Israel ja sen tukijat ovat aina tienneet median merkityksen ja osanneet pitää sen hallinnassaan. Silti länsimaisen median pääsääntöinen Israel-myönteisyys jaksaa kummastuttaa. Amerikassa hyvä osaselitys on , että niin sikäläinen valtamedia kuin showmaailmakin on pitkälti juutalaisomisteinen. Mutta sionistisessa talutusnuorassa tuntuu kulkevan eurooppalainenkin media, mukaan lukien suomalainen ja vallankin suomalainen, joka pienessä maassa on suppea ja sen omistus kauhistuttavan keskittynyt.
Taannoin luin Corriere della serasta jutun viidestä palestiinalaislääkäristä, jotka Israelin armeija sieppasi, pakotti riisuutumaan ja polvilleen silmät sidottuina. Nöyryytykseen liittyi pelottelu: heidän annettiin ymmärtää teloituksen olevan tulossa. Tämä oli yksi niistä monista jutuista,joita en kotimaan mediassa ole havainnut.
Tämän päivän Le Monde otsikoi " Israelin vankilat toimivat kidutusleireinä palestiinalaisvangeille". Uutinen siteeraa jerusalemilaisen ihmisoikeusjärjestö B´Tselemin raporttia, jonka antama tieto sinänsä on ikivanha - jo 1970-luvulla olen haastatellut radioon palestiinalaisopettajaa, joka kertoi kokeneensa vankilassa sähkö- ja vesikidutusta, eikä hän silloinkaan ollut mitenkään poikkeustapaus. Hänen rikoksensa muistaakseni oli se, että hän oli kertonut koululaisille tosiasioita Palestiinasta.
Uutta ja mielenkiintoista minulle sen sijaan oli se, että B´Tselemin kaltainen järjestö pystyy Israelissa toimimaan - järjestö jonka "ilmoitetut tavoitteet ovat dokumentoida ihmisoikeusloukkaukset Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla, torjua tällaisten loukkausten olemassaolon kieltämistä ja auttaa luomaan ihmisoikeuskultuuria Israeliin" (suomennos Wikipediasta).
Israelin valtakulttuurissa B´Tselem on tietysti kovin pieni ääni valtavan sionistisen aivopesumedian keskellä , mutta näköjään se saa kuitenkin itsensä kuuluville Euroopassa, ainakin Le Monden kaltaisessa laatulehdessä.
Sitä tärkeämpää se on, kun Israelin armeijan keskeisiä kohteita Gazassa ovat toimittajat. Al-Jaseeran toimittajia on murhattu jo yli 160, muista toimittajista minulla ei määrää tiedossa, mutta iskujen kohteina he selkeästi ovat. Tarkoituksena on tietysti sabotoida tiedonkulkua tapahtumista, mikä nykymaailmassa on vaikeaa; huolimatta vahvasta sionistilobbauksesta mediaan tulee joka päivä todellista tietoa niin Gazan kuin Länsirannankin asioista.
Tämän todellisen tiedon määrän keskellä läntisen maailman silmien ummistaminen olisi käsittämätöntä ellei sionistinen propaganda niin ahkerasti, taitavasti ja massiivisesti pelaisi holokaustikortilla ja länsimaiden huonolla omallatunnolla ja huutaisi antisemitismiä silloinkin kun kyseessä on Israelin apartheidin, militarismin ja viime kädessä Gazassa harjoittaman kansanmurhan vastustaminen.
Eikä se propaganda menisi niin suoraan maaliin, elleivät sionistiset propagandistit olisi erittäin taitavia verkostoitujia. Ja, tietysti, ellei heidän takanaan olisi rutkasti kapitaalia sijoitettavana. Suomen presidentin ja ulkoministerin Zabludowiczilta saamat muutamat vaalituhatlappuset ovat pulunruokaa verrattuna amerikkalaispoliitikkojen tukidollareihin.
Toimittajien saamat rahat ja kestitykset eivät ole samalla tavalla jäljitettävissä kuin poliitikkojen. Tietoja olen saanut vain Zabludowiczin lobbauslafkan käyttämistä varoista, nekin tiedot aika summittaisia. Mutta kun ajattelee, että se on vain yksi monista kestitystä ja oikeanlaista "tietoa" tarjoavista sionistipropagandan levittäjistä ja kun ajattelee, millaiset pitkälle ulottuvat lonkerot Zabludowiczilla on Suomen urheilussa, talouselämässä ja politiikassa, voi vain kuvitella miten mittavat kuviot ovat suuressa maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti