Rakastan rautakauppoja. Niiden vahvaa miehistä tunnelmaa ja kovia koneita. Niillä on minuun persoonallisuutta muuntava vaikutus. Muutun vahvaksi ruutupaitaiseksi farkkunaiseksi, joka tarvitsee järeitä koneita. Ostan silmää räpäyttämättä raskaan, pientä panssariajoneuvoa muistuttavan erikoistrimmerin, akkuporakoneen tai sähkösahan. Katselen lumoutuneena, kun myyjä esittelee raivaussahaa, joka hänen käsissään toimii niin kevyesti.
Kotona palaan todellisuuteen. Muutun varhaislapsuuteni lempikirjan Kielotytön sankarittareksi, jonka kielokoti on jäänyt tulvan alle. Eli tuijotan mitään tajuamatta värkin käyttöohjeita: "kiinnitä (kuva 1) pulteilla (2) suojain (3)". Häh? Eiku? Ja mikä on hylsyavain?
Pulmatilanteessa Kielotyttö istui kivelle itkemään. Minun aivoihini tunkee hitaasti oivallus, että myyjä, jonka käsissä kone toimi niin kevyesti, oli minua päätä pitempi ja kymmenen kiloa (vähintään) painavampi ja sangen todennäköisesti minua teknisesti taitavampi (mihin ei paljon tarvita). Ja että tässä maailmassa koneet, vessat ja jopa lääkkeet on suunniteltu miesten mittojen ja käytäntöjen mukaisesti tai miespuolisia koe-eläimiä käyttäen - kuulemma jopa koelaboratorioiden hiiret ovat miespuolisia. Saati sitten akkutrimmereiden koekäyttäjät.
Mistä johtuen minulle on vuosien mittaan kertynyt tyyriitä vempeleitä pölyä keräämään. Kuten mainittu pikku panssarivauni-trimmeri, jota olen 15 vuoden aikana käyttänyt noin viisi kertaa. Akkuporakone, jota en koskaan oppinut käyttämään, niin että olen ystäväavun varassa, kun tarvitsen seinään reiän. Katselen lumoutuneena, kun he huolettomasti laittavat akun paikalleen, käynnistävät ja - hups - reikä on seinässä.
Eilen menin rautakauppaan tiukasti päättäneenä, että muistan kielotyttöyteni ja ostan pienen, kevyen varsitrimmerin jolla vielä samana iltana säikyttelen tonttini vuohenputkia. Valitsin mallin netistä etukäteen ja varmistin, että sitä on lähirautakaupassa saatavilla.
Päättäväisenä lastasin sen kärryyni ja olin jo menossa kassalle, kun silmääni osui SE - paljon pitempi ja fallisempi ja tehokkaamman näköinen ja jossa oli uhkaavahampainen teräkin eikä pelkkä hentoinen siima. Persoonani muuttui taas. Olin iso ja vahva ja huitaisten pistän terällä menemään vuohenputkenpeijakkaat ja miehenkorkuiset takiaiset ja vaikka kurtturuusun!
Kotona nostin hikihatussa itseäni pitemmän paketin sisälle. Jo pakkauksen avaaminen palautteli maanpinnalle. Kaikki ne kummalliset kappaleet siellä laatikossa! Ja taas se käyttöohjeen salakieli!
Kielotyttö purkautui esille vahvan muijan alta. Ja kielotytön selviämiskeino: kun aikansa itkee, tulee Kieloprinssi ja hoitaa asiat. Kieloprinssi - naapurin isäntä - saapui, ei kylläkään valkoisella ratsulla vaan polkupyörällä. Varttitunti ja trimmeri oli käyttövalmis. Hylsyavainkin löytyi siitä kummallisesta pussista jota en uskaltanut avata.
Kunhan päivä koittaa, vahva muija menee ison trimmerin kanssa ja pistää vuohenputket matalaksi. Jos nimittäin jaksaa kantaa sitä trimmeriä. Jotenkin se on nyt kovin paljon painavampi kuin kaupassa. Ja isompi. Ja minä pienempi. Saa nähdä kuinka käy ja tuleeko piankin Kieloprinssin vuoro.
Jotain on kyllä rautakaupoissa muuttunut. Vielä kaksi vuotta sitten yritin äänekkäästi tehdä itseni näkyväksi, kun miespuoliset myyjät juttelivat niitä näitä asiakasmiesten kanssa ilmeisesti näkemättä minua, naispuolista, toisen luokan ostajaa. Lähdin kiukuissani ulos ja ilmoitin palaavani laituriasiaan sitten kun päättävät palvella naisiakin.
Mutta eilen oli toinen ääni kellossa. Ei mitään odottelua! Irokeesitukkainen herrasmies ehti palvella oikein ajan kanssa ja vielä odottaa kun tarkistin puhelimessa ystävättäreltä sen haluamani kevyen trimmerin täsmälliset merkinnät.
Sen joka oli jo korissani kun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti