Kymmenvuotias nälkään kuoleva poika, jonka nimen olen unohtanut. Annan hänelle nimen: Sahban. Sahbanin suuret mustat silmät katsovat jo muualle: tajunta on sammumassa. Sahban kuolee päivä valokuvan jälkeen.
Pikkuruinen keskostyttö Sareeb (hänenkään oikea nimeä en muista) on pelastettu kuolevan äitinsä kohdusta. Keskoskaapin lasin läpi hän katsoo minua oudon tietoisesti. Suoraan silmiin. Hän kuolee neljän päivän ikäisenä. Hän oli perheensä viimeinen jäsen.
Hesarin aukeamankokoisessa jutussa asiantuntijat pohtivat, voidaanko Israelin sotatoimia pitää kansanmurhana. Asiantuntijoiden selitykset tuntuvat kovin tyhjänpäiväisiltä. Noihin silmiin verrattuna.
Gazalla on lapsen kasvot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti