tiistai 26. tammikuuta 2021

HULEVETTÄ, PÖYKKYHERRA JA MUITA TALVIONGELMIA

 Omakotiasujaa koetellaan. Ensin Taivaanisä lähettää lunta hehtokaupalla omakotiasukkaan loputtoman kuntosalin ylläpitämiseksi. Kun asukas itsensä näännyksiin urakoituaan poistuu hyvinansaitulle nitrolleen, syöksyy siihen asti puskan takana vaaninut Pöykkyherra paikalle aurauskalustoineen ja lykkää huolellisesti valitsemansa kaikkein raskaimmat pöykyt sille vastakolatulle portille. Asukas huomaa tapahtuneen ja hoipertelee kolaamaan, mutta kola ei pysty jäisiin, metrin halkaisijalta oleviin kokkareisiin. On tartuttava rautalapioon, ja seuraavaksi on vuorossa piipaa-auto ja ensiapu, jota muut vastaavan kohtalon kokeneet jo valmiiksi kuormittavat. Koska terveydenhoitohenkilökunnalle eivät tietokoneohjelmia valitse sen ammatin asiantuntijat vaan konsultit, menee lääkärien aika tietokoneiden kanssa ihmettelemiseen potilaiden hoitamisen sijasta, joten potilaiden odotusaika venyy venymistään ja yksi ja toinen lumenluoja ehtii oman lumisen porttinsa luota suoraan Helmiportille ja Pyhän Pietarin karsintakäsittelyyn.

Hengissä selvinneet sen sijaan palaavat lumiselle taistelutantereelleen ja löytävät postilaatikostaan hulevesimaksun, joka on sillä lailla demokraattinen, että se on maksettava, tuotti hulevesiä tai ei. Vanhat, nykynormeilla isot rintamamiestontit ovat etupäässä nurmella ja imevät kyllä vetensä eivätkä näin ollen lisää hulevesituotantoa, mutta maksupa määrittyykin muilla kuin todellisilla tuotantoperusteilla, ja vähiten hulevesistään maksavat niiden todelliset tuottajat, nykypolitiikan mukaisten pikkutonttien omistajat, joiden asvaltoidut pihamaat eivät ime vaan lorottavat taivaalta sataneen sellaisenaan infran rasitteeksi.

Joten iäkäs rintamamiestontin omistaja (joka ei  käytä pankin sähköisiä palveluja) täyttää maksulomakkeen ja panee palvelukuoreen ja maksaessaan naapurin hulevesistä samalla tukee pankkia muutaman euron toimitusmaksulla, jonka pankki perii häneltä siitä että hän käyttää omaa tiliään.

Omakotiasukas tietää olevansa tärkeä henkilö. Isopalkkaisten johtajien huonosti johtamat pankit tarvitsevat toki tukea toiminnalleen, puhumattakaan Kaupungista, jonka on kustannettava niin Tunnelin loputtomat hoito- ja muut kustannukset ja sen vaatimat liikenteelliset lisärakentamiset, joustamaton ja liikenteellisesti vanhentunut Ratikka, joka saatiin sata vuotta ajastaan jäljessä (mutta ai hurja, saatiin, ollaan suurkaupunki!) - ja ennen kaikkea Kummolan Mausoleumi, joka veronmaksajien maksamilla 60 miljoonalla ehkä joskus tuottaa kaupunkiin peräti MM-ottelun liikennekaaoksineen, häiriköinteineen ja muine viihdeurheilun lieveilmioineen. Siis elleivät Kummola, Harkimo ja ketä niitä on, jo sitä ennen myy koko höskää kannattamattomana Putinin lähipiirin herrasmiehille. Sillä Kummola, Harkimo ja muut isänmaan ystävät tietävät kenellä kannattaa maksattaa ja kenelle kannattaa myydä.

Botswanalaisen sananlaskun mukaan maailmaa kannatellaan kapeilla harteilla. Omakotiasuja tietää kuuluvansa näihin kapeaharteisiin, joista kaikki riippuu. Siksi hän illalla rukoilee Taivaanisältä voimia. Ja - jos mahdollista, ja ellei se liikaa rasita kansantaloutta - uutta valtavaa kympin tai parin korotusta kansaneläkkeeseen. Ei toki itsensä takia. Mutta kun hänellä on niin monta puutteenalaista tuettavaa.

torstai 17. joulukuuta 2020

Tietäjänainen vai synnytysteknikko?

Katsoin ranskalaisen elokuvan "Sage-femme" eli "Kätilö". Toinen päähenkilöistä on kätilö, joka kieltäytyy "uudistumasta" ja menemästä töihin lastentuotantolaitokseen, jossa teknologia rulaa ja vanhentunut "kätilö"-nimike aiotaan muuttaa "synnytysteknikoksi". Sage-femme merkitsee viisasta naista tai naistietäjää ja on siis paitsi sukupuolittunut myös vanhentunut. Sehän viittaa siihen, että olisi olemassa jonkinlainen naisten elämänalue, jolla naiset ovat jotenkin tietäväisempiä.

Mieleeni muistui miten joskus hamalla 90-luvulla Leena Paavola teki valtuustoaloitteen kaupungin "emäntä"-ammattinimikkeiden muuttamisesta "ravintojohtajaksi". Kieliammatilaisen karvani nousivat pystyyn ja puolustin "vanhanaikaista " nimikettä sen verran kulmikkain ilmaisuin, että Leena loukkaantui.

Emännät kuitenkin pysyivät emäntinä, ainakin toistaiseksi. Se ilahdutti minua, koska minulle "emäntä"-ammattinimike tarkoitti mummuni, Messukylän Kässälän emännän,  kaltaista moniosaajaa ja huippuorganisaattoria.

Nyt en löydä aasinsiltaa, joten käytän Hämeensiltaa. Vuodesta 1929 sitä koristavat Wäinö Aaltosen patsaat, jotka ovat evakkokautensa jälkeen päässeet taas esille. Suuressa maailmassa cancel-kulttuuri vaatii historian ikäviin tosiasioihin liittyvien muistomerkkien poistamista.

Hämeensillan patsaat kustansi Rafael Haarla, äärioikeistolainen rahamies, pahamaineisten muilutusten kustantaja ja mahdollisesti jopa organisoija. Patsaiden tarkoitus oli paitsi kertoa suomalaisten menneisyydestä myös ulkonäöllään todistaa, että suomalaiset ovat kunnon arjalaisia eivätkä mitään mongoleja. Ne siis liittyvät 20-30-luvun rasismiin. Pitäisikö ne sen vuoksi poistaa?

Kirjoitan tätä sukuni vanhassa mäkituvassa. Sen ammoisista asukkaista kaksosveljekset kuolivat nykyisen Hämeensillan edeltäjällä huhtikuussa 1918. Toinen veli nosti päänsä ja huudahti:"Velipoika meni!", ja samassa luoti osui hänen omaan päähänsä. Muistan sen kertomuksen aina kun kuljen Hämeensiltaa, vaikka itse silta on uusittu lähes sata vuotta sitten.

Kielen kuten kaupunginkin rikkaus koostuu historian, muistin, ylimuistoisten ja nykyisten elämysten tiheistä kerrostumista. Jos niitä väkisin poistaa, köyhtyy ihminen ja hänen maailmansa.

tiistai 15. joulukuuta 2020

KURVANA RATIKASSA

 Iltaviimeisenä - tai tosiasiassa aamuyöllä - rauhoittelen itseäni unille hakemalla netistä vaikkapa Jean-Baptiste Chardinin maalauksen Vesilasi ja kannu ja ihmettelen taas kerran, miten niin vähässä on niin paljon, miten raikkaalta näyttää satoja vuosia sitten maalattu vesi ja miten puhutteleva on savikannun yksinkertainen, hiukan takavuosien Kilta-kastikekippoa muistuttava muoto.

Mutta eilen rauhoituin tekemällä kaihomatkan Prahaan, jossa asuin ja opiskelin talven 1973-74. Ihana Kaarlensilta on vielä paikoillaan, niin myös linna ja puisto, josta rakastettuni pihisti minulle kimpun onnenpensaan oksia kohta sen joulun jälkeen, kun kuusi oli koristeltu ilmapalloilla.

Netin kuvassa Kaarlensiltaa ajoi ratikka, samannäköinenkuin Tampereelle on tulossa, samaa skoda-merkkiä. Skoda (en löydä koneestani suhuässän merkkiä!), sivumennen, tarkoittaa tshekin kielessä "vahinkoa". En tiedä, onko se tshekkihuumoria vai muistanko väärin.

Silloin muinoin Prahan ratikat olivat keltavihreitä, ja niissä useimmin kuulemani sana oli "kurva". Eivät he minun muotojani ihailleet, vaan huorittelivat. "Kurva" tarkoittaa huoraa monessa eurooppalaisessa kielessä. Siinä valtavassa Komenskeho Kolej-nimisessä opiskelija-asuntolassa, jossa asuin, useimmat asukkaat tulivat Lähi-Idästä, Afrikasta tai Vietnamista, ja useimmiten meitä oli muutama siltä pysäkiltä ratikkaan nousemassa. Valkoinen nainen afrikkalaisen tai arabimiehen seurassa oli ilman muuta "kurva" ja sai sen kuulla. 

Kirkasotsaisena taistolaisena uskoin, että sosialismi  valkopesee ihmisestä ja yhteiskunnasta niin rasismin kuin fasisminkin, eikä minulla ollut muuta selitystä kuin että kapitalismin jäänteet ne siellä ratikassa huutelivat.

Sen jälkeen on paljon vettä virrannut Vltavassa, joka on suomeksi Moldau. Vltava on paljon leveämpi kuin Tammerkoski, ja Skoda-raitiovaunu on paljon Kaarlensiltaa lyhyempi. Tampereella ratikka on melkein Hämeensillan pituinen. Se on hassun iso kaupunkimme suhteisiin.

 Prahassa on asukkaita reippahainen miljoona enemmän kuin Tampereella, ja siellä ratikka on todella toimiva ja kannattava liikennemuoto. Tampereella ei. Ratikka on suurkaupungin väline, ei kahden järven väliselle kannakselle syntyneen rakenteellisen pikkukaupungin.

 Prahan ratikka on yli sata vuotta vanha. Tampere saattaa olla viimeinen kaupunki, jonne ratikkasysteemi rakennetaan. Ehkä pääsemme sillä historiaan. Ja sillä, että kaupunkia täytyi suurentaa jotta saataisiin ratikka kannattavaksi. Eikä sittenkään saatu.   

maanantai 23. marraskuuta 2020

RATIKKA ON RAKENNUSLIIKKEIDEN HILLOTOLPPA

 Iris Suomela (vihr) iloitsee ratikan toisen vaiheen rakentamispäätöksestä (AL 26.10.20.)

Minä en. Ratikka on kallis, joustamaton ja vanhentunut liikennemuoto. Mutta rakennusliikkeille se on varsinainen hillotolppa. Onhan valtion tuen edellytyksenäkin valtava asuntorakentamisen kasvu, eikä siinä kiireessä keritä katsomaan kauneuden tai laadun perään, vaan parvekelasit lentelevät varmaan tulevaisuudessakin kuten Tampellan alueella Aila-myrskyn aikana, vähemmän näkyvistä puutteista puhumattakaan.

Mutta vihreäthän ovatkin olleet rakennusliikkeiden lapasessa siitä asti, kun 1990-luvulla ympäristölautakunnan silloinen puheenjohtaja Jukka Järvinen (silloinen vihr, sittemmin kok) asui perheineen Varman talossa, jota KSOY saneerasi. Ja miten ollakaan, samaan aikaan hän istui päättämässä Varman omistaman ja KSOY:n saneeraaman Finlaysonin alueen kohtalosta.

Järvinen, kuten myös silloinen kaavoituspäällikkö Jyrki Laiho, olivat entisiä KSOY:n työntekijöitä.

KSOY, nykyiseltä nimeltään Aihio Arkkitehdit, on viimeksi ollut otsikoissa Atanas Aleksovskille (SDP?) antamastaan ilmaisesta ystävänavusta Aleksovskin asunnon laajentamissuunnitelman laatimisessa.

Saman arkkitehtiliikkeen nimi vilahtelee taajaan kaupungin rakennusprojekteissa, viimeksi mm Hervannan ratikkareitin varrelle tulevien kerrostalojen suunnittelussa.

Muiden ratikasta näkemiensä hyötyjen ohella Suomela iloitsee sen työllistävästä vaikutuksesta. Ihan samoin etukäteisonnellistuttiin Kannen ja Areenan työllistävyydestä. Ketähän se rakennusvaihe oikeasti työllisti? Tätä ihmettelen joka kerta, kun haen parkkipaikkaa Kalevan hautausmaan kupeesta Liettuan ja Viron rekkareilla varustettujen autojen välistä.

(Lähetin tämän jutun Aamulehden yleisönosastoon viikkoja sitten. Ei ole julkaistu. Kuten ei mitään muutakaan Kantta ja Areenaa, ratikkaa tai aikoinaan tunnelia vastustavaa juttua. Paikallisen valtamedian toiminta saa Tampereen vaikuttamaan Putinin Venäjän etäpesäkkeeltä.)

lauantai 14. marraskuuta 2020

 AAMULEHTI SENSUROI

Äskettäin oli julkisuudessa mielenkiintoinen juttu Tampereen hyvä veli-järjestelmästä. Se oli luettavissa Kainuun Sanomista, Kalevasta, Turun Sanomista, Ilkka-Pohjalaisesta, Hämeen Sanomista - vaan ei Aamulehdestä.

Miksikähän?

Pari päivää sitten Aamulehti kertoi kaupungin aikeesta ostaa Hopealinja. Turun Sanomat puolestaan kertoi, että koko uutista ei olisi pitänyt julkaista ja että Kalervo Kummola oli sen vuotanut AL:lle, vaikka kyseessä oli salainen tieto.

 Merkillistä!

Miksi turkulaisille kerrotaan meidän asiamme, mutta meille ei kerrota?

Onko kyseessä turkulaisten salaliitto?

Vai Kokoomuksen kauhu tulevien kuntavaalien edellä?

Onko Tampere Suomen Venäjä, jonka valtamedia julkaisee vain hallintoystävällistä materiaalia, ja todellinen tieto pitää osata etsiä turkulaisesta dissidenttijulkaisusta?

Mitä Hopealinjaan tulee, mitä mieltä kaupungin olisi ostaa tappiollinen yritys samaan aikaan kun kultamunia munivaa sähkölaitos-hanhea valmistellaan myyntiin? Kuuluuko uiva juottola enemmän kaupungin ydintoimintoihin kuin sähkön tuottaminen ja siirtäminen?

 

keskiviikko 12. elokuuta 2020

KENTTÄPOSTI KULKI NOPEAMMIN

Luen mainiota opusta "Sotakirjeenvaihto 1939-1944". 14.3.1943 vaimo kirjoittaa luutnanttimiehelleen: "Kiitos rakas kirjeestäsi. Odotinkin sitä jo kovasti. Se oli kirjoitettu 10 ja 13 sain sen. Aika kauan ne viipyvät matkalla kun rintamilta tulee kahdessa vuorokaudessa."
Siis keskellä sotaa, kun miehet, autot ja hevoset olivat rintamalla ja polttoaineesta oli pula, kulki kirje kahdessa päivässä ja kolme päivää oli "aika kauan".
Entäs nyt?
"Palveluyhteiskunnassa", jossa ei ole puutetta liikennevälineistä eikä polttoaineista sen paremmin kuin  työvoimastakaan. Jossa Postin toimitusjohtaja tienaa pienoiset 37 500E/kk kiinteää palkkaa, johon kuuluvat auto-, ateria- ja matkapuhelinetujen lisäksi oikeus sairaus-, riski- ja henkivakuutuksiin sekä lyhyen ja pitkän ajan kannustusjärjestelmät, joiden yhteenlaskettu kokonaismäärä on enintään 50% kiinteästä vuosipalkasta sekä - jos suoritus on poikkeuksellisen hyvä - voi maksettavien palkkioiden enimmäismäärä olla vuosittain enintään 120% kiinteästä vuosipalkasta (joka on laskupääni mukaan 450 000E). Jossa Postin muun johtoryhmän vuositulos ovat yhteensä 2 798 466 euroa. Eli koko johtoryhmän vuosittainen vähimmäistulo on pitkälti päälle kolme miljoonaa vuodessa.
Korkeita palkkioita perustellaan yleensä pätevyydellä. Isolla rahalla saa parhaat toimijat.
Niin että miksikähän minä en ole saanut mitään postia moneen viikkoon - sen jälkeen kun postin jakelun uudelleenorganisoinnin nimissä katumme postilaatikot ryhmiteltiin uudelleen? Laatikkoni töröttää tasan siinä, mihin se Postin määräyksestä uudelleensijoitettiin. Mutta postia ei vain tule. Lehdet eivät saavu, ja jopa laskut, jotka yleensä tuntuvat seuraavan perässä, vaikka Marsiin muuttaisin, loistavat poissaolollaan.
  Epäilen kovasti, että kenttäpostin organisoijat eivät saaneet 37 500 rahayksikön kiinteää kuukausipalkkaa saati 600 rahayksikön kokouspalkkioita - mutta homma pelasi. Mitä päättelemme tästä?
Jos korkeita palkkioita perustellaan pätevyydellä, mitä pätevyydellä esimerkiksi Postin kohdalla tarkoitetaan? Kykyä toimittaa posti nopeasti perille ja oikeaan osoitteeseen? Jotain muuta? Mitä? Kykyä ajaa yrityksen ydintoiminnot alas ja ulosmitata rahat mahdollisimman nopeasti?
Itse kukin voi päätellä, mihin Postin suoritus viittaa.
Minä teen päätelmäni tyhjän postilaatikon perusteella.
Kuinkahan ne sen kenttäpostin oikein järjesti? Ihan ilman päteviä hallitusammattilaisia!

lauantai 8. elokuuta 2020

VAROKAA VARASTELEVIA VILLISIKOJA!

Corriere della serassa on hulvaton video Berliinin läheltä Teufelseen rannalta, joka on nudistienkin käytössä. Villisikaemakko on pihistänyt kassin, jossa on kannettava tietokone. Kassin ilkialaston omistaja säntää hurjana emäsian ja kahden porsaan perässä.
Ilmeisesti Tasanteellakin kannattaa pitää tietokoneet lukon takana, sillä jo viime kesänä siellä nähtiin villisika, ja Teiskon puolella otuksia on tiettävästi enemmänkin.
Sikavideo on jopa hauskempi kuin saman lehden toinen video, jossa Trump nimittää Thaimaata "Reisimaaksi" (Thighland). Thaimaassa kuulemma nauretaan.
Mutta kyllä Trump silti possulle häviää.