RÄÄTÄLÖITY RATKAISU?

Rautatieaseman parkin vanhat hyvät kolikkomaksuautomaatit vaihdetaan uusiin, tiedottaa Aamulehti. Siis näihin joihin ensimmäiseksi näpytellään rekisterinumero jne. Tai siis ensin kaivetaan esille silmälasit ja niin edelleen. Näitä automaatteja on Tampereella jo ennestään, ja käyttäjät ovat ne vaivalloisiksi havainneet ja myös antaneet siitä palautetta.
Miksi näitä hankalia automaatteja kuitenkin taas asennetaan ja vanhat helppokäyttöiset poistetaan? Haluaako Finnpark varta vasten vaikeuttaa pysäköimistä? Eikö se vielä ole tarpeeksi ongelmallista? Ja juuri asemalla, minne tulijalla ja mistä lähtijällä on usein mukanaan enemmän tai vähemmän raskaita kantamuksia!
Ei voi mitään sille, että kysymyksiä herää. Mikä yritys näitä uusia automaatteja valmistaa/myy? Millainen diili sillä on Finnparkin kanssa? Onko ehkä kyseessä ns räätälöity ratkaisu? Viittaan tässä Seppo Jokisen mainioon dekkariin Räätälöity ratkaisu. Se on syntynyt tamperelaisen tositapauksen pohjalta ja kuvaa kaupungin tietokeskuksen lopettamista ja sen tilalle räätälöityä ratkaisua, joka tuotti tietylle yrittäjälle ja homman räätäleille tiliä ja kaupungille ja sen veronmaksajille kasvaneita kuluja ja huonontunutta palvelua.

NETIN RIEMUJA

Sain halun kurkistaa netistä, millaista työvoimaa Hugo Boss käytti valmistaessaan SS-upseerien ja Hitler-Jugendin univormuja. Haulla "Hugo Bossin käyttämä pakkotyövoima" tuli vastaukseksi:
"Miesten rannekello 169,00 E, Hugo Boss-tuoksut 64,95 E" ja pari muuta tuotetta, joita en muista.
 Toisaalta kuitenkin löytyi, että Boss käytti tehtaissaan Puolasta ja Ranskasta tuotua pakkotyövoimaa.
Sodan jälkeen hän sai 80 000 markan sakot.

MUODIN RAPPIOSTA

Ihana taidehistorian professori Lars Pettersson - jonka isä, sivumennen, oli Tampereen kaupunginarkkitehti aikana jolloin Tampereella vielä suosittiin hyviä arkkitehteja - painotti meille Helsingin yliopiston taidehistorian opiskelijoille, että tehtävämme ei ole seurata ainoastaan taidetta, vaan koko visuaalista maailmaa ympärillämme. Että on hyvä joskus kävellä tavarataloissa ja katsella niiden tarjontaa estetiikan näkökulmasta.
Katselin eilen Tampereen Stockmannia, tarkemmin ottaen sen vaateosastoa, sillä silmällä.
Tulos: valtava paljous pikamuodiksi luonnehdittavaa, laadultaan kirjavaa tavaraa, joka ei hirveästi ilahduttanut. Laadukkaampaa ja samalla klassisempaa tyyliä edustivat Marimekon ja Bossin osastot.
Hugo Boss suunnitteli natsiupseerien univormut (lukuunottamatta Göringin operettihörhelöitä, jotka olivat herran omasta päästä). Ne olivat erinomaisen tyylikkäitä, mutta en pidä assosiaatiosta. Ne tuovat nenääni polttouunien katkun.
Koska olen vuosia haeskellut hyvälaatuista mustaa neulepooloa, kysäisin sellaista myyjältä. Pooloa ei löytynyt, tavallinen korkeakauluksinen kyllä. Kiinassa tehty. Kysyin löytyisikö kotimaista. Ei löydy, ei edes eurooppalaista. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän aasialaista halpatuotantoa. Hinnat eivät tosin viittaa halpatuotantoon.
Olen myös hyvän aikaa kaivannut klassista kamelinkarvatakkia. No sellaista nyt ei vaan ole.
Valikoima kaikkineen oli sellainen, että mielestäni olen UFFissa nähnyt enemmän laatua.
Katsoin perustrenssejä ja tulin siihen tulokseen, että isältä perimäni 70-lukuinen kaljasaavinpeitto on parempi. Äidin samalta vuosikymmeneltä oleva täysvillainen Vuokko-takki tuntui sekin tyylikkäämmältä kuin mikään näkemäni.  
Kuitenkin tavaran paljous oli häkellyttävä, ja TV:ssä edellisiltana näkemäni ohjelma vaatekierrätyksestä antoi kokemukselle oman sävynsä. Kun siihen vielä tulivat nuoruusmuistot Stockmannista tyylin ja laadun paratiisina, tuntui nyt näkemäni surkealta mahalaskulta, muodin ja Stockmannin rappiolta. Uuden ostamisen sijaan päätin kavuta vintille ja ottaa taas kerran esille vanhempieni tavarat. Äidin mustassa korkeakauluksisessa Vuokko-neuleessa taitaa kyllä olla reikiä, mutta ehkä onnistun ne piilottamaan. ..
Meillä oli mökillä sidottuna Suomen Kuvalehden vuosikerta 1929. Siinä on muun muassa kuvaus höyrylaiva Kurun haaksirikosta. Eräs pelastuneista oli pikku Lasse, joka keskellä myrskyä pysyi pinnalla tyhjästä maitotonkasta kiinni pitäen. Pikku Lasse oli Lars Pettersson.