LUEN LAKIA

 Kaivoin esille Suomen lain, ja hyvä oli, sillä huomasin edellisessä (RIKKOOKO KORKEIN OIKEUS TASA-ARVOLAKIA?) vedonneeni väärään lakiin. Puhuin tasa-arvolaista, vaikka itse asiassa tarkoitin yhdenvertaisuuslakia. Samalla huomasin 90-luvun alkupuolella hankkimani SUOMEN LAKI-opuksen jossain määrin vanhentuneen. Pitäisi kai hankkia uusi - ja nyt heti joku sanoo, ettei siihen kirjaa tarvita, kaikkihan on löydettävissä netistä. Mutta kun minä tykkään lukea KIRJOJA! Puhumattakaan siitä, että nykyinen nettiliikenne saastuttaa  jo enemmän kuin lentoliikenne. (Sanotaanko:"nettiliikenne"?)

Oli miten oli, Suomen perustuslain (11.6.1999.) 6 pykälän mukaan "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä". Samaa mieltä on EU:n perusoikeuskirjan 20. artikla : "Kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä".

Mutta ovatko? Minulla on päinvastaisia kokemuksia hallinto-oikeuksista. On tullut vaikutelma, että hallinto-oikeudet yrittävät kynsin hampain synnyttää ratkaisuja, jotka suosivat hallintoa, eivät yksityistä ihmispoloa, joka yrittää perätä oikeuksiaan. Tilanne on jo lähtökohtaisesti Daavid ja Goljat-tyyppiä. Esimerkiksi Tampereen kaupungilla tai verohallituksella on iso vahva koneisto lakimiehineen, kun taas hallinnon kanssa hakaukseen joutuneella yksityisellä ihmisellä saattaa olla varaa yhteen lakimieheen tai sitten ei. Lakimies saattaa olla hyvä ammatissaan, tai vähemmän hyvä. Paikallishallinnolla saattaa olla hallinto-oikeuden jäsenten kanssa olla tuttavuussuhteita, mitä yksityishenkilöllä harvemmin sattuu olemaan. Yksityinen harvemmin tietää, mitä kaikkia asioita hallinto-oikeudelle pitäisi esittää, eikä hän välttämättä osaa oikaista esimerkiksi kaupunginlakimiehen hallinto-oikeudelle antamaa väärää tietoa, eikä sitä hallinto-oikeuskaan yleensä vaivaudu tarkistamaan.

Että siinä sitten olet, pikku Daavid-parka, ja toisin kuin raamatullisella edeltäjällä eivät vallat ole puolellasi, sinkoamasi kivi Goljatia vain naurattaa, ja hallinto-oikeus lähettää sinulle hylkäävän päätöksen ja laskun.

RIKKOOKO KORKEIN HALLINTO-OIKEUS TASA-ARVOLAKIA?

 Kalervo Kummola paljastaa RAUTAKANSLERI-kirjassa, että hänen ja Hjallis Harkimon asiassa Korkein hallinto-oikeus antoi ratkaisun kolmessa päivässä, kiitos urheilumies Lauri Tarastin. Kummola yritti jälkeenpäin jollain kokkareilla kiittää hallintoneuvos Tarastia, mutta tämä kehotti olemaan hiljaa asiasta.

Minun kiinteistöverovalitukseni ja valituslupapyyntöni on tätä kirjoittaessani odottanut KHO:n ratkaisua vuoden ja kahdeksan kuuukautta, enkä edelleenkään tiedä, saanko edes valituslupaa.

Käsittääkseni KHO:n ylimpänä hallintolain vartijana pitäisi noudattaa myös tasa-arvolakia.

Mutta onko tunnettu liikemies ja urheilupomo sittenkin "tasa-arvoisempi" lain edessä kuin iäkäs eläkeläinen, joka ei edes tunne KHO:n hallintoneuvoksia saati käy samoilla kokkareilla?

(Sivumennen, Kummola-Harkimon asia koski Harwall-areenaa joka, 16 vuoden julkisrahojen lypsämisen jälkeen, vuonna 2013,  päätyi venäläiskleptokratian propaganda- ja rahanpesukoneeksi. Näin KHO tuli pienen mutkan kautta  laajentaneeksi myös Gennadi Timtshenkon ja Rotenbergien taloudellista jalansijaa Suomessa.) 

YRITTÄÄKÖ KAUPUNKI HUIJATA MAANOMISTAJAA?

 Tampereen kaupunki on vuodesta 2014 lähtien maksattanut minulla rakentamattoman rakennusmaan raippaveroa muinaismuistolain perusteella suojellusta rautakautisesta polttokalmistosta, jolle ei voi rakentaa. Veroa on perusteltu sillä, että alueella on voimassa oleva asemakaava.

Myös samalla suojelualueella oleva viereinen kiinteistö on samassa asemakaavassa, mutta sen omistaja maksaa vain joutomaan veroa, käytännössä tuhannesosaa (vajaa3 euroa/ "rakennuspaikka") minun maksamastani (runsas 2000E/"rakennuspaikka").

Lukuisien hylättyjen verovalitusten jälkeen tein helmikuussa 2020 Tampereen kaupunginhallitukselle esityksen, että kaupunki maankäyttö- ja rakennuslain 7.luvun 60.pykälän velvoittamalla tavalla tarkistaa vanhentuneen asemakaavan ja tarvittaessa ryhtyy toimenpiteisiin vanhentuneiden asemakaavojen muuttamiseksi. Kyseinen vuoden 1986 asemakaava on lain tarkoittamalla tavalla vanhentunut.

Asian käsittely viivästyi ja viivästyi kaavoitusosastolla tapahtuneiden hämmästyttävän runsaiden sairastapausten vuoksi, kunnes viime keväänä Tampereen itäisen alueen kaavoituspäällikkö Surakka ystävällisesti pyysi minua vetämään esitykseni pois, koska "kaupungilla ei ole siihen varaa".

25.10.2021. asiaani kuitenkin käsiteltiin asemakaavoituksen viikkopalaverissa. Sitä koskevassa meilissä kaavoituspäällikkö Surakka kertoi esitelleensä "kaavamuutoshakemukseni" ja palaverissa todetun, että asemakaava on tarpeen muuttaa.

Olin siis tehnyt esityksen, että kaupunki noudattaa maankäyttö- ja rakennuslain vaatimusta vanhentuneiden asemakaavojen  tarkistamisesta, mikä tarkoittaa, että kunta hoitaa asian virkatyönä. Mutta nyt esitykseni onkin muuttunut "kaavamuutoshakemukseksi", mikä tarkoittaa, että minä maksaisin kymmeniä tuhansia kaupungin alun perin virheellisesti laatiman kaavan korjaamisesta

Väkisinkin herää kysymys, yrittääkö kunta huijata iäkkään maanomistajan maksamaan aiheettomien raippaverojen päälle vielä senkin, että kunnan aikanaan laatima asemakaava oli jo lähtökohtaisesti virheellinen ja vaatii korjausta? Korjausta, joka olisi lain mukaan pitänyt tehdä jo vuosikymmeniä sitten!

Sillä kaava on sillä tavoin outo, että muinaiskalmiston olemassaolo oli jo kaavaa laadittaessa tiedossa. Se oli todettu jo 1970-luvulla tehdyssä muinaiskohteiden inventoinnissa. Kuitenkin juuri muinaismuistoalueelle kaavoitettiin "rakennuspaikkoja", joiden rakentamiskelvottomuus vielä varmistui heti vuoden 1986 syksyllä, kun Museoviraston koekaivaukset todistivat muinaiskalmiston vielä arvokkaammaksi kuin 1970-luvulla tehdyn tutkimuksen perusteella oli tiedetty.

Olen nyt seitsemän vuoden aikana maksanut yhteensä kymmeniä tuhansia euroja kiinteistöveroa muun muassa hienosta rautakautisesta naishaudasta. Toisaalta Museovirasto velvoittaa minut hoitamaan muinaismuistoa sen vaatimalla tavalla. Koska voimani/aikani eivät riitä tuhansien neliöiden hoitamiseen, olen maksanut puutarhayritykselle alueen hoitamisesta - silloin kun oli varaa - nyt muinaisvainajat pukkaavat sananmukaisesti koiranputkea. 

Ja nyt näyttää sitten kovasti siltä, että kaupunki aikoo maksattaa minulla kaavamuutoksenkin - yksinkertaisesti lukemalla väärin, muuttamalla "esityksen" "hakemukseksi" ja unohtamalla kokonaan maankäyttö- ja rakennuslain 7.luvun 60.pykälän kaupungille asettaman velvoitteen.

Jos näin on, millainen lainsuoja yksityisellä maanomistajalla on Tampereen kaupungissa? Ja onko sitä?

OVATKO GAZALAISET TAPPARAA?

Gazan aluetta pidetään maailman suurimpana avovankilana. Pienellä alueella elää palestiinalaisia naisia, lapsia ja  vanhuksia jokapäiväisessä perustarpeiden - veden, ravinnon, terveydenhoidon, turvallisuuden - puutteessa.

Mitä tekemistä heillä on Tapparan kanssa?

No, sitä vaan, että Tapparan suurin omistaja (vajaa neljännes Tamhockeysta)  Chaim "Poju" Zabludowicz, ase- ja uhkapelimiljardööri, on BICOMin huomattavin rahoittaja, ja Bicom taas on Yhdistyneen Kuningaskunnan huomattavin Israel-lobbaaja, joka pyrkii  esimerkiksi muuttamaan Gazan saartoa koskevia mielipiteitä myönteisemmiksi.

Zabludowiczin Tappara-omistukset kulkevat Liechtensteinin veroparatiisissa olevan Zabludowicz trust-nimisen trustiomistusjärjestelmän kautta, mikä tamperelaisille veronmaksajille tietysti hauskaa kuultavaa, me kun maksamme noin alkajaisiksi 60 miljoonaa euroa Areena-lystistä, Tapparan kotikentästä.

Toisin kuin gazalaisille, meille ei sentään sada pommeja niskaan eikä vettä katkaista. Mutta meidänkin taloutemme kautta kulkee rahaa mahdollistamaan Gazan saartoa.  Mekin olemme siis omalta pieneltä osaltamme vastuussa maailman suurimmasta avovankilasta.

Chaimin isä, Shlomo Zabludowicz, loi aikanaan miljardiomaisuuden Tampellan aseiden lisensseillä, joiden pohjalta syntyi asetehdas Soltam. Soltam kuuluu nykyään israelilaiseen Mikal-konserniin.

Tietoni ovat peräisin Wikipediasta, mistä en kuitenkaan löytänyt vastausta kysymykseen, onko Mikal saanut nimensa Miikalista, Daavidin vaimosta, jonka Daavid osti omakseen 200 tappamansa filistealaisen esinahalla. Saul oli vaatinut vain sataa, mutta David pani paremmaksi. Kalliiksi Miikal kumminkin tuli. Ainakin filistealaisille. Eli palestiinalaisille.

Pienet palestiinalaispojat potkivat omatekoista jalkapalloa raunioitten keskellä. Heillä ei ole mahdollisuuksia jääkiekkoon. Jos olisi, mahtaisivatko olla Tapparaa?   

KUSETETTU KAUPUNKI

 Kun uljaan uuden elämyskeskuksemme pääsponsori aikanaan julkistettiin, naureskelin Aamulehden yleisönpalstalla Uros-nimen muissa maailmankielissä herättämiä mielleyhtymiä: urea, urologi ja niin edelleen. Mistä ei ole kauhean pitkä matka sellaisiin vielä nolompiin assosiaatioihin kuin urean eli pissan päähän nousemiseen ja, mikä pissaa päähänsä saaneille helposti tapahtuu, kusetetuksi tulemiseen.

Ja juuri niinhän Tampereen kaupungille Areenayhtiön omistajana on käynyt. Kyllä maailma taas kerran nauraa. Turusta puhumattakaan.

Sattumalta ostin juuri tänään jalkahoitajalta voidetta, joka sisältää 25 prosenttia ureaa. Pissa on kuulemma erinomainen apu kovettuneisiin kantapäihin.

Mutta yläpäässä se aiheuttaa juuri pääsponsorivalinnan kaltaisia ratkaisuja.

HELLANLETTAS SITÄ HYVÄUSKOISUUTTA! PERKELE, MUN RAHOILLANI!

Jotenkin tuli mieleen, miten vuonna 1989 vanhempieni pihaan tohahti iso Mersu ja Mersusta innokas nuori liikemies Arto Merisalo, joka tarjosi miljoona markkaa käteistä äitini Reisivainiosta. Rahat olivat mukana putkikassissa, jonka Merisalo avasi siinä hyvässä uskossa, että yksinkertaiset maanomistajat riehaantuvat ison rahan näkemisestä. Vanhempani tarjosivat kahvia, torjuivat tarjouksen ja naureskelivat "poikaa" jälkeenpäin. 

Ja Artolla sentään oli ihan oikeaa rahaa, summa vaan ei ollut oikea.

Mutta kun Uros tuli Tampereelle, sillä ei ollut edes selvää rahaa pussissaan, ainoastaan megalomaanisia puheita. Ja silti Areena-yhtiö, vähemmistöosakas Tampereen edustajat muiden mukana, riehaantuivat tämän uppo-oudon yrityksen  tyhjistä puheista. Ei vaivauduttu ottamaan selvää yrityksen taustoista, taseesta ja tilinpäätöksestä. Jota sivumennen sanoen, ei oltu edes tehty.

Jaa no eihän Hjallis Harkimonkaan yritysten tilinpäätöksiä ole tapana ajallaan tehdä ja ilmoittaa. Ylipäänsä viihdeurheilun taustayritysten toimintatapaan ei näytä kuuluvan liioitellun lainmukainen toiminta, vaan pikemmin päin vastoin. Vai millaisilla rahoilla kuvittelitte esimerkiksi Timtshenkon Jokereita ostaneen? Kovalla työllä ansaituilla ja reippaasti verotetuilla? Ja ihan oikeasti ihan omillako?

Niin että Uros-sopimus tietysti noudatti vain alan tapaa. Ostetaan säkissä jotain mistä ei tosiasiassa ole aavistustakaan mitä siellä on, ja pannaan kansa maksamaan.

Niin että  minua nyt väistämättä naurattaa Lylyn venynyt naama, kun Tamperetta uhkaa "mainehaitta". Hellanlettas sitä hyväuskoisuutta! Mutta että minun rahoillani perkele! Silloin kun sinä, minä ja Hentun Liisa verovaroilla maksamme pormestarin palkan ja Areena-yhtiössä Tamperetta edustavan/edustavien palkan, meillä on totta vie oikeus olettaa, että he myös hoitavat meidän omaisuuttamme säällisellä tavalla ja katsovat minne meidän rahamme pistävät! Ei niitä ensimmäisen huijarin taskuun tarkoitettu!

Olisi kannattanut suhtautua vanhempieni tavoin. Kurkistaa siihen putkikassiin, tarjota kahvit ja lähettää kaveri sinne mistä tulikin. 

Sivumennen sanoen, minkähän vuoksi juuri it-alaan tuntuu liittyvän sellainen määrä huijausta, onnettomia valintoja ja naurettavaa väärinarviointia. Hyvänä esimerkkinä Verohallinnon ilmeisesti Amerikasta hankkimat uudet alustat, joista maksettiin helvetillinen raha (veronmaksajien pussista) ja joiden avulla kiinteistöverotuskin "uudistui" sellaiseksi, etteivät edes ammattilaiset saa veroilmoituksesta selvää.

PÄIVYSTÄJÄNÄ PÖNTÖLLÄ

 1950-luvulla isäni toimi Suomen Pienviljelijäin Liiton piirikonsulenttina, ja hänellä oli usein asiaa maakuntaan. Hän tilasi silloin kaukopuhelun, yleensä "pikana" silloisella käsivälitteisellä systeemillä, ja jos hän halusi puhelun tulevan nopeasti, hän lähti saman tien ulkohuusiin ja jätti lapset puhelimen viereen päivystämään. Jokseenkin sataprosenttisella varmuudella puhelu tulikin nopeasti, ja toisen lapsen vastatessa puhelimeen toinen lähti hakemaan isää paikalle. Toimi joka kerta.

Joten odotettuani terveydenhoitoalan luvattua takaisinsoittoa lähes tunnin, kokeilin isän konstia. Eikä tarvinnut kuin pöntölle istahtaa, kun ystävällinen terveydenhoitohenkilö jo ilmoitti itsestään. Hän antoi kiltisti aikaa nousta pöntöltä, kiskoa pöksyt jalkaan, ravata toiseen päähän taloa,  kaivaa muistiinpanovälineet esille ja niin edelleen sillä tuloksella että puhelu, joka olisi normaaliolosuhteissa kestänyt ehkä minuutin, vei aikaa monta kertaa enemmän. Sitä ennen oli odotukseen tuhraantunut lähes tunti hyvää työaikaani.

Aamulehden yleisönosastoon aiheesta kirjoittamieni juttujen saaman palautteen perusteella moni muukin on saanut takaisinsoittojärjestelmästä turhauttavaa kokemusta. Paras kommentti oli "Lääkärin" tekstari, jossa todettiin: " On vinoutunutta olettaa, että juuri terveydenhuollon yhteydenottoa pitäisi odottaa jotenkin toisin kuin muita palveluita. Potilas ei ole päivystäjä, vaan palvelusta veroina maksava asiakas."

Tismalleen noin. Jossakin, ilmeisesti johtotasolla, on pahan kerran sekotettu puurot ja vellit keskenään, kun potilas on alettu nähdä alamaisena jonka tehtävä on päivystää nöyrästi odottamassa huomioiduksi tulemista. Eikä ilmeisesti tajuta sitä, että kuntalainen on maksava asiakas, joka on oikeutettu saamaan tarvitsemaansa palvelua.

En ole myöskään ainoa jonka mieleen on tullut kysymys, onko puhelinpalveluista päättävillä tahoilla jonkinlainen diili operaattorin kanssa, jonka pussiin jokainen puhelu kilahtaa, mitä pitempi puhelu, sen isompi kilahdus. Operaattorin kannalta mieluisin potilas on tietysti se, joka ei istu odottamaan herraties milloin tulevaa takaisinsoittoa, vaan sitkeästi minuutista toiseen kuuntelee vastaaja-automaatin turhia lupauksia ja kehnosti sovitettua musiikkia. Olenkin sitä mieltä, että julkisiin palvelunumeroihin soittamisen tulisi olla maksutonta. Se pyyhkisi pois ainakin yhden rakenteellisen korruption mahdollisuuden.