BULKKITASOA RANTAMAISEMIIN

Tampereen arvokkaimpia alueita ovat rannat. Niiden käyttöä tulisi aina harkita erityisen tarkkaan. Jos päädytään rakentamiseen, tulisi niille rakentaa vain ja ainoastaan tasokasta arkkitehtuuria. Periaatteena tulisi olla , että lähinnä rantaa rakentaminen on suhteellisen matalaa, ja vasta kauempana rannasta saisi olla korkeampia rakennuksia.
Nyt vaikuttaa siltä, että kun rakennusliikkeet 1960- ja 70-luvuilla säntäsivät Tampereen jugend-keskustan ja puu-empiren kimppuun ja kaupungin luvalla suruttomasti purkivat arvorakennuksen toisensa jälkeen pykätäkseen tilalle voittoa tuottavaa mutta silmää särkevää betonibrutalismin monumenttia, ovat 2000-luvulla ahneuden kohteena ja uhrina rannat.
Myytävien asuntojen ilmoituksista näin kauhukseni, että kaupungin puhtaimman järven, Kaukajärven, rantamaisemiin on sallittu pykätä tietokoneella yhteensovitetuista elementeistä koottua bulkkiarkkitehtuuria. Taloyhtiöiden makeilevat nimet "Kimallus", "Välke", "Kastehelmi" kätkevät taakseen kovin vaatimatonta ympäristöestetiikkaa - ilmiasultaan latteita taloja mahdollisimman pienillä tonteilla. Tehokasta vaan ei tasokasta.
Alueen rakentaja on NCC, jonka kanssa kaupungin virkamiehet ovat kuulemma tehneet sopimuksen Tampereen Keskusareenan Kannen rakentamisesta, jonka arkkitehtuurin suurenmoisuudesta on pidetty iso koohotus. Areenan ja kannen suunnitelmat eivät ole vakuuttaneet minua muutenkaan - päin vastoin! - mutta näkemäni NCC:n asuinrakentamisen tasosta ei ainakaan luottamusta lisää.
   Ihmettelen, miten kaupungin arkkitehtuuriohjelman periaatteisiin saadaan istumaan se tosiasia, että rannoillemme - ja nimenomaan rannoille, kalleimpaan omaisuuteemme - sallitaan edelleen rakentaa kolmannen luokan arkkitehtuuria. Ratinanranta on kovin vaatimatonta tasoa. Niin vaatimatonta, että jopa Timo Penttilän suunnittelema Ratinan stadion, joka ennen näytti halpatuotannolta, alkaa näyttää mestariteokselta uusiin naapureihinsa verrattuna
Kuvista päätellen Skanska on saanut tehdä Pyynikin upeisiin maisemiin ilmeetöntä tiilielementtiä (miten joku voi edes olettaa, että hengetön tiilielementti ajaisi saman asian kuin aito käsinmuurattu tiiliseinä??). Näsijärven rannan kaavoitus (Ranta-Tampella) edustaa samaa esteettisesti kovin vaatimatonta, mutta rakennusliikkeelle ilmeisesti hyvin tuottoisaa "laatua". Siellä rakentaja tulisi olemaan YIT.
(YIT:stä, Ranta-Tampellasta ja Rantaväylän tunnelista puheen ollen - onko kukaan kiinnittänyt huomiota siihen, millaisiin kaupungin virkoihin on YIT:stä tapahtunut aivovuotoa? Tai siihen, että Rantaväylän tunnelin käsittelyn ajaksi ELY-keskuksen johtoon valittiin Riitta Varpe, Kok, YIT:n  paikallisjohtajan Antti Varpen rouva, joka erosi tehtävästä tunnelin tultua hyväksytyksi. )
Tosi tietysti on, että suomalainen arkkitehtuuri kulkee yleensäkin kovin alamaissa nykyään. Sitä ei ohjaa näkemyksellisyys, esteettinen silmä eikä aina edes käytännöllisyys, muuten kuin rakennusliikkeiden kannalta.. Ympäristöt ovat täyteen ahdettuja, epäviihtyisiä, ei asukkaiden vaan rakennusliikkeiden, elementtitehtaiden ja konttikokojen ehdoilla pystytettyjä.
(Kulttuurihistoriallisesti kiinnostavaa on, että yhdyskunta-arkkitehtuurista katoavat perspektiivit samaan aikaan kun koko kulttuuria leimaa historiattomuus. Silmä kaipaa ja tarvitsee maisemaan väljyyttä, etäisyyksiä, perspektiivejä joita ilman ihminen ei tajua omia mittasuhteitaan, paikkaansa ja asemaansa maailmassa.)
Olin ymmärtänyt, että kaupunkimme hehkutetun arkkitehtuuripoliittisen ohjelman piti toimia juuri tuota rakentamisen latteus- ja ahtausvirtausta ja yleistä arkkitehtonista kehnoutta vastaan. Kattia kanssa. Koko ohjelma taitaa olla verbaalikosmetiikkaa, jolla ei ole mitään tekemistä todelisuuden tai käytännön kanssa.
.