Ostin muutaman kuukauden sisällä jo kolmannen jatkopistorasian. Kahden edellisen elinkaari oli murheellisen lyhyt. Uusin käyttöön ottamani on merkkiä GELIA, eikä pakkaus ilmaise valmistusmaata. Sen sijaan se kertoo sen yllättävän tosiasian, että ainoastaan valtuutettu sähköasentaja saa tehdä uusia sähköasennuksia sekä vaihtaa virtakytkimiä ja seinäpistorasioita. Kas kun ei mainitse, että sukkapuikolla ei tule sörkkiä pistorasiaa.
Uusi jatkopistorasia merkitsee taas kerran taistelua. Johto on aina liian lyhyt ja jää osittain ilmaan roikkumaan. Koira kompastuu siihen useita kertoja päivässä. Hänellä kun on toistuvasti asiaa työpöytäni alle. Yritän hiki päässä keksiä jatkopistorasian johdolle ja sen rasioista lähteville eri värkkien johdoille mahdollisimman vähän haitallisia reittejä.
Sitten alkaa varsinainen ähellys. Pistorasiat ovat nimittäin aina ahtaita. Aina. Pistokkeen tunkeminen pistorasiaan käy työstä. Reunimmaisiin rasioihin pistokkeet eivät vain yksinkertaisesti mahdu, vaikka miten työntäisin. Keskimmäisiin saan jotenkuten pistokkeen tungettua. Hintana ovat katkenneet kynnet ja runsaasti kiroilusyntiä.
Joskus ihmettelen, suunnitellaanko jatkopistorasiat jollekin erityisen atleettiselle ihmislajille voimaharjoituksia varten. Entäs me tavalliset ihmiset, ei-atleetit, jotka olemme harhautuneet kuvittelemaan, että jatkopistorasiat on luotu helpottamaan kotien yhä lukuisampien sähkölaitteiden käyttöä? Muistaako meitä kukaan? Olemmeko me sorrettu enemmistö?
