Omakotiasukas oli onnellisesti toipunut edellisestä myräkästä kun uusi jo tuli. Edelliskerrasta oppineena hän päätti, että nytpä vain tallaan polkuja tuoreeseen lumeen. Hän tallasi polun portille ja lähti kävelylle nauttimaan kauniista ilmasta, sillä sellaiseenkin omakoti-työleirin omistaja katsoi itsensä oikeutetuksi.
Oliko Taivaanisä toista mieltä? Sillä jo puolivälissä vaatimatonta kilometrin lenkkiä omakotiasukas luisti Pöykkyherran huolellisesti kiillottamalla katuparketilla lennokkaasti pyllylleen, mikä olisi ollut hupaisaa, ellei nilkka olisi aijaikipeästi taipunut epäluonnolliseen asentoon. Ja taas oli piipaa-autolla asiaa.
Kotoa otettiin mukaan käsilaukku ja paksu kirja, sillä omakotiasukas oikeutetusti oletti muidenkin langenneen Pöykkyherran kiillottamaan ansaan. Oikein oletettu, Acutan aulassa kökötti rivikaupalla tyhjään tuijottavia kinttu- ja rannevaivaisia. Näyttöpääte ilmoitti odotusajaksi 4,5 tuntia.
Omakotiasukas kiitti fiksuuttaan, koronan tyhjentämiä lehtihyllyjä surematta hän syventyi Riitta Konttisen Aino Sibelius-elämäkertaan ja oli pian pohtimassa Sibeliusten enemmän tai vähemmän ilmeisiä natsisympatioita ja heidän riemukasta osallistumistaan Lapuan liikkeen Helsingin-visiittiin ja sitä, miten mielekästä on pahastua edesmenneiden kulttuurihenkilöiden ammoisista mielipiteistä ottamatta lukuun tuon ajan yleistä kulttuuri-ilmastoa. Pirandellokin sulatti Nobel-mitalinsa ja lahjoitti Mussolinille Abessinian sodan tukemiseksi, mutta oli silti suuri kirjailija.
Tuli ilta ja tuli yö, mutta ei lääkäri. Neljä ja puoli tuntia olivat kuluneet, ja omakotiasukas oli syönyt viimeksi aamulla. Jalan päälle oli kielletty astumasta ennen kuin oli varmistettu, ettei ole murtumaa. Omakotiasukas alkoi varovasti hiissata tuoliaan kohti ravintoautomaattia. Tuolia tuupaten hän konkkasi yhdellä jalalla vaivalloisesti kohti luvattua maata. Mannan ja hunajan ajatus antoi voimia.
Ja mitä automaatissa oli? Jotain makeita patukoita, joiden mahdollista gluteeni- ja laktoosisisältöä ei ilmoitettu. Ja siinä se purtava sitten olikin. Lisäksi oli erilaisia kahviehdotuksia, joihin liitetyn maidon mahdollista laktoosittomuutta ei kuitenkaan ilmoitettu. Maha tuntui liimautuvan selkärankaan. Hetken omakotiasukas tylsänä ajatteli ottaa maitokahvin laktooseineen kaikkineen ja paljon sokeria sekaan. Tulokset pitäisivät muut odottajat koronaturvallisen etäällä ja hyvällä onnella saattaisi mahamellastus tuoda lääkärinkin paikalle. Mutta kuka kahvia juo kello kaksi aamulla? Tyhjään mahaan?
Kuin omakotiasukkaan ajatukset arvaten lääkäri tulikin melkein sillä hetkellä. Ok-asukas vietiin aulasta ja joukon näkyvistä verhon taa, mistä kohta kaikuivat valitukset ja värikkäät manaukset lääkärinä esiintyvän sadistin väännellessä valmiiksi kipeää nilkkapoloa. Joka ihme kyllä ei murtunut siinäkään käsittelyssä vaan sai vapauttavan tuomion: nivelsiteet vain olivat saaneet tylyä kyytiä. Ei tarvittu kipsiä eikä kuukausien sauvakonkkausta, vaan pientä mutta jatkuvaa liikuntaa. Siis juuri sellaista, mitä omakotiasukas päivästä toiseen Sisyfoksen tavoin harjoittaa.
Kello kolme yöllä taksimies auttoi ok-asukkaan, kyynärsauvan, käsilaukun ja kirjan ulos autosta ja osoittaen 400-sivuista opusta kysyi:
-Kerkisikkö kokonaan lukeen?
- En ihan. Mutta viilasin kyntenikin.
Kotona voileipää ahmiessaan ok-asukas ihmetteli, onko akuuttipotilaiden nälällä rankaisemiseen mahdollisesti jokin erityinen lääketieteellinen syy? Toivotaanko paaston parantavan heidät niin että he eivät muuta hoitoa tarvitsekaan, ja säästyy sekä tyyristä lääkärityövoimaa että muuta sairaudesta johtuvaa kulunkia? Joku huonokuntoisempi diabetespotilas saattaa paastohoidolla siirtyä suoraan hoitojen ulottumattomiin ja siten keventää kansantaloutta.
Niin että kyllä siihen varmaan jokin hyvä ja harkittu syy on, tuumi ok-asukas ja teki toisen voileivän . Ja maailman onnellisimman maan pohjoiselta taivaalta alkoi sataa puhdasta valkoista uutta lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti