Vanha kaverini metsuri-Olli huhki helteellä pihassani puusavotan kimpussa ja hikoili kovasti. Tarjosin kylmää olutta, mutta Olli kieltäytyi: Kun yhden juo, niin kaks kusee, hän sanoi. Ollin runollisesti tiivistämä tosiasia alkoholin diureettisesta vaikutuksesta kannattaa pitää mielessä tarkastellessamme päättäjiemme aivoituksia ja niiden seurauksia.
Kaupunkiamme kehitetään tavalla, jonka logiikka tuo mieleeni vanhan ystäväni Kafkan. Mutta myös Rabelais´n ja hänen urheitten sankariensa mahtavat eritevyöryt.
Näin se menee: Ensin aherretaan vuosikausia ja lopulta saadaankin kaupungin keskusta menestyksellisesti tapettua ja kivijalkakaupat ja niiden asiakkaat häädettyä hornan tuuttiin. Sitten mietitään hikipäässä, miten se keskusta ollenkaan nyt saataisiin elävöitettyä.
Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen nerokkailla päättäjillämme välähtää: elävöitetään Keskustori täyttämällä se terasseilla ja kaljateltoilla.
Haalitaan myös "megatapahtumia", mikä käytännössä tarkoittaa melumusiikkia rannoille. Rammsteinin konsertista saattoi jo nauttia Aitolahtea myöten, ja se oli sentään vain Ratinassa. Santalahden tulevista megatapahtumista riittää riemua Teiskon kirkolle asti.
Megatapahtumien keskeinen osuus on massiivinen alkoholinkulutus ja kaljapäissään ympäri toikkaroiva nuoriso, ja sekös elävöittääkin kaupunkikuvaa.
Kun mukaan vielä saadaan Kummolan mausoleumin lukuisissa anniskelupisteissä reipasta urheiluhenkeään nostattavat kiekkofanit, niin voiko enää parempaa toivoa? Kun he hikisen ottelun jälkeen virtaavat keskustan kaduille, tavoite on saavutettu:
Tampereesta on kovalla työllä ja runsaalla älyn käytöllä tehty Pohjoismaiden suurin ulkoilmakäymälä!
Mitä jokin Euroopan kulttuuripääkaupunki on siihen verrattuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti