KULTTUURIHISTORIALLINEN FARSSI TAMPEREEN TAPAAN
Tai oikeastaan se on tragikomedia. Yksi Tampereen merkittävimmistä muinaismuistokohteista on Takahuhdin Kässälänmäen rautakautinen muinaiskalmisto, jonne on haudattu vallasväkeä runsain annein n . vv.700-1100. Sieltä on peräisin muun muassa viikinkimiekka, joka on näytteillä Vapriikin Pirkanmaa-näyttelyssä. Muinaismuistokohteena suojellulla alueella oli vielä viime viikolla runsaat sata vuotta vanha aitta, joka kuului vanhan Kässälän kantatilan pihapiiriin ja jonka kuvittelin kaiken järjen mukaan olevan kaupunkimme erityisessä suojeluksessa (elämmehän me sivistysmaassa, eikö niin!)
Nyt aittaa ei ole..
Ja tässä tapahtumien vaiheessa saan esimerkin kuntademokratian toiminnasta, päättämisen avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä Tampereella. Astukaa sisään, herra Kafka!
Soitan kaupungille, jonka keskus sanoo että Tilakeskuksen toimistossa Pajunen tietää. Pajunen sanoo, että rakentamisyksikön päällikkkö Seppälä tietää. Seppälä kertoo, että Laurila tietää ja - yllätys! yllätys! - Laurila tietääkin, että rak.määräys AB 17, kaava 7369 mukaan paikka on kaavoitettu asuinpientaloille mutta ei pysty vastaamaan miksi aitta pitää purkaa, koska sen tilalle ei suojelualueella ja erittäin todennäköisen muinaismuiston vuoksi kuitenkaan saa rakentaa. Joten Laurila käskee kysyä Pentinmäeltä kiinteistötoimesta. Pentinmäki sanoo, etteivät he vastaa asiasta, ovat vain saaneet määräyksen purattaa rakennus, joten he ovat määränneet Tilakeskuksen hoitamaan purkamisen.
Kuinka pitkä olisi kuntalaisen pompotusketju suurkunnassa? Kuinka helppoa siellä olisi löytää se vastuullinen, joka on luvannut hyvän tontin hyvälle kaverille?
Ja, herra Kafka, ilokseni voin ilmoittaa että tällä kertaa vastuullinen löytyi. Lähempää kuin olisin osannut arvata. Kiinteistötoimen Pentinmäki syytti minua siitä, etten keväällä asian ollessa esillä (missä?) puuttunut asiaan ja estänyt purkamista yhdellä kaupunkimme merkittävimmistä muinaismuistoalueista, jonka kuuluisi olla kaupungin erityisessä suojeluksessa (kertosäe:elämmehän me sivistysmaassa, eikö niin?).
Lopputulos: harkitsemattoman kaatuilun seurauksena suorittamani käden katkaisun tekosyyllä, teeskennellen etten muka jaksanut seurata mitä ehkä kaupungin nettisivuilla kerrottiin rak määräys ab jostakin jne, jätin käyttämättä asiaan puuttumismahdollisuuden, joka minulla siis olisi ollut ihan tarjolla jos minulla vain olisi ollut netti ja terve käsi
ja älliä oivaltaa että päätös no xl kaava no cv tarkoitti juuri sitä yli satavuotiasta aittaa, jonka olin kuvitellut saavan seistä sijoillaan (elämmehän me sivistysmaassa, eikö niin?)
ja toivottavasti tulevan ehkä jopa kunnostetuksi.
.
Seuraavaa väitettä en pysty
todistamaan. Väitän että jos keväällä en olisi suorittanut harkitsematonta kaatuilua, jos en olisi iäkäs osteoporootikko joka on pudonnut kehityksen rattailta, jos minulla olisi ollut terve käsi, tietokone ja nettiyhteys ja taito käyttää sitä ja olisin oivaltanut että päätös no xl. jne tarkoittaa juuri SITÄ aittaa ja puuttunut asiaan , olisin vapaasti saanut kirjoitella ja soitella vaikka viikkokaupalla ilman muuta lopputulosta kuin että kunnallisdemokratia on toteutunut, minua on "kuultu" ja aitta puretaan.
Voitteko huonosti, herra Kafka? Muistuttaako tämä jotenkin sitä "Sokeiden elokuvateatteria", jonka nimi
niin suuresti huvitti Teitä viime vuosisadan alun Prahassa?
Tässä kaupungissa siis ihan todella on olemassa oma Kuntademokratiayksikkö, jossa on omat virkamiehensä.
Nauratteko Te vai itkettekö Te siellä pöydän alla? Herra Kafka?
Herra Kafka?
Tai oikeastaan se on tragikomedia. Yksi Tampereen merkittävimmistä muinaismuistokohteista on Takahuhdin Kässälänmäen rautakautinen muinaiskalmisto, jonne on haudattu vallasväkeä runsain annein n . vv.700-1100. Sieltä on peräisin muun muassa viikinkimiekka, joka on näytteillä Vapriikin Pirkanmaa-näyttelyssä. Muinaismuistokohteena suojellulla alueella oli vielä viime viikolla runsaat sata vuotta vanha aitta, joka kuului vanhan Kässälän kantatilan pihapiiriin ja jonka kuvittelin kaiken järjen mukaan olevan kaupunkimme erityisessä suojeluksessa (elämmehän me sivistysmaassa, eikö niin!)
Nyt aittaa ei ole..
Ja tässä tapahtumien vaiheessa saan esimerkin kuntademokratian toiminnasta, päättämisen avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä Tampereella. Astukaa sisään, herra Kafka!
Soitan kaupungille, jonka keskus sanoo että Tilakeskuksen toimistossa Pajunen tietää. Pajunen sanoo, että rakentamisyksikön päällikkkö Seppälä tietää. Seppälä kertoo, että Laurila tietää ja - yllätys! yllätys! - Laurila tietääkin, että rak.määräys AB 17, kaava 7369 mukaan paikka on kaavoitettu asuinpientaloille mutta ei pysty vastaamaan miksi aitta pitää purkaa, koska sen tilalle ei suojelualueella ja erittäin todennäköisen muinaismuiston vuoksi kuitenkaan saa rakentaa. Joten Laurila käskee kysyä Pentinmäeltä kiinteistötoimesta. Pentinmäki sanoo, etteivät he vastaa asiasta, ovat vain saaneet määräyksen purattaa rakennus, joten he ovat määränneet Tilakeskuksen hoitamaan purkamisen.
Kuinka pitkä olisi kuntalaisen pompotusketju suurkunnassa? Kuinka helppoa siellä olisi löytää se vastuullinen, joka on luvannut hyvän tontin hyvälle kaverille?
Ja, herra Kafka, ilokseni voin ilmoittaa että tällä kertaa vastuullinen löytyi. Lähempää kuin olisin osannut arvata. Kiinteistötoimen Pentinmäki syytti minua siitä, etten keväällä asian ollessa esillä (missä?) puuttunut asiaan ja estänyt purkamista yhdellä kaupunkimme merkittävimmistä muinaismuistoalueista, jonka kuuluisi olla kaupungin erityisessä suojeluksessa (kertosäe:elämmehän me sivistysmaassa, eikö niin?).
Lopputulos: harkitsemattoman kaatuilun seurauksena suorittamani käden katkaisun tekosyyllä, teeskennellen etten muka jaksanut seurata mitä ehkä kaupungin nettisivuilla kerrottiin rak määräys ab jostakin jne, jätin käyttämättä asiaan puuttumismahdollisuuden, joka minulla siis olisi ollut ihan tarjolla jos minulla vain olisi ollut netti ja terve käsi
ja älliä oivaltaa että päätös no xl kaava no cv tarkoitti juuri sitä yli satavuotiasta aittaa, jonka olin kuvitellut saavan seistä sijoillaan (elämmehän me sivistysmaassa, eikö niin?)
ja toivottavasti tulevan ehkä jopa kunnostetuksi.
.
Seuraavaa väitettä en pysty
todistamaan. Väitän että jos keväällä en olisi suorittanut harkitsematonta kaatuilua, jos en olisi iäkäs osteoporootikko joka on pudonnut kehityksen rattailta, jos minulla olisi ollut terve käsi, tietokone ja nettiyhteys ja taito käyttää sitä ja olisin oivaltanut että päätös no xl. jne tarkoittaa juuri SITÄ aittaa ja puuttunut asiaan , olisin vapaasti saanut kirjoitella ja soitella vaikka viikkokaupalla ilman muuta lopputulosta kuin että kunnallisdemokratia on toteutunut, minua on "kuultu" ja aitta puretaan.
Voitteko huonosti, herra Kafka? Muistuttaako tämä jotenkin sitä "Sokeiden elokuvateatteria", jonka nimi
niin suuresti huvitti Teitä viime vuosisadan alun Prahassa?
Tässä kaupungissa siis ihan todella on olemassa oma Kuntademokratiayksikkö, jossa on omat virkamiehensä.
Nauratteko Te vai itkettekö Te siellä pöydän alla? Herra Kafka?
Herra Kafka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti