläkeläisen jo heikentyneelle ruuansulatukselle.
Näin vaikka omien havaintojeni mukaan heikommat ja hauraammat tulevat ihan muista ikäryhmistä. Päätellen vaikka busseista joissa - anno ennen koronaa - sain usein huomata olevani ainoa joka vielä jaksoi seistä, työ- ja teini-ikäisten kansoittaessa joka ainoan istuimen invalideille varattuja myöten. Koska huomasin olevani useimpia sekä hoikempi että hyväkuntoisempi, en nähnyt tilanteessa valittamisen aihetta.
Nyt korona-kampanjan aikana ei näköjään ole riittävästi pidetty ääntä siitä, että epidemia koskee ihan oikeasti joka ikistä, vauvasta vaariin. Ja että kaupassakäynti ei enää saa olla koko perheen laatuaikaa, vaan yhden perheenjäsenen tulee suorittaa kerralla viikon ostokset tartunta- ja levitysriskin minimoimiseksi.
Menin Linnainmaan sittariin toivorikkaasti lauantai-iltana kuvitellen kävijöiden harvenneen, mutta eikö mitä: ujoja teinejä, joille sen energiajuomatölkin ostaminen oli ylivoimaista ilman vähintään kahden kaverin tukea; äiti joka tuli hilpeästi shoppailemaan neljän aikuisen tyttären kanssa; ja sitten tietysti ne pariskunnat, joiden osapuolille on ihan liian vaikeaa ypö yksin päättää juhlamokkaako ja costaricaa viikolla hörpätään.
Siellä me yksinäiset vähemmän aamuvirkut eläkeläiset hanskoinemme ja maskeinemme yritimme turhaan väistellä hyllyjen välissä tungeksivia lukutaidottomia/ vastuuttomia työ- ja alaikäisiä.
Itsepalvelukassa oli suljettu, joten oli pakko painella kassajonoon, eikä väsynyt kassaneiti uskaltanut tai jaksanut kehottaa asiakkaita vaadittuihin etäisyyksiin. Joten viikko-ostoksia pakatessani ympärilläni hyöri äiti neljine tyttärineen ja ainakin yksi pariskunta - seitsemän mahdollista tartuttajaa.
Ihmettelen, miksi itsepalvelukassat suljetaan, vaikka koronan aikana olisi toivottavaa mahdollisimman usean maksaa niillä. Ja miksi vartijat eivät puuttuneet asiakkaiden tunkeiluun? Eikö turvallisuus ole juuri heidän tehtävänsä?

EI KORONATUKEA VEROPARASIITEILLE!

Koronaepidemia on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan suuria inhimillisiä kärsimyksiä. Sen talouteen aiheuttamia muutoksia on vaikea edes ennakoida. Varmaa on, että lukuisat yritykset tulevat kaatumaan ja että kuntien ja valtion antama tuki ei millään pysty pelastamaan kaikkia.
Tällaisessa tilanteessa on priorisoitava. Kenelle ja millä edellytyksillä tukea annetaan?
Kaiken surkeuden keskellä tässä on positiivinen mahdollisuus ohjata yritystoimintaa eettisempään suuntaan.
Talouttamme on pitkään kurittanut verorahojen karkaaminen ulkomaille verokikkailun avulla.
Koronan vuoksi annetuilla tuilla tätä sairasta suuntausta voi oikaista. Tuet on nyt  kohdistettava vain ja ainoastaan yrityksille, jotka maksavat veronsa Suomeen. Veroparasiitit hakekoot tukensa Luxemburgista, Seychelleiltä, Panamasta ja minne lienevätkin kirjautuneet ja veronsa "maksaneet".
Näin tuet säästyvät suurimmassa vaarassa oleville, yhden tai muutaman hengen pienyrityksille, jotka ovat koko ajan maksaneet veronsa ja kantaneet yhteisöllisen vastuunsa.

VEROPARASIITIT JA KUOLEMANKAUPPIAAT PALLIHALLISSA

Aprillipäivä tuli tänä vuonna etuaikaan. UROS LIVE ällistytti, raivostutti ja riemastutti, some oli ratketa liitoksistaan. Paras korvaava nimiehdotus oli Pallihalli.
Mutta mitä on ääliömäisen nimen takana? Miljoonatulosta takova kansainvälinen yritys, jolla on tytäryhtiöt Saksassa, Sveitsissä, Luxemburgissa, Taiwanissa, Kiinassa, Yhdysvalloissa, Hongkongissa, Kazakstanissa, Intiassa ja Brasiliassa. Hajahtaako jotenkin veronkierrolta? Ainakaan firma ei maksa latiakaan yhteisöveroa Suomeen. Yhtiön omistaja Jyrki Hallikainen asuu Sveitsissä, ja köyhän miesparan suomalaiselle verottajalle vuonna 2017 ilmoittamat tulot olivat nolla euroa. Uutisoi Aamulehti 7.3.2020.
Onneksi Tampereen kaupunki ja Suomen valtio tulivat apuun ja rakentavat hänelle kunnon mainospaikan, jolla saa näkyvyyttä ja sen kautta lisätuloa sen verran, että tulevana vuonna tuohikuussa pukinpäivän aikaan hän saattaa olla jopa veronmaksukykyinen.
Mutta siihen asti me olemme maksajan puolella. Meidän tamperelaisten selkänahasta menee noin kättelyssä 60 miljoonaa euroa pytingin pystyttämiseen ja muuhun sen edellyttämään askarteluun; Areenalle vievän ratikkalinjan hinnasta en ole nähnyt laskelmia, mutta varmaa on että me sen maksamme. Me tamperelaiset. Joiden vanhushoitoon, huumehoitoon jne ei nyt sitten millään riitä rahaa. Kun on niin tyhjä pussi, ja jostainhan on säästettävä. 
Vallankin kun Areena tulee jatkossa maksamaan lisää. Joka peijakkaan vuosi me kustannamme veroparasiittiyhtiölle mainostaulua ja pelipaikkaa mm Tapparalle, jota omistaa kansainvälinen ase- ja uhkapelimiljardööri Zabludowitz, joka sattumalta ei myöskään maksa veroa Suomeen eikä juuri minnekään muuallekaan, mutta sen sijaan tukee Israelin laittomia siirtokuntia ja rotusortopolitiikkaa.
Ja  tietysti me maksamme yritystukea Kalervo Kummolalle ja liiketoverilleen Hjallis Harkimolle, joiden liikemiesälyllä Harwall-areena ajautui venäläisoligarkkien omistukseen.
Näille uroille me maksamme kiinteistö- ja tuloveroa, tontinvuokraa, hulevesimaksua jne ad infinitum.
Niin että aprillia, syökää silliä, pihvit menevät muihin suihin!

RÄÄTÄLÖITY RATKAISU?

Rautatieaseman parkin vanhat hyvät kolikkomaksuautomaatit vaihdetaan uusiin, tiedottaa Aamulehti. Siis näihin joihin ensimmäiseksi näpytellään rekisterinumero jne. Tai siis ensin kaivetaan esille silmälasit ja niin edelleen. Näitä automaatteja on Tampereella jo ennestään, ja käyttäjät ovat ne vaivalloisiksi havainneet ja myös antaneet siitä palautetta.
Miksi näitä hankalia automaatteja kuitenkin taas asennetaan ja vanhat helppokäyttöiset poistetaan? Haluaako Finnpark varta vasten vaikeuttaa pysäköimistä? Eikö se vielä ole tarpeeksi ongelmallista? Ja juuri asemalla, minne tulijalla ja mistä lähtijällä on usein mukanaan enemmän tai vähemmän raskaita kantamuksia!
Ei voi mitään sille, että kysymyksiä herää. Mikä yritys näitä uusia automaatteja valmistaa/myy? Millainen diili sillä on Finnparkin kanssa? Onko ehkä kyseessä ns räätälöity ratkaisu? Viittaan tässä Seppo Jokisen mainioon dekkariin Räätälöity ratkaisu. Se on syntynyt tamperelaisen tositapauksen pohjalta ja kuvaa kaupungin tietokeskuksen lopettamista ja sen tilalle räätälöityä ratkaisua, joka tuotti tietylle yrittäjälle ja homman räätäleille tiliä ja kaupungille ja sen veronmaksajille kasvaneita kuluja ja huonontunutta palvelua.

NETIN RIEMUJA

Sain halun kurkistaa netistä, millaista työvoimaa Hugo Boss käytti valmistaessaan SS-upseerien ja Hitler-Jugendin univormuja. Haulla "Hugo Bossin käyttämä pakkotyövoima" tuli vastaukseksi:
"Miesten rannekello 169,00 E, Hugo Boss-tuoksut 64,95 E" ja pari muuta tuotetta, joita en muista.
 Toisaalta kuitenkin löytyi, että Boss käytti tehtaissaan Puolasta ja Ranskasta tuotua pakkotyövoimaa.
Sodan jälkeen hän sai 80 000 markan sakot.

MUODIN RAPPIOSTA

Ihana taidehistorian professori Lars Pettersson - jonka isä, sivumennen, oli Tampereen kaupunginarkkitehti aikana jolloin Tampereella vielä suosittiin hyviä arkkitehteja - painotti meille Helsingin yliopiston taidehistorian opiskelijoille, että tehtävämme ei ole seurata ainoastaan taidetta, vaan koko visuaalista maailmaa ympärillämme. Että on hyvä joskus kävellä tavarataloissa ja katsella niiden tarjontaa estetiikan näkökulmasta.
Katselin eilen Tampereen Stockmannia, tarkemmin ottaen sen vaateosastoa, sillä silmällä.
Tulos: valtava paljous pikamuodiksi luonnehdittavaa, laadultaan kirjavaa tavaraa, joka ei hirveästi ilahduttanut. Laadukkaampaa ja samalla klassisempaa tyyliä edustivat Marimekon ja Bossin osastot.
Hugo Boss suunnitteli natsiupseerien univormut (lukuunottamatta Göringin operettihörhelöitä, jotka olivat herran omasta päästä). Ne olivat erinomaisen tyylikkäitä, mutta en pidä assosiaatiosta. Ne tuovat nenääni polttouunien katkun.
Koska olen vuosia haeskellut hyvälaatuista mustaa neulepooloa, kysäisin sellaista myyjältä. Pooloa ei löytynyt, tavallinen korkeakauluksinen kyllä. Kiinassa tehty. Kysyin löytyisikö kotimaista. Ei löydy, ei edes eurooppalaista. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän aasialaista halpatuotantoa. Hinnat eivät tosin viittaa halpatuotantoon.
Olen myös hyvän aikaa kaivannut klassista kamelinkarvatakkia. No sellaista nyt ei vaan ole.
Valikoima kaikkineen oli sellainen, että mielestäni olen UFFissa nähnyt enemmän laatua.
Katsoin perustrenssejä ja tulin siihen tulokseen, että isältä perimäni 70-lukuinen kaljasaavinpeitto on parempi. Äidin samalta vuosikymmeneltä oleva täysvillainen Vuokko-takki tuntui sekin tyylikkäämmältä kuin mikään näkemäni.  
Kuitenkin tavaran paljous oli häkellyttävä, ja TV:ssä edellisiltana näkemäni ohjelma vaatekierrätyksestä antoi kokemukselle oman sävynsä. Kun siihen vielä tulivat nuoruusmuistot Stockmannista tyylin ja laadun paratiisina, tuntui nyt näkemäni surkealta mahalaskulta, muodin ja Stockmannin rappiolta. Uuden ostamisen sijaan päätin kavuta vintille ja ottaa taas kerran esille vanhempieni tavarat. Äidin mustassa korkeakauluksisessa Vuokko-neuleessa taitaa kyllä olla reikiä, mutta ehkä onnistun ne piilottamaan. ..
Meillä oli mökillä sidottuna Suomen Kuvalehden vuosikerta 1929. Siinä on muun muassa kuvaus höyrylaiva Kurun haaksirikosta. Eräs pelastuneista oli pikku Lasse, joka keskellä myrskyä pysyi pinnalla tyhjästä maitotonkasta kiinni pitäen. Pikku Lasse oli Lars Pettersson.

KAMALAA KAUPUNKISUUNNITTELUA

Kokeilin bussia 25. Sain katsella Tampereen osia, joista olen viime aikoina pysytellyt loitolla. Sain elämyksiä.
Jo Sammonkadulta Rieväkadulle siirryttäessä sain ihailla liikennejärjestelyjen uskomatonta sekavuutta ja sen aiheuttamaa hitautta. Autojonot töröttivät risteyksessä. Ei voi kuin ihailla Tampereen liikennesuunnittelijoiden taitoa. 200 000 asukkaan pikkukaupungissa kello puoli neljä iltapäivällä he osaavat saada aikaan ruuhkia. Mitä miljoonakaupungit heissä menettävätkään! Minkä kaaoksen he 10 miljoonan asukkaan Pariisissa saisivatkaan aikaan!
Sorin sillalta näin täysin uskomattoman kokoisen kaupunkisuunnittelullisen mokan. Kannen ja Areenan metallinhohtoinen mastodontti on jo puolitekoisena luhistanut katveeseensa ortodoksipyhäkön ja Sorinahteen kauniin puisen suojelurakennuksen. Tein hökötyksen suunnitteluvaiheessa yhdessä kaverieni kanssa valituksen, jota perustelimme muun muassa rakennuksen sopimattomuudella ympäristön maiseman suhteisiin. Täytyy todeta, että todellisuus on vielä karmaisevampi kuin suunnittelukuvat. Hirviö pullistelee maiseman yllä kuin merkonomi Kummola Tampereen kaupunginhallinnossa.
Pankissa sain kuulla, että sunnuntaina Nordean automaatilla maksamani laskut eivät todellakaan olleet tulleet maksetuiksi ja että, sori vaan, kaikissa Nordean maksuautomaateissa on nyt sellainen pikku ongelma, oi voi. Tiedusteluuni onko kyseessä ehkä taas yksi tapa yrittää pakottaa ihmiset siirtymään it-maksamiseen, vastattiin että ei toki. Automaatit eivät nyt toimi ihan muuten vaan.
Jahas.
Koska Tampereella bussien siirtoaika on vain tunti, oli minun samalla maksulla takaisin päästäkseni jätettävä asiointi siihen yhteen pankkivisiittiin. Kapusin bussi seitsemääntoista. Se oli täynnä. Kaksikymppiset istuivat rengas nenässä ja me 70 plus-ikäiset seisoimme. Ei se mitään, olimme hoikempia ja hyväkuntoisempia. 
Matkalla näin vilauksen Tammelantorin parkkipaikoista. Kaikki olivat täynnä. Seuraava kaupunkisuunnittelullinen älynväläys on kuulemma niiden poistaminen. Herra kotikaupunkiani sen herroilta varjelkoon!

MUOVIN VÄLTTÄMISESTÄ

Ostin Pirkka-hammastikkupakkauksen. Pakkauksen etusivu on vahvaa muovia, takasivu pahvia. Pakkauksen sisällä on muovirasia, jossa hammastikut piileskelevät. Mihin sitä päällimmäistä muovirasiaa tarvitaan? Mihin sisimmäistä muovirasiaa tarvitaan? Mitä tämä moninkertainen pakkaushysteria merkitsee? Eikö yksi pahvirasia riittäisi?
  Maailma hukkuu muoviin. Maan ja meren elukoita kuolee tuskallisen kuoleman muovia vatsassaan.
  Eikö Suomen kaltaisessa metsäteollisuusmaassa tosiaankaan löydy sellaista osaamista, jolla siirryttäisiin näistä loputtomista muovipakkauksista ympäristöystävälliseen pahviin?