KOKOOMUKSEN HAUSKA HIMMELI

Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti toukokuun lopussa yllättäen moninkertaistaa Tampereen monitoimiareenan tuen ja perusteli ratkaisuaan yli 3 500 uudella työpaikalla.
Käytännössä asiasta päätti ilman normaalia virkamiesvalmistelua kokoomusministeri Grahn-Laasonen, joka kuuluu Alexander Stubbin lähipiiriin. Asiaa kävi ministerille esittelemässä tamperelaislähetystö, johon kuului mm Stubbin isän paras kaveri Kalervo Kummola, jonka kuningashanke mainittu areena on.
Esitetty työpaikkamäärä perustui konsulttitoimisto Deloitten raporttiin.
Konsulttitoimisto Deloitten tarjous hyväksyttiin ilman kilpailutusta, koska vaadittu hinta jäi alle 30 000 euron. Yli 30 000 hintaiset palvelut edellyttävät kilpailutusta. Työn aikana Deloitten hinta nousi parilla tuhannella ja siten ylitti kilpailutuskynnyksen.
Deloitten tarjousasiakirjasta  käy ilmi, että jo konsulttiytötä tilattaessa korostettiin hankkeen edistämisen tärkeyttä.
Deloitten tarjousasiakirjassa sanotaan mm:" Arvioinnissa keskitytään hankkeen toteutumisen edistämisen kannalta keskeisimpiin asioihin, joilla on vaikuttavuutta kaupungin ja valtion päätöksentekoon ja rahoitukseen sekä yksityisen rahoituksen varmistamiseen hankkeelle."
Ministeri nieli sellaisenaan väitteen syntyvistä uusista työpaikoista, mikä on hämmästyttävää, koska areena tulee todennäköisesti työllistämään ehkä 130 henkeä. Tuhannet työpaikat perustunevat toiveuneen, jossa Kannen päälle rakennettaviin toimistotiloihin syntyy tyhjästä joukoittain uusia yrityksiä. Jälkeenpäin on selitelty, että uudet työpaikat syntyisivät maanlaajuisesti, mikä sekin on melko tuulesta temmattu väite.
 Kovin mielenkiintoiseksi Deloitten roolin sopivan konsulttiraportin räätälöijänä tekee se, että Deloitten pitkäaikainen toimitusjohtaja Teppo Rantanen siirtyi 1.6.16. Tampereen kaupungin elinvoimajohtajaksi. Täten viimeisin raportti täydensi elinkeinojohtajan aikaisemmassa tehtävässään tekemää edellistä Deloitten raporttia.
Ja tällä kohtaa alkaa ihmetellä, onko kyse enää hyvä veli-järjestelmästä vai ollaanko jo astumassa ilmeisen korruption puolelle.
Kaupungin laitosten yhtiöittäminen on jo pitkään siirtänyt monia toimintoja demokraattisen sääntelyn ulkopuolelle. Kansi ja areena-hankkeessa on siirrytty salailun seuraavaan asteeseen, eli käytännössä ei ole enää edes mahdollista tietää, keitä tai mitä ovat ne yksityiset tahot, joiden pussiin kaupungin ja valtion rahaa on tarkoitus lapioida.
Siksi hankkeen ajaminen mm ylläkerrotun kaltaisella harhaanjohtamisella käy entistä hälyttävämmäksi.
Valtuusto ei tosiasiassa tiedä, keitä sijoittajia hankkeeseen on oikeasti tulossa. vielä vähemmän voi tietää, keitä ovat sijoittajat jatkossa ja mitä yrityksiä bulvaanien takaa paljastuu. Tässä kohtaa muistuttaisin mieleen, että koko hanke käynnistyi tyypillisellä bulvaanikuviolla. Sen pani alulle ns Tampereen keskusareena oy, jonka osakepääoma oli pienin sallittu, 2500 E, jonka osoite oli pienyrittäjä Rikard Bjurströmin kotiosoite ja hänen taustavoimanaa ase- ja uhkapelimiljardööri Zabludowicz, joka jakoi vaalirahaa useille kokoomuksen ehdokkaille.
Nyt lupaillaan suomalaista omistusta ja suomalaisten yritysten työllistämistä rakennusvaiheessa. Entä jos - ja kun - sijoittajat ehtivät vaihtua?
Käykö silloin kuten kovin paljon pienemmässä esimerkissä, Kässälän pienteollisuusalueella?
Kaavaa laadittaessa lähiseudun asukkaita pehmitettiin kaavamääräyksillä joita oli toiminnan meluttomuus, häiriöttömyys, klo 07-19 välille sijoittuva työaika, yrittäjien asuminen omien teollisuushalliensa päähän sijoitetuissa asunnoissa sekä velvoitus istuttaa puita kukin tontilleen kadun varteen. 
Kymmenen vuotta kaavan hyväksymisen jälkeen alueella toimi ympärivuorokautinen kuljetusyritys jonka rekat ajoivat ylinopeuksia keskellä asuinaluetta. Melua piisasi. Puita ei näkynyt missään. Ja kas, kävi ilmi, että kaavamääräykset koskivatkin vain teollisuustonttien ensimmäisiä omistajia. Tontit olivat vaihtaneet omistajaa, eivätkä mitkään alun perin asetetut säännöt sitoneet enää seuraavia.
Kannen ja areenan kohdalla puhutaan kauhistuttavan paljon suuremmista asioista, isommista rahoista, pelottavammista toimijoista.
Lopuksi esitän periaatteellisen kysymyksen: onko valtion ja kunnan ylipäänsä mielekästä tukea urheiluviihdettä? Sama ministeri Sanni Grahn-Laasonen, joka ilman virkamiesvalmistelua lupasi areenalle 18 miljoonaa aiemmin luvatun 4:n sijasta, puhui äskettäin lasten ja nuorten harrastamisen kalleudesta. Eikö olisi viisaampaa rahoittaa ja tukea lapsi- ja nuorisoliikuntaa urheiluviihteen sijasta? Näin jo siksi, että urheiluviihde on yritystoimintaa, ja käsittääkseni kannattavaa - tai ainakin olisi, elleivät sen piirissä huseeraisi lähinnä sellaiset "liikemiehet" joiden liikeosaaminen perustuu kykyyn imeä julkisrahaa. Urheiluviihteen parissa toimii myös paljon erilaisia rahanpesijöitä - muistaakseni urheiluviihde alkaa olla uhkapelibisneksen tasoa rahanpesuvälineenä.