lauantai 9. joulukuuta 2023

ENDLÖSUNG MAAILMAN SILMIEN EDESSÄ

Gazan ongelman lopullinen ratkaisu, saksalaisittain Endlösung, on meneillään maailman silmien edessä. Pommitetut sairaalat, niiden vähentynyt henkilökunta, joka ei pysty ottamaan vastaan kiireellistä hoitoa tarvitsevia gazalaisia, veden, ruuan ja energian puutteessa leviävät epidemiat, tuhannet kuolleet, joista suurin osa on naisia ja lapsia... Miljoona pakkosiirrettyä lasta...

Joka puolelta saarrettu alue, josta ei pääse ulos. Netanjahu ei enää johda sotaa, vaan joukkoteurastusta. Jonka päämäärä on ilmeinen: Gazan tyhjentäminen palestiinalaisista.

Toisen maailmansodan loputtua maailma kauhistui. Amerikkalaisten tekemät dokumentit mm Dachausta järkyttivät:ei koskaan enää tätä!

Ei koskaan enää vähemmistön vainoamista kansallisuusaatteen nimissä! Ei koskaan enää kansallisten historiallisten traumojen kostamista viattomille!

Ja vuosisatoja kestäneiden juutalaisvainojen kammottavin projekti, Saksan juutalaisten tuhoaminen ja heidän omaisuutensa rosvoaminen päätettiin hyvittää... rosvoamalla palestiinalaisten kotimaa ja tekemällä heistä toisen luokan kansalaisia omassa maassaan. Siis niistä jotka selvisivät hengissä naqbasta ja joita ei pakotettu maanpakoon.

Alettu logiikka on lähentymässä päätepistettään. Hamasin ystävällisesti tarjoamalla tekosyyllä suljetaan kokonainen kansanosa vankilaan, josta ei pääse pois. Heitä ei toki kaasuteta hengiltä, kuten edellisen Endlösungin aikana. Vaan ammutaan, pommitetaan, tapetaan nälkään, janoon, viluun, epidemioihin.

Maailmansodan jälkeen puolustauduttiin : Emmehän me tienneet!

Mutta me tiedämme. 

Millä me sitten puolustaudumme? 

 

lauantai 11. marraskuuta 2023

KUINKA MAAILMANSOTA SYTYTETÄÄN

 Kreivi Leopold von Berchtold oli Itävalta-Unkarin ulkoministeri vv 1912-1915. Kun serbialaisen salaseura Mustan käden jäsen Gavrilo Princip 28.6. 1914 murhasi arkkiherttua Frans Ferdinandin vaimoineen, päätti von Berchtold panna kovan kovaa vastaan. Hän lähetti Serbialle provosoivan uhkavaatimuksen, joka oli muotoiltu siten, että Serbian hallitus jokseenkin varmasti torjuisi sen.

Von Berchtold oli tietoinen laajemman konfliktin mahdollisuudesta, mutta esitti uhkavaatimuksen siitä huolimatta. Tuloksena oli ensimmäinen maailmansota, kaikista sodista ehkä järjettömin.

Kun Netanyahu on nyt kostoiskussaan edennyt niin pitkälle, että kuolinuhreja Ghazan alueella on kymmenisen tuhatta, näistä suuri osa lapsia, ja edelleen ilmoittaa jatkavansa tuhoamista, kunnes israelilaiset panttivangit on vapautettu, hänen täytyy olla tietoinen paitsi siitä, että hän murhaa päivittäin lähes kaksisataa lasta (onko mukaan edes laskettu sähkön puutteessa keskoskaappeihin menehtyneitä?), myös siitä että suursodan mahdollisuus lisääntyy hänen toimiensa ansiosta päivä päivältä.

Pidän täysin mahdollisena, että Netanyahu tosiasiassa viis veisaa israelilaisista panttivangeista. Hänen Likud-puolueensa pohjana ja taustalla on Irgun-terroristijärjestö, joka ei aikanaan karttanut juutalaistenkaan tuhoamista, jos se katsottiin hyödylliseksi. Likud-puolueen ajattelu on pohjimmaltaan Irgunin ajattelua. Tällä hetkellä Hamasin terroriteko ja panttivangit tarjoavat hyvän tekosyyn tuhota Gazan alue asumiskelvottomaksi ja tappaa ja/tai säikytellä sen palestiinalaisasukkaat niin etteivät he enää uskalla palata koteihinsa - ne harvat joilla on mihin palata.

Gazan saarto tarkoitti käytännössä kahden miljoonan ihmisen avovankilaa, jossa veden, sähkön ja tietoyhteyksen saanti oli Israelin varassa ja monet vanhat elinkeinot, kuten kalastus, tehtiin kielloilla mahdottomiksi.

Nyt Hamasista tuli hyvä tekosyy saattaa loppuun toimenpide - Gazan liittäminen Israeliin ja palestiinalaisten karkottaminen koko alueelta.

Iso kysymys on, onnistuuko se herättämättä huomattavasti laajempaa konfliktia.

Ensimmäisessä maailmansodassa hajosi koko Itävalta-Unkarin keisarikunta. Kreivi Leopold ehti saada palkinnokseen keisarillisen ylimmäisen kamariherran tittelin, mutta se jäi lyhyeksi, kun itse keisari pantiin viralta. Nykyään Leopold muistetaan lähinnä ensimmäisen maailmansodan sytytyslangan asettajana.

Mitenkähän Netanyahun käy?

Entä maailman? Onko edessämme kolmas maailmansota, kaikista sodista ehkä järjettömin?

SANA PIENEN SUOMEN OSUUDESTA 

Israelin (ja Netanyahun) huomattavin tukija on USA. Mutta myös Suomella on poikkeuksellinen historiallinen vastuu. Juuri suomalaisiin aseisiin ja asejärjestelmiin, hyvävelikaupalla salaa Israeliin luovutettuihin Tampellan lisensseihin, perustui nuoren Israelin aseteollisuus. Tampellan aseilla murhattiin palestiinalaisia siviilejä, aikuisia ja lapsia, vuonna 1948. Tampellan aseella todennäköisesti murhattiin keskitysleirivankien vapauttaja, kreivi Bernadotte.

Aseita välitti Shlomo Zabludowitz, jonka poika, ase- ja uhkapelimiljardööri Chaim "Poju" Zabludowitz  tukee ja rahoittaa sekä Länsirannan laittomia siirtokuntia että suomalaisten oikeistopoliitikkojen vaalirahoitusta. 

Ja sattumalta on myös Tapparan suuromistaja.

Mitä me kannatamme, kun kannatamme Tapparaa?

maanantai 16. lokakuuta 2023

RUUHKAN ILOJA

 Kilometrin mittainen autojono matelee Satakunnankatua, jonka päätä vielä 90-luvulla kaunisti Valion tontin kaunis satavuotias puutalo ja punatiilinen savupiippu. Käännän kärsivän katseeni pois tilalle nousseista KSOY:n karmeista tornitaloista.

Ja kas, milloin olenkaan viimeksi ehtinyt ihailla oikealla puolellani kohoavaa Frenckellin punatiilistä paperitehdasta? Tuota Birger Federleyn mestariluomusta hurmaavine puolikastorneineen, joka jostain syystä tuo aina mieleni Prahan? Jollain tavalla Federley on onnistunut tuomaan jugendiin tuulahduksen keskiaikaa... ja romantiikkaa. Paperitehtaaseen, joka tosin enää ei ole paperitehdas.

Federley teki arkisestakin kaunista. Hänen Messukylän Tampellan työläisille suunnittelemansa pienet puutalotkin olivat kauniita. Sekin pikkuruinen, jossa viimeksi asui viinatrokari, se joka sai loton päävoiton ja osti heti mersun. Ja muuttui legendaksi.

Jonossa on aikaa muistella.

Minuutti pari, ja jono seisahtuu taas, vasemmalla puolella Tuomiokirkko, rippikirkkoni, jota rakastan. Jossa ties miten monena vuonna lauloin Kalevan kirkon kuorossa Hoosiannaa nauttien uljaasta sisätilasta ja loistavasta akustiikasta. Se on yhtä hyvä kuin keskiaikaisissa kivikirkoissa. Ennen akustiikka osattiin. Sitten tulivat asiantuntijat.

Mutta olenko koskaan ennen, kunnolla, ajan kanssa katsonut Tuomiokirkkoa ulkopuolelta? Nähnyt miten tyylikkäästi sen massat rakentuvat? Miten huikaisevasti sen torni kohoaa, miten vahva se on uskossaan, miten siro samalla?

Pakkopysähdys on joskus hyvä. Että on aikaa katsoa. Kunnolla.

Sitten jono lähtee liikkeelle.

keskiviikko 31. toukokuuta 2023

ASTIANKUIVAUSKAAPPI JA PIMPPIPUHELIN

Au pairina Ranskassa ollessani hämmästelin sikäläisen keittiön alkeellisuutta: kuumavesi lämpeni pikkuruisessa kaasuboilerissa, ja aterian jälkeen rouva pesi ja minä kuivasin astiat. Ei astiankuivauskaappia!

En tiennyt mitään Maiju Gebhardin (1896-1986), astiankuivauskaapin keksijän, laskelmasta, jonka mukaan Suomen tyttäret käyttävät elämästään 30 450 tuntia astianpesuun:"Se on 10 vuotta yhteen menoon 8-tuntisia päiviä pyhät ja aret järjestään". Niinpä Maiju v 1930 otti ja keksi kuivauskaapin, joka puolitti tiskaamiseen menevän ajan.

Mutta vuonna 1963 Ranskan tyttäret eivät olleet sellaisesta kuulleetkaan, edes sellaiset työssäkäyvät naiset kuin minun Madameni, joka lähti aamuseitsemältä töihin, palasi puolelta päivin, laittoi lounaan, lähti kahdelta takaisin töihin,  palasi illalla seitsemän jälkeen ja valmisti päivällisen. Tiskattuamme ja kuivattuamme astiat kello oli vartin yli yhdeksän, tenavat unilla ja päivä pulkassa. Ja silloin, sivumennen, alkoi minun ns. vapaa-aikani, ja olin niin kanttuvei että tuskin jaksoin lähteä  Annecyn pääkadun pillurallia häiritsemään. Vielä silloin ulkomaalainen vaalea tyttö oli sellainen tapaus pikkukaupungin kadulla, että jokaisen auton täytyi vähintään hiljentää ja nuorukaisten yrittää ottaa selvää muukalaisesta.

Myöhemmin opiskelin Pariisissa ja asuin puolihoidossa 60-vuotiaan ramman Madamen luona, joka tarjosi asukkailleen fiinin päivällisen joka ilta. Kerran yllätin Madamen keittiöstä: hän istui lattialla tiskivuoren keskellä, pesi astiat vadissa ja kuivasi pyyhkeeseen.

En tiedä mikä on Ranskan kuivauskaappitilanne nykyään. Olen netistä katsellut Normandiassa myytäviä asuntoja: keittiökaappien ovet ovat sitä samaa bulkkitavaraa kuin Suomessakin, mutta ovet ovat aina kiinni, enkä voi tsekata mitä niiden sisällä on. Epäilen, ettei kuivauskaappi ole löytänyt Ranskaan vieläkään;  naisten työn säästäminen on siellä aina vähemmän tapetilla kuin miehen miellyttäminen. Synnytyksen jälkeisen alapääjumpankin tuloksista kuulemma kysytään, onko monsieur tyytyväinen?

Mistä pääsenkin toiseen alapääaiheeseen. Niin Annecyn kuin Pariisinkin kylppärissäni oli minulle siihen asti tuntematon värkki:bideeallas. Annecyn hoitolapseni, 5- ja 2,5-vuotiaat pojat, käyttivät sitä kylläkin käsiensä pesemiseen, mikä nyt ei ole laitteen varsinainen käyttötarkoitus.

Viime aikoina olen törmännyt ihan uuteen sanaan: naistenlehdessä gynekologi neuvoo käyttämään "pimppipuhelinta".

Siis mitä? Ai jaa! Hetken harkinnan jälkeen tajusin hänen tarkoittavan sitä laitetta, mitä ei Normandian myytävissä taloissa myöskään näy: bideesuihkua, tuota kätevää paperinsäästäjää! Jolla sitä paitsi kokemukseni   mukaan pesee kätevästi sellaiset muuten hankalat astiat kuin keittiön biojäteastian. Mahtaako sekin olla suomalainen keksintö? Onko Maiju taas ollut asialla?

Sillä eivät Maijun hygieniset oivallukset kuivauskaappiin jääneet: vuonna 1930 Pienviljelijän kotitalousoppaassa Gebhard ehdotti laskiämpärin kiinnittämistä keittiökaapin alaoveen. Laskiämpäri - biojäteastian esimuoto - pidettiin hänen ideansa mukaan roskakaapin ovessa erityisellä hyllyllä. Jollainen sattuu olemaan vielä tänä päivänä satavuotiaan mummonmökkini keittiössä. 

Maiju tuli mieleeni, kun pähkäilin äskettäin kuolleen Tina Turnerin elämän ja musiikin voimaannuttavaa vaikutusta moniin naisiin. Että on myös naisia, joiden vaikutus ei ole yhtä näyttävää mutta ei ainakaan vähemmän todellista. Työtä säästävät ja hygieniaa edistävät keksinnöt ovat antaneet aikaa ja terveyttä ja sitä kautta mahdollisuuksia siihen voimaantumiseen. Muistakaamme Maijua!