Hesarissa 8.5.2025 usea tutkija ihmettelee "Suomen johdon Gaza-hiljaisuutta". Lähi-idän instituutin tutkija Antti Tarvainen pitää johtomme hiljaisuutta Gazasta "täysin outona ja pöyristyttävänä". Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Timo R. Stewartin mukaan "tämä tilanne samaan aikaan on ristiriidassa Suomen monivuotisen politiikan kanssa ja Suomen omien intressien kanssa ja myös ihan moraalin kanssa".
Eivätkö tutkijat tule vilkaisseeksi rahan liikkeitä, joihin meikärealisti väistämättä suuntaa katseen, kun muuta selitystä ei ole?
Ulkoministeri Elina Valtonen sai eduskuntavaaleihin 8000 euroa tukea Chaim "Poju" Zabludowiczilta.
Alexander Stubb sai samasta lähteestä tukea eurovaaleihin ja viimeksi presidentinvaalikampanjaan, yhteensä lähemmäs 20 000E.
Kyseessä ei ole mikä tahansa hyväntahtoinen tukimies, vaan Euroopan johtava aggressiivisen sionismin lobbaaja, ase- , uhkapeli- ja kiinteistömiljardööri, joka sekä rahoittaa että hallinnoi BICOMia (Britain Israel Communications & Research Center), joka keskittyy mediavaikuttamiseen ja muokkaamaan asenteita Israelin apartheid-politiikkaa, Gazan saartoa ja Länsirannan siirtokuntia kohtaan (joissa Zabludowiczilla on taloudellisia intressejä kiinteistösijoittajana).
Pääministeri ja sotarikollinen Benjamin Netanjahu on Zabludowitczin perheystävä 80-luvulta lähtien ja on mm. saanut perheineen käyttää Zabludowiczin Caesarean kaupunginosassa sijaitsevaa huvilaa.
Eli maamme ulkopoliittinen johtokaksikko on ottanut vastaan rahaa puolueettomuuden kannalta hyvin epäsuositeltavasta lähteestä. Vanha sanonta kuuluu: "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".
Mainitut summat ovat tietysti pieniä valtavan kalliissa vaalikampanjassa, mutta ne on annettu ja ne on otettu vastaan. Jonkinlaiseen kiitollisuudenvelkaan saaja aina väistämättä jää. Mahdollisesta muusta vaikuttamisesta on vaikea löytää todisteita. Zabludowicz joka tapauksessa näyttää olevan taitava verkostoituja ja vaikuttaja. Ei hän turhan takia omista Tapparaa - urheiluviihde on aina hyvä vaikutuskanava, minkä myös arabimiljardöörit ovat huomanneet ja hankkineet omistukseensa eurooppalaisia jalkapallojoukkueita. Urheilun kautta voi myös mukavasti pestä rahaa, jonka alkuperä saattaisi muuten aiheuttaa hämmennystä.
Oli miten oli, ulkopoliittisen johtomme "outo hiljaisuus" Gazan suhteen panee miettimään. Että kenen lauluja se tosiaan laulaa.
