KÄÄK!

Katsoin huolimattomasti kaupungin sivuilta, missä oli vanhentunutta tietoa. Kilpailukykyjohtajaksihan se Yli-Rajala Heinämäen valitsi, ja täsmälleen täsmälleen 34 hakijan joukosta. Se pitkä titteli oli Heinämäen edellinen asema, josta hän siis siirtyi kilpailukykyämme johtamaan. Kiitos tarkalle lukijalle, joka huomautti asiasta!

Hupaisasti juuri sen jälkeen, kun kaupungin korkein johto on saanut päänsilityksen siitä, että EI noudattanut itse päättämäänsä konserniohjetta, saa kaupunki uuden konserniohjeen.
AL:n 18.10.19. mukaan kaupunginhallitus aikoo ensi maanantaina esittää kaupunginvaltuustolle, että Tampereen kaupunkikonsernin tytäryhteisöjen konserniohje hyväksytään ja ohjetta NOUDATETAAN kaupunkikonserniin kuuluvissa tytäryhteisöissä ja yhteisöissä.
Johtaako kyseisessä kaupunginhallituksen kokouksessa puhetta ensimmäinen puheenjohtaja Lauri Lyly, joka juuri sai sanktion siitä että EI noudattanut edellistä itse päättämäänsä konserniohjetta - vai toinen puheenjohtaja Kalervo Kummola, joka myös sai sanktion samasta asiasta?
Vai johtaako sitä toinen varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio, joka oli tietoinen Aleksovskin puuhista jo kaksi vuotta sitten?
Tästä tulee hauskaa. Ikävää vain näin kirjailijan kannalta, kun ne tekevät sen itse. Farssin.
Uusi konserniohje pitää sisällään sen minkä piti olla itsestään selvää: että tytäryhteisöjen ja säätiöiden johtoon tai hallitukseen kuuluvat henkilöt eivät voi kuulua Tampereen kaupungin konsernijohtoon eivätkä valvonnasta vastaaviin toimielimiin, eli he eivät voi itse valvoa omaa toimintaansa.
Senhän nyt sanoo järkikin. Mutta järjellähän ei välttämättä ole kovin paljon tekemistä hallitsemisen kanssa.
Miksi esimerkiksi Tampereella on kaksi asumiseen liittyvää säätiötä, Vuokratalosäätiö ja Kotilinnasäätiö? No siksi tietysti, että vanhoina hyvinä aseveliakselin aikoina haluttiin varmistaa hyvätuloinen eläkevirka sekä kokkarien että demarien ansioituneelle edustajalle. Vuokratalosäätiö kuuluu kokkarien reviiriin, Kotilinnasäätiö demarien. Virkojen pätevyysvaatimukset räätälöitiin sitten sopivasti tarjokkaiden kokemusta ja koulutusta vastaaviksi. Kaupungin talouden kannalta ratkaisussa ei ole järkeä. Yksi pätevä johtaja ja hallitus riittäisi hoitamaan koko revohkan. Mutta mistä sitten kaivettaisiin lehmänkaupoissa välttämättömät palkkio- ja luottamusvirat?
Miksi muuten arvelisitte kaupungissamme viime aikoina syntyneen jos jonkinlaisia uusia virka- ja luottamustoimia, joiden laatimisessa on käytetty todella luovaa mielikuvitusta? Mainitsen vain viimeisimmän nimityksen: konsernijohtaja Yli-Rajala totesi viisaudessaan 30 hakijan joukosta pätevimmäksi Anna-Kaisa Heinämäen (ja nyt vetäkää henkeä!) "elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueen lautakuntien apulaispormestariksi".

TAMPERELAINEN KATRILLI

Pormestari Lylyn, konsernijaoston pj. Kummolan ja konsernijohtaja Yli-Rajalan kaupunginhallitukselta 7.10. saama "tuomio" kummastuttaa. Ensinmainitut saivat "huomautuksen", Yli-Rajala "kirjallisen varoituksen". Sanktiot vaikuttavat lähinnä päänsilitykseltä teon laatuun nähden.
Kuten päätöksen esittelyssä sanotaan, on konsernijohdolla "korostettu vastuu kaupungin toiminnan lainmukaisuuden ja hyvän johtamis- ja hallintotavan toteutumisen valvojana".
Kuitenkin kyseiset herrat salasivat tietoisesti sittemmin valitun ehdokkaan A. Aleksovskin rikosepäilyn.
He eivät ole mitään eilisen teeren poikia, vaan kokeneita politiikan ammattilaisia, joten he ovat tienneet täsmälleen mitä tekivät: rikkoivat tietoisesti niin hallintolakia kuin hyvän hallinnon periaatteita sekä konserniohjesääntöä, jota ovat itse olleet päättämässä.
Asiasta tietoinen oli myös kaupunginlakimies Jouko Aarnio. Onko katrilli edennyt esimerkiksi sillä kuviolla, että lakimies Aarniolta on tiedusteltu, mitä mahdollisia seuraamuksia rikosepäilyn salaamisesta voi tulla ja kuultuaan että "no ehkä huomautus" pojat ovat jatkaneet kuten oli sovittu?
Mutta miksi he ovat katsoneet tarpeelliseksi/välttämättömäksi (todennäköisen kiinnijoutumisen uhallakin) edistää rikoksesta epäillyn, jo moneen kertaan valheesta kiinni saadun Aleksovskin uraa?
Lisäkysymyksiä aiheuttaa se, että kaupunginhallituksen puheenjohtajana kyseisessä kokouksessa toimi Jaakko Mustakallio, joka käsittääkseni sai tiedon Muotiala-jupakasta jo keväällä 2017, kuten muukin vihreiden paikallisjohto, joka kielsi nostamasta asiaa esille, koska se olisi voinut haitata vihreiden mahdollisuuksia käynnissä olevissa luottamusmiesneuvotteluissa.
Kuinka monta pukkia kaupunkilaisten kaalimaata vartioi? Kuinka monta palkkiovirkaa ja luottamusmiesasemaa, puheenjohtajuutta, apulaiskaupunginjohtajuutta on tämän tanssin vuoroissa ja vastavuoroissa saatu ja vaihdettu - mihin?

JOHTAJAKSI VAI TERAPIAAN?

Kun ihmisen kehonkuva on vinksallaan, hän näkee peilissä lihavan, vaikka on paraikaa näännyttämässä itseään hengiltä; tai on havaitsevinaan aivan normaalissa tai suorastaan kauniissa vartalossa tai kasvoissa akuutin kosmeettisen leikauksen tarpeen. Jotkut eivät pysty olemaan ahmimatta.
Nämä ovat terapiatapauksia.
Viime aikoina on keskustelun kohteeksi noussut (taas kerran) johtajien suunnattomat palkkiot.
Minua mietitytti jo vuosia sitten valtavia palkkioita itselleen haluavien mielenterveys. Onko pohjaton ahneus itse asiassa mielenterveyden häiriö? Voiko ihminen, joka pitää työpanostaan miljoonan euron arvoisena vuodessa, olla aivan terve? Onko ylipäänsä järkevää päästää johtajan paikalle henkilö, jolla on niin kertakaikkisen suhteeton käsitys omasta merkityksestään? Pitäisikö hänet pikemminkin ohjata terapiaan?
Ahneus on sananmukaisesti kuolemansynti. Se on parastaikaa tuhoamassa maapalloa. 1980-luvulla tapahtui jonkinlainen ahneuden glorifiointi. 1990-luvulla yritykset rekrytointi-ilmoituksissaan nimenomaan etsivät "nälkäisiä" (=ahneita) työntekijöitä. Oliko "nälkäinen"-sanan käyttö sen alitajuista oivaltamista, että rahanahneus on juuri eräs bulimiatyyppinen sairaus?
Mitä kertoo yhteiskunnasta se, että mahdollisesti vakavasta oireesta kärsiviä yllytetään entistä pahempaan oireiluun? Kun ainakin teoriassa demokraattisesti hallitut valtionyhtiötkin suosivat johtajavalinnoissaan sairaalloisen ahneita eli samastavat ahneuden kykyyn hallita suuria kokonaisuuksia, mitä siitä pitäisi ajatella?
Jos suuren yrityksen johtaja ei osaa hallita edes omaa ahneuttaan, millaiset edelytykset hänellä voi olla hallita itsensä ulkopuolista monimutkaista ja laajaa kokonaisuutta?

AAMULEHTIKIN ÄKKÄSI!

Maanantaina 9.9.2019. Aamulehti julistaa etusivullaan, että Suomessa korruptio on luultua yleisempää. Sisäsivuilla valistetaan, että korruption yleisyyden kannalta erityisen riskialttiina näyttäytyy rakennusala. "Julkisia rakennushankkeita on paljon, ja niissä liikkuu suuria rahasummia".
Kertoo siis uutisena Aamulehti, joka on vuosikymmenet toiminut paikallisen kunnallismafian käsikassarana ja vaientanut muunsuuntaisen tiedotuksen. Taneli Koposen kaltaiset toimittajat on lähetetty kävelemään, kun he ovat eksyneet turhan lähelle korruption ydintä.
Tamperelainen-lehdestä taas sai läheä päätoimittaja Jari Nieminen, joka julkaisi ennenaikaisesti tosiasioita mm Kannesta ja Areenasta.
Samasta AL:n jutusta käy ilmi se kiinnostava tosiseikka, että Transparency Internationalin korruptioindeksit, joissa Suomi loistaa melkein ihannemaana, tutkivatkin vain ns katutason korruptiota eli sitä, suostuuko poliisi repimään sakkolapun tiettyä hintaa vastaan. Hyvä veli-verkostoissa tapahtuvaa laajamittaista ja veronmaksajille kalliiksi käyvää korruptiota on paljon vaikeampi tutkia jo siitä syystä että
niin no sanotaan vaikka että kaupunginvaltuutettu/kaupunginhallituksen jäsen/parkkihallin hallituksen pj/vanhusten vuokrataloyhtiön tj (tätä kaikkea yhdessä persoonassa) ottaa yksityisesti vastaan ilmaista suunnittelua vaikkapa arkkitehtitoimistolta, jolla sattumalta on runsaasti julkisia rakennussuunnittelutehtäviä kaupunkikonsernin piikkiin
- mutta kysyttäessä molemmat osapuolet vakuuttavat että ehei, ilmaisella suunnittelulahjalla ei totta tosiaan ollut mitään tekemistä arkkitehtitoimiston sittemmin saamien julkisten tilausten suhteen joissa kyseinen kaupunginvaltuutettu jne oli päättävässä asemassa, kuinka te nyt sillä tavalla?
- niin (poliitikkojen päättämä ja lakimiesten tulkitsema) lakihan ei näe asiassa mitään ongelmaa.
Maan tapahan on, että kiinteistö- tai kaavoituspuolelta vihjataan sopivasti rakennusliikkeille mistä olisi kohta saatavissa ja mukavin ehdoin kehitettävissä olevaa rakennusalaa; ja rakennuslupapuolella tiedetään mille suunnittelijoille heltiävät luvat nopeimmin (Heistä käytetty termi on "luotettavat"); eivätkä pikku vinkit ole epäedullisia kummallekaan osapuolelle.
Lähetin kerran vastavalitun kaupunginvaltuutetun ottamaan selvää kaupungin kaavoitusviraston suosikkiarkkitehtitoimiston salaisuuksista. Kyseinen nuori nainen marssi firman johtajan puheille ja kysyi mahdollisista laittomuuksista. Firman johtaja vakuutti toimivansa lain mukaan, kuuluvansa uskonnolliseen yhteisöön ja että hänellä on pieniä lapsiakin. Kaupunginvaltuutettu palasi ilmeisen vakuutettuna kuulemastaan. Olihan heillä molemmilla pieniä lapsiakin.
Rivivaltuutettua viedään kuin pässiä narussa, ja ne jotka tietävät, eivät tietenkään puhu, koska heillä on lusikka samassa sopassa.
Tästä aiheesta voisin kirjoittaa muistelmat, alkaen kesästä 88 , kun vielä huhtikuussa valtuutetuille oli vakuutettu, että koskenvarren vanhojen teollisuusrakennusten uusiokäytön suunnittelulle ei ole tarvetta. Ja kesäkuussa valtuutettujen risteilyllä tuotiin valituille nokan alle ns Tampella-sopimus, jolla kaupunki olisi pantu maksamaan konkurssiin ajautumassa olevien pankkien ja niiden omistamien rakennusliikkeiden Ahti-Polarin ja Hakan miljoonakuprut suunnitelman mukaan, joka oli laadittu syksyllä 1987 Wienissä Ahti-Polarin johtaja Heinäsen isännöimällä matkalla, jolle osallistui Treen kaupungin terävintä johtoa.(Adjektiivi ei tässä liity älyn, vaan huipun terävyyteen!)Ja seuraavassa vuodenvaihteessa äskeinen Ahti-Polarin johtaja nimitettiin Tampereen kaupungin teknisen toimen apulaiskaupunginjohtajaksi, missä asemassa hänen piti runnoa läpi päätös ns Tamhattan-suunnitelmasta.
Vastaava liikenne rakennusliikkeiden ja kaupungin johtoasemien välillä käy vilkkaana ja (rakennusliikkeille) tuottoisana edelleen. Ja vihreät, jotka vielä vuonna 1988 paljastivat suhmuroinnin,  menevät nyt nätisti mukana ja kappas vaan, saavatkin oikein mukavasti eläkevirkoja.
Jopa jotkut vuonna 1988 mukana olleet.

ÄLYN JA RIKKAUDEN SUHTEESTA

Tutkijat haastattelivat joukkoa Suomen huippurikkaita. Otos oli kattava. Haastateltavat saivat esiintyä nimettöminä.
Paljastui, että he ovat sydämettömiä tomppeleita.
Tulos vahvisti vanhaa käsitystäni, että rikkauden takana on tavallisimmin syntyminen rikkaaseen perheeseen ja kyllin ahne ja häikäilemätön luonne.
Älykkyydellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä, ellei kääntäen verrannollisesti.
Hyvä esimerkki ovat huippupalkkaiset ammattijohtajat. Mitä suurituloisempi johto, sitä heikommin menee yrityksellä. Nokian johdon palkkioiden noustessa pilviin Nokia lähti alaspäin. Postin johdon palkkioiden nousu on merkinnyt palvelujen heikkenemistä ja työntekijöiden olojen kurjistumista.
YLE:n johdon palkkioiden nousu on merkinnyt ammattitoimittajien vähenemistä, ohjelmiston tason laskua ja yleisön kaikkoamista. Tässä vain muutama esimerkki.
Huippujohtajia valitsevat ns headhunterit, joiden ajatusmaailmassa ahnein = paras.
Asenteen järkevyydestä on saatu runsaasi esimerkkejä. Eikö vieläkään tarpeeksi?

TOTTA JA TURNAJAISIA

Sunnuntain Aamu-Porvaria lukiessa äkkäsin Oriveden 150-vuotisjuhlat. Päänumerona oli keskiaikaiset turnajaiset. Juuri sillä hetkellä oveen koputettiin. Tulija oli 12-vuotias Silvia.
- Mietin tässä menisikö turnajaisiin.
- Voit sää mennä, 12-vuotias sanoi.
- En mää yksin me. Kiinnostaisko sua?
- Kysyn äidiltä. Ja 12-vuotias oli poissa. Ja hetkessä takaisin.
- Juu saan lähtee. Amelie tahtoo kanssa.
Lähdimme turnajaisiin, minä ja kaksi hevostyttöä. Väkeä oli kuin helluntaiepistolassa ja parkkipaikat kortilla. Usean peruutuksen ja oikaisun jälkeen sain auton oikeaan kulmaan.
- Ilmapalloja!
Kansallispukuinen rouva antoi tytöille ilmapallot, joilla varustetttuina kapusimme Paltanmäen liukkaaseen ja jyrkkään rinteeseen, mistä oli hyvä näköala.
Hevoset olivat kauniita ja ratsastajat taitavia, ja turnajaisten kehykseksi rakennettu tarina omiaan nostamaan historiantuntijan hiukset pystyyn, mutta se kai oli tarkoituskin. Vai osallistuiko Nils Boije, Suomen 1600-luvun rikkain mies, tosiaan jossain vaiheessa keskiaikaisiin turnajaisiin?
Väli hällä, mukaan ujutettu rakkaustarina neitoineen, ritareineen ja hevosten tanssimine tansseineen oli soma, ja kokonaisuus päättyi lapsiystävällisesti sopuun, halaukseen ja rauhan ylistykseen.
Kotimatkalla pysähdyimme syömään Oriveden ABC:lle. Paistetun lohen ja perunamuusin saapuessa älysin ottaneen salaattia enemmän kuin jaksoin syödä. Pula-ajan lapsena vihaan ruuan haaskaamista. Podin huonoa ja äänekästä omaatuntoa.
- Vähän suhteellisuutta! sanoi 12-vuotias. - Amazonasilla palaa sademetsä, USA:ta hallitsee eltaantunut perunalastu. Ja sää suret kurkunsiivujen joutumista biojätteeseen.
Joskus suorastaan herää luottamus nuorisoon. Ja usko tulevaisuuteen.