AKUUTTIPOTILAS NÄLÄNHÄDÄSSÄ

 Omakotiasukas oli onnellisesti toipunut edellisestä myräkästä kun uusi jo tuli. Edelliskerrasta oppineena hän päätti, että nytpä vain tallaan polkuja tuoreeseen lumeen. Hän tallasi polun portille ja lähti kävelylle nauttimaan kauniista ilmasta, sillä sellaiseenkin omakoti-työleirin omistaja katsoi itsensä oikeutetuksi.

Oliko Taivaanisä toista mieltä? Sillä jo puolivälissä vaatimatonta kilometrin lenkkiä omakotiasukas luisti Pöykkyherran huolellisesti kiillottamalla katuparketilla lennokkaasti pyllylleen, mikä olisi ollut hupaisaa, ellei nilkka olisi aijaikipeästi taipunut epäluonnolliseen asentoon. Ja taas oli piipaa-autolla asiaa.

Kotoa otettiin mukaan käsilaukku ja paksu kirja, sillä omakotiasukas oikeutetusti oletti muidenkin langenneen Pöykkyherran kiillottamaan ansaan. Oikein oletettu, Acutan aulassa kökötti rivikaupalla tyhjään tuijottavia kinttu- ja rannevaivaisia. Näyttöpääte ilmoitti odotusajaksi 4,5 tuntia.

Omakotiasukas kiitti fiksuuttaan, koronan tyhjentämiä lehtihyllyjä surematta hän syventyi Riitta Konttisen Aino Sibelius-elämäkertaan ja oli pian pohtimassa Sibeliusten enemmän tai vähemmän ilmeisiä natsisympatioita ja heidän riemukasta osallistumistaan Lapuan liikkeen Helsingin-visiittiin ja sitä, miten mielekästä on pahastua edesmenneiden kulttuurihenkilöiden ammoisista mielipiteistä ottamatta lukuun tuon ajan yleistä kulttuuri-ilmastoa. Pirandellokin sulatti Nobel-mitalinsa ja lahjoitti Mussolinille Abessinian sodan tukemiseksi, mutta oli silti suuri kirjailija.

Tuli ilta ja tuli yö, mutta ei lääkäri. Neljä ja puoli tuntia olivat kuluneet, ja omakotiasukas oli syönyt viimeksi aamulla. Jalan päälle oli kielletty astumasta ennen kuin oli varmistettu, ettei ole murtumaa. Omakotiasukas alkoi varovasti hiissata tuoliaan kohti ravintoautomaattia. Tuolia tuupaten hän konkkasi yhdellä jalalla vaivalloisesti kohti luvattua maata. Mannan ja hunajan ajatus antoi voimia.

Ja mitä automaatissa oli? Jotain makeita patukoita, joiden mahdollista gluteeni- ja laktoosisisältöä ei ilmoitettu. Ja siinä se purtava sitten olikin. Lisäksi oli erilaisia kahviehdotuksia, joihin liitetyn maidon mahdollista laktoosittomuutta ei kuitenkaan ilmoitettu. Maha tuntui liimautuvan selkärankaan. Hetken omakotiasukas tylsänä ajatteli ottaa maitokahvin laktooseineen kaikkineen ja paljon sokeria sekaan. Tulokset pitäisivät muut odottajat koronaturvallisen etäällä ja hyvällä onnella saattaisi mahamellastus tuoda lääkärinkin paikalle. Mutta kuka kahvia juo kello kaksi aamulla? Tyhjään mahaan?

Kuin omakotiasukkaan ajatukset arvaten lääkäri tulikin melkein sillä hetkellä. Ok-asukas vietiin aulasta ja joukon näkyvistä verhon taa, mistä kohta kaikuivat valitukset ja värikkäät manaukset lääkärinä esiintyvän sadistin väännellessä valmiiksi kipeää nilkkapoloa. Joka ihme kyllä ei murtunut siinäkään käsittelyssä vaan sai vapauttavan tuomion: nivelsiteet vain olivat saaneet tylyä kyytiä. Ei tarvittu kipsiä eikä kuukausien sauvakonkkausta, vaan pientä mutta jatkuvaa liikuntaa. Siis juuri sellaista, mitä omakotiasukas päivästä toiseen Sisyfoksen tavoin harjoittaa.

Kello kolme yöllä taksimies auttoi ok-asukkaan, kyynärsauvan, käsilaukun ja kirjan ulos autosta ja osoittaen 400-sivuista opusta kysyi:

-Kerkisikkö kokonaan lukeen?

- En ihan. Mutta viilasin kyntenikin.  

Kotona voileipää ahmiessaan ok-asukas ihmetteli, onko akuuttipotilaiden nälällä rankaisemiseen mahdollisesti jokin erityinen lääketieteellinen syy? Toivotaanko paaston parantavan heidät niin että he eivät muuta hoitoa tarvitsekaan, ja säästyy sekä tyyristä lääkärityövoimaa että muuta sairaudesta johtuvaa kulunkia?  Joku huonokuntoisempi diabetespotilas saattaa paastohoidolla siirtyä suoraan hoitojen ulottumattomiin ja siten keventää kansantaloutta.

Niin että kyllä siihen varmaan jokin hyvä ja harkittu syy on, tuumi ok-asukas ja teki toisen voileivän . Ja maailman onnellisimman maan pohjoiselta taivaalta alkoi sataa puhdasta valkoista uutta lunta.

 

HULEVETTÄ, PÖYKKYHERRA JA MUITA TALVIONGELMIA

 Omakotiasujaa koetellaan. Ensin Taivaanisä lähettää lunta hehtokaupalla omakotiasukkaan loputtoman kuntosalin ylläpitämiseksi. Kun asukas itsensä näännyksiin urakoituaan poistuu hyvinansaitulle nitrolleen, syöksyy siihen asti puskan takana vaaninut Pöykkyherra paikalle aurauskalustoineen ja lykkää huolellisesti valitsemansa kaikkein raskaimmat pöykyt sille vastakolatulle portille. Asukas huomaa tapahtuneen ja hoipertelee kolaamaan, mutta kola ei pysty jäisiin, metrin halkaisijalta oleviin kokkareisiin. On tartuttava rautalapioon, ja seuraavaksi on vuorossa piipaa-auto ja ensiapu, jota muut vastaavan kohtalon kokeneet jo valmiiksi kuormittavat. Koska terveydenhoitohenkilökunnalle eivät tietokoneohjelmia valitse sen ammatin asiantuntijat vaan konsultit, menee lääkärien aika tietokoneiden kanssa ihmettelemiseen potilaiden hoitamisen sijasta, joten potilaiden odotusaika venyy venymistään ja yksi ja toinen lumenluoja ehtii oman lumisen porttinsa luota suoraan Helmiportille ja Pyhän Pietarin karsintakäsittelyyn.

Hengissä selvinneet sen sijaan palaavat lumiselle taistelutantereelleen ja löytävät postilaatikostaan hulevesimaksun, joka on sillä lailla demokraattinen, että se on maksettava, tuotti hulevesiä tai ei. Vanhat, nykynormeilla isot rintamamiestontit ovat etupäässä nurmella ja imevät kyllä vetensä eivätkä näin ollen lisää hulevesituotantoa, mutta maksupa määrittyykin muilla kuin todellisilla tuotantoperusteilla, ja vähiten hulevesistään maksavat niiden todelliset tuottajat, nykypolitiikan mukaisten pikkutonttien omistajat, joiden asvaltoidut pihamaat eivät ime vaan lorottavat taivaalta sataneen sellaisenaan infran rasitteeksi.

Joten iäkäs rintamamiestontin omistaja (joka ei  käytä pankin sähköisiä palveluja) täyttää maksulomakkeen ja panee palvelukuoreen ja maksaessaan naapurin hulevesistä samalla tukee pankkia muutaman euron toimitusmaksulla, jonka pankki perii häneltä siitä että hän käyttää omaa tiliään.

Omakotiasukas tietää olevansa tärkeä henkilö. Isopalkkaisten johtajien huonosti johtamat pankit tarvitsevat toki tukea toiminnalleen, puhumattakaan Kaupungista, jonka on kustannettava niin Tunnelin loputtomat hoito- ja muut kustannukset ja sen vaatimat liikenteelliset lisärakentamiset, joustamaton ja liikenteellisesti vanhentunut Ratikka, joka saatiin sata vuotta ajastaan jäljessä (mutta ai hurja, saatiin, ollaan suurkaupunki!) - ja ennen kaikkea Kummolan Mausoleumi, joka veronmaksajien maksamilla 60 miljoonalla ehkä joskus tuottaa kaupunkiin peräti MM-ottelun liikennekaaoksineen, häiriköinteineen ja muine viihdeurheilun lieveilmioineen. Siis elleivät Kummola, Harkimo ja ketä niitä on, jo sitä ennen myy koko höskää kannattamattomana Putinin lähipiirin herrasmiehille. Sillä Kummola, Harkimo ja muut isänmaan ystävät tietävät kenellä kannattaa maksattaa ja kenelle kannattaa myydä.

Botswanalaisen sananlaskun mukaan maailmaa kannatellaan kapeilla harteilla. Omakotiasuja tietää kuuluvansa näihin kapeaharteisiin, joista kaikki riippuu. Siksi hän illalla rukoilee Taivaanisältä voimia. Ja - jos mahdollista, ja ellei se liikaa rasita kansantaloutta - uutta valtavaa kympin tai parin korotusta kansaneläkkeeseen. Ei toki itsensä takia. Mutta kun hänellä on niin monta puutteenalaista tuettavaa.