AL:n Moron 6.12. mukaan
Museovirasto on hyväksynyt, että
kolmannes suojellusta veturitallirakennuksesta puretaan. Mitä se merkitsee?
Eikö Museoviraston tehtävä olekaan enää suojella ja pitää huolta siitä, että
suojelu myös toteutuu? Paula Purhosen johtajakaudella Museovirasto tuntuu
huolehtivan vähemmän varsinaisesta tehtävästään kuin siitä ettei nyt vaan ärsytä omistajia. Se näkyi jo
1990-luvulla, kun virasto antoi esim. luvan Finlaysonin vanhimman rakennuksen,
Vanhan Värjäämön, purkamiseen. 2000-luvun puolella sitten virastaan
eläköitynyt saman viraston Härö rohkaisi tamperelaisia aktivisteja
pitämään puoliaan, että Värjäämöä ei purettaisi. Ikään kuin virkamiesten ei
kuuluisikaan enää tehdä itse hommiaan, vaan kuntalaisten pitäisi tehdä ne
heidän puolestaan.
Ei meillä Suomessa sellaista määrää historiallisesti
arvokkaita suojelukohteita ole, että niitä kannattaisi uhrata maanomistajien mielistelylle tai
- mikä vielä pahempaa - veturitallin tapauksessa
kehnolle ja ympäristöön sopimattomalle arkkitehtuurille.
Moron mukaan eräs purkamissyy on ”veturitallin huono kunto”. Rakennusten kunto on aina ”huono” kun niitä jostain
syystä ei haluta säilyttää. Tein 1990-luvulla valtuustoaloitteen
Tallipihan kunnostamiseksi. Kaupungin virkamiesten vastauksen mukaan Tallipihan
rakennukset olivat niin kehnossa kunnossa, täynnä jos jotakin lattiasientä,
että niiden kunnostaminen oli mahdotonta. Vielä siinä vaiheessa YIT:llä oli
kova hinku saada ajoliikennesilta Tampellan puolelta Tallipihan kohdalle, joka
olisi sitten purettu katuyhteyksien tieltä.
Kun YIT sai lupauksen tunnelista ja sen ansiosta syntyvästä
tonttimaasta, Tallipihan rakennukset osoittautuivat täysin korjauskelpoisiksi
ja remontoitiin. Tätä nykyä Tallipiha on yksi Tampereen vetonauloja. Mutta
rakennusten ”huono kunto” kelpaa yhä edelleen purkamisperusteeksi, jos asialla on
tarpeeksi vaikutusvaltainen ja virkamiehiin hyvissä suhteissa oleva
taho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti