Iris Suomela (vihr) iloitsee ratikan toisen vaiheen rakentamispäätöksestä (AL 26.10.20.)
Minä en. Ratikka on kallis, joustamaton ja vanhentunut liikennemuoto. Mutta rakennusliikkeille se on varsinainen hillotolppa. Onhan valtion tuen edellytyksenäkin valtava asuntorakentamisen kasvu, eikä siinä kiireessä keritä katsomaan kauneuden tai laadun perään, vaan parvekelasit lentelevät varmaan tulevaisuudessakin kuten Tampellan alueella Aila-myrskyn aikana, vähemmän näkyvistä puutteista puhumattakaan.
Mutta vihreäthän ovatkin olleet rakennusliikkeiden lapasessa siitä asti, kun 1990-luvulla ympäristölautakunnan silloinen puheenjohtaja Jukka Järvinen (silloinen vihr, sittemmin kok) asui perheineen Varman talossa, jota KSOY saneerasi. Ja miten ollakaan, samaan aikaan hän istui päättämässä Varman omistaman ja KSOY:n saneeraaman Finlaysonin alueen kohtalosta.
Järvinen, kuten myös silloinen kaavoituspäällikkö Jyrki Laiho, olivat entisiä KSOY:n työntekijöitä.
KSOY, nykyiseltä nimeltään Aihio Arkkitehdit, on viimeksi ollut otsikoissa Atanas Aleksovskille (SDP?) antamastaan ilmaisesta ystävänavusta Aleksovskin asunnon laajentamissuunnitelman laatimisessa.
Saman arkkitehtiliikkeen nimi vilahtelee taajaan kaupungin rakennusprojekteissa, viimeksi mm Hervannan ratikkareitin varrelle tulevien kerrostalojen suunnittelussa.
Muiden ratikasta näkemiensä hyötyjen ohella Suomela iloitsee sen työllistävästä vaikutuksesta. Ihan samoin etukäteisonnellistuttiin Kannen ja Areenan työllistävyydestä. Ketähän se rakennusvaihe oikeasti työllisti? Tätä ihmettelen joka kerta, kun haen parkkipaikkaa Kalevan hautausmaan kupeesta Liettuan ja Viron rekkareilla varustettujen autojen välistä.
(Lähetin tämän jutun Aamulehden yleisönosastoon viikkoja sitten. Ei ole julkaistu. Kuten ei mitään muutakaan Kantta ja Areenaa, ratikkaa tai aikoinaan tunnelia vastustavaa juttua. Paikallisen valtamedian toiminta saa Tampereen vaikuttamaan Putinin Venäjän etäpesäkkeeltä.)
