1950-luvulla isäni toimi Suomen Pienviljelijäin Liiton piirikonsulenttina, ja hänellä oli usein asiaa maakuntaan. Hän tilasi silloin kaukopuhelun, yleensä "pikana" silloisella käsivälitteisellä systeemillä, ja jos hän halusi puhelun tulevan nopeasti, hän lähti saman tien ulkohuusiin ja jätti lapset puhelimen viereen päivystämään. Jokseenkin sataprosenttisella varmuudella puhelu tulikin nopeasti, ja toisen lapsen vastatessa puhelimeen toinen lähti hakemaan isää paikalle. Toimi joka kerta.
Joten odotettuani terveydenhoitoalan luvattua takaisinsoittoa lähes tunnin, kokeilin isän konstia. Eikä tarvinnut kuin pöntölle istahtaa, kun ystävällinen terveydenhoitohenkilö jo ilmoitti itsestään. Hän antoi kiltisti aikaa nousta pöntöltä, kiskoa pöksyt jalkaan, ravata toiseen päähän taloa, kaivaa muistiinpanovälineet esille ja niin edelleen sillä tuloksella että puhelu, joka olisi normaaliolosuhteissa kestänyt ehkä minuutin, vei aikaa monta kertaa enemmän. Sitä ennen oli odotukseen tuhraantunut lähes tunti hyvää työaikaani.
Aamulehden yleisönosastoon aiheesta kirjoittamieni juttujen saaman palautteen perusteella moni muukin on saanut takaisinsoittojärjestelmästä turhauttavaa kokemusta. Paras kommentti oli "Lääkärin" tekstari, jossa todettiin: " On vinoutunutta olettaa, että juuri terveydenhuollon yhteydenottoa pitäisi odottaa jotenkin toisin kuin muita palveluita. Potilas ei ole päivystäjä, vaan palvelusta veroina maksava asiakas."
Tismalleen noin. Jossakin, ilmeisesti johtotasolla, on pahan kerran sekotettu puurot ja vellit keskenään, kun potilas on alettu nähdä alamaisena jonka tehtävä on päivystää nöyrästi odottamassa huomioiduksi tulemista. Eikä ilmeisesti tajuta sitä, että kuntalainen on maksava asiakas, joka on oikeutettu saamaan tarvitsemaansa palvelua.
En ole myöskään ainoa jonka mieleen on tullut kysymys, onko puhelinpalveluista päättävillä tahoilla jonkinlainen diili operaattorin kanssa, jonka pussiin jokainen puhelu kilahtaa, mitä pitempi puhelu, sen isompi kilahdus. Operaattorin kannalta mieluisin potilas on tietysti se, joka ei istu odottamaan herraties milloin tulevaa takaisinsoittoa, vaan sitkeästi minuutista toiseen kuuntelee vastaaja-automaatin turhia lupauksia ja kehnosti sovitettua musiikkia. Olenkin sitä mieltä, että julkisiin palvelunumeroihin soittamisen tulisi olla maksutonta. Se pyyhkisi pois ainakin yhden rakenteellisen korruption mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti