Gazan ongelman lopullinen ratkaisu, saksalaisittain Endlösung, on meneillään maailman silmien edessä. Pommitetut sairaalat, niiden vähentynyt henkilökunta, joka ei pysty ottamaan vastaan kiireellistä hoitoa tarvitsevia gazalaisia, veden, ruuan ja energian puutteessa leviävät epidemiat, tuhannet kuolleet, joista suurin osa on naisia ja lapsia... Miljoona pakkosiirrettyä lasta...
Joka puolelta saarrettu alue, josta ei pääse ulos. Netanjahu ei enää johda sotaa, vaan joukkoteurastusta. Jonka päämäärä on ilmeinen: Gazan tyhjentäminen palestiinalaisista.
Toisen maailmansodan loputtua maailma kauhistui. Amerikkalaisten tekemät dokumentit mm Dachausta järkyttivät:ei koskaan enää tätä!
Ei koskaan enää vähemmistön vainoamista kansallisuusaatteen nimissä! Ei koskaan enää kansallisten historiallisten traumojen kostamista viattomille!
Ja vuosisatoja kestäneiden juutalaisvainojen kammottavin projekti, Saksan juutalaisten tuhoaminen ja heidän omaisuutensa rosvoaminen päätettiin hyvittää... rosvoamalla palestiinalaisten kotimaa ja tekemällä heistä toisen luokan kansalaisia omassa maassaan. Siis niistä jotka selvisivät hengissä naqbasta ja joita ei pakotettu maanpakoon.
Alettu logiikka on lähentymässä päätepistettään. Hamasin ystävällisesti tarjoamalla tekosyyllä suljetaan kokonainen kansanosa vankilaan, josta ei pääse pois. Heitä ei toki kaasuteta hengiltä, kuten edellisen Endlösungin aikana. Vaan ammutaan, pommitetaan, tapetaan nälkään, janoon, viluun, epidemioihin.
Maailmansodan jälkeen puolustauduttiin : Emmehän me tienneet!
Mutta me tiedämme.
Millä me sitten puolustaudumme?
