Iltalehti 21.1.2017 kertoo, että YLE on lopettamassa Inhimillisen tekijän, jonka kahta viikottaista lähetystä seuraa 400 000-600 000 katsojaa. Yleisön suurin osa on keski-ikäisiä naisia. Eli katsojamäärä ei ainakaan ole syynä ohjelman lopettamiseen. Olisiko sitten se, että katsojakunta on kriittistä, ammattitaitoa arvostavaa väkeä? Eli tätä samaa varttunutta ja sivistynyttä yleisöä, jonka ohjelmat kuin kiusalla sijoitetaan päällekkäin, esimerkiksi siten, että sunnuntai-illan Teeman elokuvaklassikko tulee ainakin osittain samanaikaisesti ykkösen laatudekkarin kanssa.
Haluaako YLE karkottaa vaativimman katsojakuntansa? Miksi?
Tai pitääkö asiaa katsoa toisesta kulmasta? Kun YLEn johtajaksi valittiin kauppatieteen maisteri
Lauri Kivinen, jolla ei ole yleisradioalan osaamista vaan menneisyys Nokian johtoportaassa ja viimeksi Nokia Siemen Networkin yhteiskuntajohtajana, muutettiin toimi määräaikaisesta toistaiseksi voimassa olevaksi ja palkka nostettiin siihenastisesta 16 500E:sta 25 000 euroon kuussa. Tämä merkitsee 300 000 E:n vuosipalkkaa ja 102 000E vuodessa edellistä kalliimpaa johtajaa. Ns hallitusammattilaiset harrastavat tämän tason palkkoja ja näyttävät kokevan tehtäväkseen ns.voiton tekemisen hinnalla millä hyvänsä. Kivisen kohdalla tämä voiton tekeminen millä hinnalla hyvänsä huipentui edellisessä työpaikassa Iranin hallituksen kanssa tehdysssä valvontakeskuksen kaupassa. Ainakin Washington Timesin mukaan kyseinen valvontakeskus mahdollisti Iranin kansannousun tukahduttamisen.
YLE:ssä voitontavoittelu näyttää merkitsevän yhä uusien oikeitten, taitavien toimittajien tekemien ohjelmien lopettamista ja korvaamista erilaisilla hölöohjelmilla, joissa julkisuustyrkyt temppuilevat ilmaiseksi harrastajajuontajien johdolla, joille ei tarvitse maksaa ammattilaisen palkkaa.
YLEn Luovien sisältöjen johtajan Ville Vilenin mukaan (IL 21.1.) YLE satsaa nyt esim. Menneisyyden metsästäjiin ja Elossa 24h-sarjaan. Jälkimmäistä en tunne, mutta Menneisyyden metsästäjät on harrastajamaista työtä aina esiintyjien heikkoa ulosantia ja äärimmäisen kehnoa äänitystä myöten.
Tietysti johtajan korotettu palkka täytyy jostakin nyhtää, mutta kovin kehnoa on, jos se tapahtuu oikeiden ohjelmien ja oikeiden toimittajien kustannuksella, joiden vähentäminen aloitettiin jo Jungnerin kaudella. Meno jatkuu.
YLEssä on käynnissä tuotannon mittavat yt-neuvottelut ja esim. Akuutin koko tuotantoryhmä on irtisanottu jo viime syksynä. Lisää on tulossa.
Ensin muutettiin TV-lupa veroksi ja sitten jo alkoikin koko varsinaisen toiminnan, sen substanssin, alasajo ilman, että turhautunut yleisö voisi edes lupaa irtisanomalla ilmaista mielipidettään.
maanantai 23. tammikuuta 2017
lauantai 21. tammikuuta 2017
NIILLÄ ON NYT UUSI PRESIDENTTTI
USA:n uusi presidentti vannoi virkavalansa tänään. Maailman suurimmalla asemahdilla on päämies, joka leuhkii naisten haarovälin kourimisella eikä saa millään Leningrad Cowboys-kampaustaan pysymään pystyssä.
Jumala Amerikkaa ja maailmaa varjelkoon!
Jumala Amerikkaa ja maailmaa varjelkoon!
perjantai 20. tammikuuta 2017
ELINKEINOELÄMÄN JUOKSUPOIKA ASIALLA
Yrityselämän juoksupoika Matti Apunen kirjoittaa (AL 15.1.2017) otsikolla "Tyhjä tila on talousrikos" ja kieltämättä pistää ajattelemaan. Ensinnäkin: mikä on "tyhjä tila"?
Toiseksi hänelle (kuten monelle muullekin) tuntuu olevan ongelmana pakkomielle, että Tampereen tulisi olla suurkaupunki. Miksi ihmeessä?
Miksi havitella jotain niin järjetöntä, maassa jonka väkiluku kaikkineenkin on vain viitisen miljoonaa ja risat. Eli jos koko maan asujamisto sullottaisiin yhteen kaupunkiin, saataisiin aikaan suurkaupunki.
Apusen (ja talouselämän) mielestä ihmisten pitäisi asua tiheästi kuin sillit suolassa. se kun tuottaa yrityksille eniten etua. Tutkimusten mukaan kylläkään ihmisille ei. Ihmisen fyysispsyykkinen hyvinvointi vaatii väljyyttä asumiseen ja olemiseen, vihreyttä, puistoa, metsää. Tunnetusti stressitaso ja verenpaine laskee puistossa tai metsässä käyskentelevällä, kun taas liian tiheä asuminen tuottaa ahdistusta, stressiä, melua ja sen aiheuttamia lukuisia terveyshaittoja.
Apusen kaupunki ei olekaan suunniteltu ihmisen vaan yrityselämän hyvinvointia ajatellen.
Apunen puolustelee YIT:n edun vuoksi rakennettua Rantatunnelia vedoten amerikkalaiskaupunkien esimerkkeihin: San Franciscon, New Yorkin, Bostonin tunneleihin mutta unohtaa jostain syystä mainita, että San Franciscon metropolialueen asukasmäärä on 8,6 miljoonaa, New Yorkin 8,4 miljoonaa ja Bostonin 8 miljoonaa eikä myöskään kerro, että esim New Yorkissa on yksin Central Parkissa 3,4 neliökilometrin verran Apusen "tyhjää tilaa" - että tilanne vaikkapa Friscon mäkisessä maastossa on aika tavalla eri kuin Tampereella, missä tunneli rakennettiin tasamaalle.
Kummallisin on Apusen arkkitehtuurinäkemys. Hänestä Tampereen arkkitehtuuri on "keskimittaista, keskivertaista ja epäkiinnostavaa" eikä sillä ilman "tehtaita ja Bertel Strömmeriä olisi omaa ilmettä".
Hän ei liene kuullut Lars Sonckista (Tuomiokirkko), Viwi Lönnistä (mm Pääpaloasema), Birger Federleystä (mm. Tuomisen kivimuuri, Kymmenenmiehen talo, De Gamlas Hem, Laukonlinna) eikä vuonna 1960 syntyneenä tietysti ole ehtinyt nähdä Tamperetta siinä asussa kun se vielä oli oikeasti urbaani jugendin ja puutaloempiren leimaama tyylikäs ja maiseman rakenteeseen hienosti istuva pikkukaupunki. Nykyäänhän se on hiukan sekava maalaisnousukkaiden kaupunkikäsityksen ja entisen loiston jäänteiden yhdistelmä.
Apusen näkemyksen mukaan kaupunki kohenisi Libeskindin arkkitehtuurin avulla, jonka Wau-tyyli kieltämättä kolahtaakin maalaiskeskiluokkaan: onhan se isoa ja aggressiivista. Mutta oikeasti urbaani ihminen ( joka Hannu Raittilan mukaan on olennaisesti konservatiivi) kammoaa Libeskindin tapaa särkeä maisema ja sen edustama kulttuuriperintö tuomatta mitään oikeasti luovaa tilalle.
Ja alkuun palatakseni:On jotenkin hupaisaa - vaikka maiseman ja kulttuurin kannalta murheellista - että 200 000:n asukkaan pikkukaupungin pitäisi välttämättä kuvitella olevansa miljoonakaupunki ja ahtaa kapealle kannakselle suurkaupungin kokoluokan mega-arkkitehtuuria. Se on pikkuisen lapsellista, tai ikään kuin henkistä Viagraa. Ja kaikkihan tietävät, että Viagran yliannostus on hyvin, hyvin vaarallista ja voi viedä jopa hengen. Hengen voi viedä kaupungiltakin, sen kaupungin hengen.
Toiseksi hänelle (kuten monelle muullekin) tuntuu olevan ongelmana pakkomielle, että Tampereen tulisi olla suurkaupunki. Miksi ihmeessä?
Miksi havitella jotain niin järjetöntä, maassa jonka väkiluku kaikkineenkin on vain viitisen miljoonaa ja risat. Eli jos koko maan asujamisto sullottaisiin yhteen kaupunkiin, saataisiin aikaan suurkaupunki.
Apusen (ja talouselämän) mielestä ihmisten pitäisi asua tiheästi kuin sillit suolassa. se kun tuottaa yrityksille eniten etua. Tutkimusten mukaan kylläkään ihmisille ei. Ihmisen fyysispsyykkinen hyvinvointi vaatii väljyyttä asumiseen ja olemiseen, vihreyttä, puistoa, metsää. Tunnetusti stressitaso ja verenpaine laskee puistossa tai metsässä käyskentelevällä, kun taas liian tiheä asuminen tuottaa ahdistusta, stressiä, melua ja sen aiheuttamia lukuisia terveyshaittoja.
Apusen kaupunki ei olekaan suunniteltu ihmisen vaan yrityselämän hyvinvointia ajatellen.
Apunen puolustelee YIT:n edun vuoksi rakennettua Rantatunnelia vedoten amerikkalaiskaupunkien esimerkkeihin: San Franciscon, New Yorkin, Bostonin tunneleihin mutta unohtaa jostain syystä mainita, että San Franciscon metropolialueen asukasmäärä on 8,6 miljoonaa, New Yorkin 8,4 miljoonaa ja Bostonin 8 miljoonaa eikä myöskään kerro, että esim New Yorkissa on yksin Central Parkissa 3,4 neliökilometrin verran Apusen "tyhjää tilaa" - että tilanne vaikkapa Friscon mäkisessä maastossa on aika tavalla eri kuin Tampereella, missä tunneli rakennettiin tasamaalle.
Kummallisin on Apusen arkkitehtuurinäkemys. Hänestä Tampereen arkkitehtuuri on "keskimittaista, keskivertaista ja epäkiinnostavaa" eikä sillä ilman "tehtaita ja Bertel Strömmeriä olisi omaa ilmettä".
Hän ei liene kuullut Lars Sonckista (Tuomiokirkko), Viwi Lönnistä (mm Pääpaloasema), Birger Federleystä (mm. Tuomisen kivimuuri, Kymmenenmiehen talo, De Gamlas Hem, Laukonlinna) eikä vuonna 1960 syntyneenä tietysti ole ehtinyt nähdä Tamperetta siinä asussa kun se vielä oli oikeasti urbaani jugendin ja puutaloempiren leimaama tyylikäs ja maiseman rakenteeseen hienosti istuva pikkukaupunki. Nykyäänhän se on hiukan sekava maalaisnousukkaiden kaupunkikäsityksen ja entisen loiston jäänteiden yhdistelmä.
Apusen näkemyksen mukaan kaupunki kohenisi Libeskindin arkkitehtuurin avulla, jonka Wau-tyyli kieltämättä kolahtaakin maalaiskeskiluokkaan: onhan se isoa ja aggressiivista. Mutta oikeasti urbaani ihminen ( joka Hannu Raittilan mukaan on olennaisesti konservatiivi) kammoaa Libeskindin tapaa särkeä maisema ja sen edustama kulttuuriperintö tuomatta mitään oikeasti luovaa tilalle.
Ja alkuun palatakseni:On jotenkin hupaisaa - vaikka maiseman ja kulttuurin kannalta murheellista - että 200 000:n asukkaan pikkukaupungin pitäisi välttämättä kuvitella olevansa miljoonakaupunki ja ahtaa kapealle kannakselle suurkaupungin kokoluokan mega-arkkitehtuuria. Se on pikkuisen lapsellista, tai ikään kuin henkistä Viagraa. Ja kaikkihan tietävät, että Viagran yliannostus on hyvin, hyvin vaarallista ja voi viedä jopa hengen. Hengen voi viedä kaupungiltakin, sen kaupungin hengen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)