Ihana taidehistorian professori Lars Pettersson - jonka isä, sivumennen, oli Tampereen kaupunginarkkitehti aikana jolloin Tampereella vielä suosittiin hyviä arkkitehteja - painotti meille Helsingin yliopiston taidehistorian opiskelijoille, että tehtävämme ei ole seurata ainoastaan taidetta, vaan koko visuaalista maailmaa ympärillämme. Että on hyvä joskus kävellä tavarataloissa ja katsella niiden tarjontaa estetiikan näkökulmasta.
Katselin eilen Tampereen Stockmannia, tarkemmin ottaen sen vaateosastoa, sillä silmällä.
Tulos: valtava paljous pikamuodiksi luonnehdittavaa, laadultaan kirjavaa tavaraa, joka ei hirveästi ilahduttanut. Laadukkaampaa ja samalla klassisempaa tyyliä edustivat Marimekon ja Bossin osastot.
Hugo Boss suunnitteli natsiupseerien univormut (lukuunottamatta Göringin operettihörhelöitä, jotka olivat herran omasta päästä). Ne olivat erinomaisen tyylikkäitä, mutta en pidä assosiaatiosta. Ne tuovat nenääni polttouunien katkun.
Koska olen vuosia haeskellut hyvälaatuista mustaa neulepooloa, kysäisin sellaista myyjältä. Pooloa ei löytynyt, tavallinen korkeakauluksinen kyllä. Kiinassa tehty. Kysyin löytyisikö kotimaista. Ei löydy, ei edes eurooppalaista. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän aasialaista halpatuotantoa. Hinnat eivät tosin viittaa halpatuotantoon.
Olen myös hyvän aikaa kaivannut klassista kamelinkarvatakkia. No sellaista nyt ei vaan ole.
Valikoima kaikkineen oli sellainen, että mielestäni olen UFFissa nähnyt enemmän laatua.
Katsoin perustrenssejä ja tulin siihen tulokseen, että isältä perimäni 70-lukuinen kaljasaavinpeitto on parempi. Äidin samalta vuosikymmeneltä oleva täysvillainen Vuokko-takki tuntui sekin tyylikkäämmältä kuin mikään näkemäni.
Kuitenkin tavaran paljous oli häkellyttävä, ja TV:ssä edellisiltana näkemäni ohjelma vaatekierrätyksestä antoi kokemukselle oman sävynsä. Kun siihen vielä tulivat nuoruusmuistot Stockmannista tyylin ja laadun paratiisina, tuntui nyt näkemäni surkealta mahalaskulta, muodin ja Stockmannin rappiolta. Uuden ostamisen sijaan päätin kavuta vintille ja ottaa taas kerran esille vanhempieni tavarat. Äidin mustassa korkeakauluksisessa Vuokko-neuleessa taitaa kyllä olla reikiä, mutta ehkä onnistun ne piilottamaan. ..
Meillä oli mökillä sidottuna Suomen Kuvalehden vuosikerta 1929. Siinä on muun muassa kuvaus höyrylaiva Kurun haaksirikosta. Eräs pelastuneista oli pikku Lasse, joka keskellä myrskyä pysyi pinnalla tyhjästä maitotonkasta kiinni pitäen. Pikku Lasse oli Lars Pettersson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti