Kaivoin esille Suomen lain, ja hyvä oli, sillä huomasin edellisessä (RIKKOOKO KORKEIN OIKEUS TASA-ARVOLAKIA?) vedonneeni väärään lakiin. Puhuin tasa-arvolaista, vaikka itse asiassa tarkoitin yhdenvertaisuuslakia. Samalla huomasin 90-luvun alkupuolella hankkimani SUOMEN LAKI-opuksen jossain määrin vanhentuneen. Pitäisi kai hankkia uusi - ja nyt heti joku sanoo, ettei siihen kirjaa tarvita, kaikkihan on löydettävissä netistä. Mutta kun minä tykkään lukea KIRJOJA! Puhumattakaan siitä, että nykyinen nettiliikenne saastuttaa jo enemmän kuin lentoliikenne. (Sanotaanko:"nettiliikenne"?)
Oli miten oli, Suomen perustuslain (11.6.1999.) 6 pykälän mukaan "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä". Samaa mieltä on EU:n perusoikeuskirjan 20. artikla : "Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä".
Mutta ovatko? Minulla on päinvastaisia kokemuksia hallinto-oikeuksista. On tullut vaikutelma, että hallinto-oikeudet yrittävät kynsin hampain synnyttää ratkaisuja, jotka suosivat hallintoa, eivät yksityistä ihmispoloa, joka yrittää perätä oikeuksiaan. Tilanne on jo lähtökohtaisesti Daavid ja Goljat-tyyppiä. Esimerkiksi Tampereen kaupungilla tai verohallituksella on iso vahva koneisto lakimiehineen, kun taas hallinnon kanssa hakaukseen joutuneella yksityisellä ihmisellä saattaa olla varaa yhteen lakimieheen tai sitten ei. Lakimies saattaa olla hyvä ammatissaan, tai vähemmän hyvä. Paikallishallinnolla saattaa olla hallinto-oikeuden jäsenten kanssa olla tuttavuussuhteita, mitä yksityishenkilöllä harvemmin sattuu olemaan. Yksityinen harvemmin tietää, mitä kaikkia asioita hallinto-oikeudelle pitäisi esittää, eikä hän välttämättä osaa oikaista esimerkiksi kaupunginlakimiehen hallinto-oikeudelle antamaa väärää tietoa, eikä sitä hallinto-oikeuskaan yleensä vaivaudu tarkistamaan.
Että siinä sitten olet, pikku Daavid-parka, ja toisin kuin raamatullisella edeltäjällä eivät vallat ole puolellasi, sinkoamasi kivi Goljatia vain naurattaa, ja hallinto-oikeus lähettää sinulle hylkäävän päätöksen ja laskun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti