Pelottava oivallus naksahti päässäni lukiessani Tuomo Lappalaisen laajan muisteluartikkelin (Suomen kuvalehti 19.4.2024) Erkki Tuomioja-sitaatit ja niiden herättämän hälyn.
Sitaatit kuuluivat:" Minua kauhistuttaa, että Israelin linjana on nujertaa, nöyryyttää, alistaa ja köyhdyttää palestiinalaiset. Mitä muuta siitä voi syntyä kuin loputonta vihaa." Ja edelleen: "On aika järkyttävää, että jotkut ajavat suhteessa palestiinalaisiin samanlaista politiikkaa, jonka uhreiksi he itse joutuivat 1930-luvulla."
Tästä siis syntyi kohu. Väitettiin (Lipposen hallituksen ulkoministeri) Tuomiojan verranneen Israelia natsi-Saksaan (kuten hän tietysti tekikin). Vaadittiin jopa ministerin eroa.
Totuuden sanominen Israelista oli siis ministeritasolla kiellettyä.
Se on kiellettyä edelleen vaikka tosiasia on - ja kaikki asioista perillä olevat tietävät - että Israelin valtio perustuu väkivaltaan, varkauteen ja valehteluun. Eikä sellaista valtiota pitäisi olla olemassa.
Holokaustin ei olisi pitänyt tapahtua. Juutalaisia ei olisi pitänyt vainota, kiduttaa eikä murhata eikä heidän omaisuuttaan rosvota.
Mutta sen tapahtuminen ei mitenkään oikeuta sellaisen valtion perustamista, joka vainoaa,kiduttaa ja murhaa toista kansaa ja rosvoaa sen omaisuutta.
Kuitenkaan tätä ilmiselvää tosiasiaa ei pitäisi ainakaan julkisesti ääneen sanoa. Se on lähestulkoon julkinen itsemurha.
Ja tässä kohtaa tietokoneeni kauhistui ja alkoi tiltata. Lopetan todenpuhumisen hyvän sään aikana.
