Tietäjänainen vai synnytysteknikko?

Katsoin ranskalaisen elokuvan "Sage-femme" eli "Kätilö". Toinen päähenkilöistä on kätilö, joka kieltäytyy "uudistumasta" ja menemästä töihin lastentuotantolaitokseen, jossa teknologia rulaa ja vanhentunut "kätilö"-nimike aiotaan muuttaa "synnytysteknikoksi". Sage-femme merkitsee viisasta naista tai naistietäjää ja on siis paitsi sukupuolittunut myös vanhentunut. Sehän viittaa siihen, että olisi olemassa jonkinlainen naisten elämänalue, jolla naiset ovat jotenkin tietäväisempiä.

Mieleeni muistui miten joskus hamalla 90-luvulla Leena Paavola teki valtuustoaloitteen kaupungin "emäntä"-ammattinimikkeiden muuttamisesta "ravintojohtajaksi". Kieliammatilaisen karvani nousivat pystyyn ja puolustin "vanhanaikaista " nimikettä sen verran kulmikkain ilmaisuin, että Leena loukkaantui.

Emännät kuitenkin pysyivät emäntinä, ainakin toistaiseksi. Se ilahdutti minua, koska minulle "emäntä"-ammattinimike tarkoitti mummuni, Messukylän Kässälän emännän,  kaltaista moniosaajaa ja huippuorganisaattoria.

Nyt en löydä aasinsiltaa, joten käytän Hämeensiltaa. Vuodesta 1929 sitä koristavat Wäinö Aaltosen patsaat, jotka ovat evakkokautensa jälkeen päässeet taas esille. Suuressa maailmassa cancel-kulttuuri vaatii historian ikäviin tosiasioihin liittyvien muistomerkkien poistamista.

Hämeensillan patsaat kustansi Rafael Haarla, äärioikeistolainen rahamies, pahamaineisten muilutusten kustantaja ja mahdollisesti jopa organisoija. Patsaiden tarkoitus oli paitsi kertoa suomalaisten menneisyydestä myös ulkonäöllään todistaa, että suomalaiset ovat kunnon arjalaisia eivätkä mitään mongoleja. Ne siis liittyvät 20-30-luvun rasismiin. Pitäisikö ne sen vuoksi poistaa?

Kirjoitan tätä sukuni vanhassa mäkituvassa. Sen ammoisista asukkaista kaksosveljekset kuolivat nykyisen Hämeensillan edeltäjällä huhtikuussa 1918. Toinen veli nosti päänsä ja huudahti:"Velipoika meni!", ja samassa luoti osui hänen omaan päähänsä. Muistan sen kertomuksen aina kun kuljen Hämeensiltaa, vaikka itse silta on uusittu lähes sata vuotta sitten.

Kielen kuten kaupunginkin rikkaus koostuu historian, muistin, ylimuistoisten ja nykyisten elämysten tiheistä kerrostumista. Jos niitä väkisin poistaa, köyhtyy ihminen ja hänen maailmansa.

KURVANA RATIKASSA

 Iltaviimeisenä - tai tosiasiassa aamuyöllä - rauhoittelen itseäni unille hakemalla netistä vaikkapa Jean-Baptiste Chardinin maalauksen Vesilasi ja kannu ja ihmettelen taas kerran, miten niin vähässä on niin paljon, miten raikkaalta näyttää satoja vuosia sitten maalattu vesi ja miten puhutteleva on savikannun yksinkertainen, hiukan takavuosien Kilta-kastikekippoa muistuttava muoto.

Mutta eilen rauhoituin tekemällä kaihomatkan Prahaan, jossa asuin ja opiskelin talven 1973-74. Ihana Kaarlensilta on vielä paikoillaan, niin myös linna ja puisto, josta rakastettuni pihisti minulle kimpun onnenpensaan oksia kohta sen joulun jälkeen, kun kuusi oli koristeltu ilmapalloilla.

Netin kuvassa Kaarlensiltaa ajoi ratikka, samannäköinenkuin Tampereelle on tulossa, samaa skoda-merkkiä. Skoda (en löydä koneestani suhuässän merkkiä!), sivumennen, tarkoittaa tshekin kielessä "vahinkoa". En tiedä, onko se tshekkihuumoria vai muistanko väärin.

Silloin muinoin Prahan ratikat olivat keltavihreitä, ja niissä useimmin kuulemani sana oli "kurva". Eivät he minun muotojani ihailleet, vaan huorittelivat. "Kurva" tarkoittaa huoraa monessa eurooppalaisessa kielessä. Siinä valtavassa Komenskeho Kolej-nimisessä opiskelija-asuntolassa, jossa asuin, useimmat asukkaat tulivat Lähi-Idästä, Afrikasta tai Vietnamista, ja useimmiten meitä oli muutama siltä pysäkiltä ratikkaan nousemassa. Valkoinen nainen afrikkalaisen tai arabimiehen seurassa oli ilman muuta "kurva" ja sai sen kuulla. 

Kirkasotsaisena taistolaisena uskoin, että sosialismi  valkopesee ihmisestä ja yhteiskunnasta niin rasismin kuin fasisminkin, eikä minulla ollut muuta selitystä kuin että kapitalismin jäänteet ne siellä ratikassa huutelivat.

Sen jälkeen on paljon vettä virrannut Vltavassa, joka on suomeksi Moldau. Vltava on paljon leveämpi kuin Tammerkoski, ja Skoda-raitiovaunu on paljon Kaarlensiltaa lyhyempi. Tampereella ratikka on melkein Hämeensillan pituinen. Se on hassun iso kaupunkimme suhteisiin.

 Prahassa on asukkaita reippahainen miljoona enemmän kuin Tampereella, ja siellä ratikka on todella toimiva ja kannattava liikennemuoto. Tampereella ei. Ratikka on suurkaupungin väline, ei kahden järven väliselle kannakselle syntyneen rakenteellisen pikkukaupungin.

 Prahan ratikka on yli sata vuotta vanha. Tampere saattaa olla viimeinen kaupunki, jonne ratikkasysteemi rakennetaan. Ehkä pääsemme sillä historiaan. Ja sillä, että kaupunkia täytyi suurentaa jotta saataisiin ratikka kannattavaksi. Eikä sittenkään saatu.