"


TAMPEREEN ARKKITEHTUURIOHJELMA"
Löysin netistä hupijutun nimeltä "Tampereen arkkitehtuuriohjelma".
Ensimmäiset hihitykset kirvoitti jo tunnetun humoristin, pormestari Timo P. Niemisen, esipuhe. Siinä hän maalailee suurenmoista tulevaisuusvisiota, jonka mukaan vuoden 2016 Tampereen "arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön laadusta on tullut yksi kaupungin menestystekijöistä - Tampere-brändi, joka tunnetaan maailmalla.
Tampereen uusi arkkitehtuuri ja monet uudet asuntoalueet ovat käsite, jota tullaan katsomaan kaukaa" , väistyvä pormestarimme innostuu.
Oikein jo näen silmissäni, miten turistit ryntäävät katsomaan "käsitettä".
Entä jos he käsitteen sijasta tulevatkin vilkaisseeksi todellisuutta?

Saman opuksen luvussa "Tampereen identiteetti ja visio 2016" tekijäryhmä
 menettää järkivähänsä:"Suomen urbaanein katu Hämeenkatu". Hämeenkatu oli oikeasti urbaani katu vuonna 1960, ennen kuin sen aito kaupunkilaisilme tuhottiin purkamalla ainutlaatuiset jugendrakennukset ja niiden tilalle pykättiin sellaisia maalaispojan näkemyksiä kuin Sokos ja vastaavat elementtibrutalismin esimerkit.
Jos pääkatumme ennallistettaisiin runsaan kuudenkymmenen vuoden takaiseen tilaan, voitaisiin sen yhteydessä vakavasti käyttää adjektiivia "urbaani". Tämä ei kuitenkaan vaikuta sisältyvän arkkitehtuuriohjelman laatijoiden keinoarsenaaliin, joka lienee suhteellisen rajallinen:
Esimerkiksi ohjelman osassa, jossa puhutaan "esikaupunkivyöhykkeen renessanssista" (renessanssi=uudestisyntyminen), on kuvituksena niin kammottavia talonlatuskoita, että kiljuvampaa ristiriitaa sanan ja kuvan välillä saa hakea - ellei sitten tällä uudestisyntymisellä tarkoiteta 70-luvun lähiöarkkitehtuurin paluuta, jos mahdollista, arkkitehtonisesti vielä silloistakin vaatimattomammassa muodossa.
Ohjelma kuhisee ylisanoja, joita on kiintoisa verrata siihen mitä ja millaista ohjelman voimassaoloaikana on rakennettu. Ohjelma oli voimassa, kun Ratinanrantaa rakennettiin, Kaukajärven rantamaiseman NCC-halpiksia suunniteltiin ... ja niin edelleen.
Ohjelmasta saa sen tunteen, että laatijat luottavat lujasti sanan voimaan. Että kun käyttää sivukaupalla makeilevia ylisanoja, kehno suunnittelu, ahneuden sanelema kaavoitus, arvokkaiden rantatonttien ahtaminen täyteen bulkkiarkkitehtuuria - että kaikki tämä vain äkkiä sitten ottaa ja muuttuu suurenmoiseksi "Tampere-brändiksi", jota tullaan kaukaa ihailemaan.
Tulee mielikuva, että työryhmä on laatinut epistolansa aikamoisessa brandyssa.
Tulostin työryhmän jäsenluettelon.  Kaksi jäsenistä on päässyt arkkitehdin arvonimeen käsiksi nippa nappa, kehnoimmilla mahdollisilla arvosanoilla. Ja suunnitteliko kolmas Keskustorin bussikatokset?
  Joita, sivumennen sanoen, olenkin nähnyt ulkomaalaisten ihmettelevän. Sitä Tampere-brändiä...