Juu. Ei pelkästään g-mailini muuttunut "uudistuksen" takia lähes lukukelvottomaksi. Nyt se myös hukkaa viestejä ja aiheuttaa pitkiä, hartaita ja verbaalisesti värikkäitä kiroilulitanioita.
JA yritys siirtää vanhan kännykän tiedot uuteen kapulaan johti siihen, että vanhan muistissa joka tieto tuplaantui - ilman että mitään siirtyi uuteen. Ja tämän tekivät alan ammattilaiset alan liikkeessä.
Kuten Juha Hurme (tai häntä kirjassa edustava fiktiivinen henkilö) Nyljetyissä ajatuksissa toteaa: Elämä on erehtymistä ja kompurointia. Sitaatti on muistista, mutta sinne päin se meni.
Muuttaisin ajatuksen näin: digitalisaatio on korottanut elämään normaalisti kuuluvan erehtymisen ja kompuroinnin aivan uuteen, ennen näkemättömään potenssiin.
Nykyään on vaikeaa olla luddiitti. Britannian tekstiilityöläiset särkivät Kehruu-Jennyn. Unkarin maaseudun päivätyöläiset (1800-luvun lopulla) särkivät pelloilla maanviljelyskoneita, jotka veivät heiltä leivän. Minä en tiedä edes sellaista gmailin päämajan osoitetta, minne voisin mennä riehumaan. Se on paikaton, osoitteeton, nimetön. Sivujani sorkkivat idiootit ovat nimettömiä - hyvästä syystä, kuka kehtaisi ottaa noin kehnoa työtä omalle nimelleen! Sen sijaan he pistävät sen minun riesakseni.
Onko jokin selitys siihen, miksi digitalisaatioon kuuluu tämä jatkuva pakkosyöttö? Juuri siksikö, että tekijät piiloutuvat nimettömyyteen ? Nimettömyytensä turvissa he voivat toteuttaa sadistisia mielihalujaan, pirullisesti hihitellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti