LINNNAINMAAN PRISMAN UUDEN OTTO-AUTOMAATIN JOHDOSTA

Ekologisesti ja sosiologisesti vahingollisimpia eläimiä ovat nämä ikuisesti aktiiviset touhutanelit, joiden täytyy lakkaamatta vaihtaa täysin toimivia laitteita uusiin, mikä merkitsee loputonta jätevirtaa, materiaalin ja energian tuhlausta - kuten myös ihmisten ajan, kun käyttäjät joutuvat taas kerran hukkaamaan lyhyttä elämäänsä opettelemalla uuden värkin käyttöä sen sijaan, että suuntaisivat aivokapasiteettinsa luovaan ja rakentavaan ajatteluun esimerkiksi miettimällä mitä  taide on tai miksi on kun voi olla olematta.

SISÄLLÖN MERKITYKSEN KATOAMISESTA

Käyttämäni meili muutti muotoaan ilman että minulta olisi kysytty. Yhtäkkiä vain edessäni oli sivu, joka oli muuttunut visuaalisesti sekavaksi ja vaikeasti hahmotettavaksi. Olennaista muutoksessa on se, että teksti - sisältö - on muuttunut suhteessa pieneksi verrattuna sitä ympäröivään mittavaan merkkien ja symbolien reunukseen.
Sanoma on selvä: tekniikka on tärkeää, ei sisältö.
Tätä viestiähän on tullut jo hyvän aikaa monelta taholta.
Substanssi on katoamassa maailmasta. Sen sijalle tulevat "uudistukset".
Otetaan vaikka YLE. Hyviä kokeneita toimittajia erotettiin tai turhautettiin ulos talosta. Mutta uutisiin tuli uudet "grafiikat" - jokseenkin samanlaiset kuin maikkarilla, kaiketi samasta makkaratehtaasta. Ilmeisenä viestinä että uutiset saavat ollakin samaa makkaraa. Toimittajat pantiin seistä töröttämään sen sijaan, että he saisivat kaikessa rauhassa istua pöytänsä takana ja keskittyä uutisiin piittaamatta housunprässeistä tai hameen kipuamisesta vesirajan yläpuolelle.
Asiaohjelmia vähennettiin ja höpöohjelmia lisättiin, siis niitä joita eivät tee toimittamisen, sisällön, ammattilaiset, vaan erikarvaiset julkut.
Äkkiä kaikki asiaohjelmienkin naistoimittajat hoipparoivat järkyttävän korkeilla koroilla, ikään kuin he kaikki olisivat kadottaneet järkensä yhtä aikaa. Tämäkin tuntuu liittyvän siihen substanssin katoamiseen. Asiaohjelman viesti ei enää olekaan itse asia, vaan se että naistoimittaja ei pysty juoksemaan, hädin tuskin kävelemään.
(Olen itse tanssinut sambaa 15 cm korkeilla koroilla. Niillä ei tosiaan pysty kävelemään. Tanssi on eri juttu. Samba on villiä iloa ja näyttävää soidinta; A-talk ei. Tai ainakaan ei pitäisi.)
Pitääkö tähän substanssin vähittäiseen katoamiseen todella vaan tyytyä? Pitääkö alistua siihen, että maailma vilisee ihmisiä, jotka eivät osaa tai saa tehdä oikeasti hyödyllisiä asioita ja jotka sitten elääkseen laativat näitä "uudistuksia" tai "grafiikoita", joista kukaan käyttäjä ei kostu. Ja että  heidätkin on tässä sittenkin jotenkin elätettävä.
Oikeiden merkitysten, oikeiden asioiden, sisällön, kustannuksella.
Sanalla sanoen inhoan "uudistettua" meiliäni.

OHO!

Taisin edellisessä hypätä jo aika pitkälle tulevaisuuteen. Nimittäin kulujen suhteen. Sillä ensi alkuunhan Tampere heittää urheiluviihdeliikemiesten pussiin vasta vaatimattomat 60 miljoonaa. Ne loput nollat menevät sitten jatkossa, vuosien mittaan, kun kaupallista urheiluviihdettä kaupungin kassasta loputtomiin tuetaan.
Joskus tuntuu, että jos Mammona on nykyajan jumala, niin urheiluviihde on vähintään Poika ellei peräti Pyhä henki. Sellainen jota ei saa pilkata ja jonka kunniaksi uhrattuja rahoja ei sovi kyseenalaistaa. Nytkin päättäjät suunnittelevat loputtomia leikkauksia saatettuaan kaupungin talouden kuralle järjettömillä investoinneilla, joista tolkuttomin on Kansi ja Areena. Josta ei kuulu arvostelun pihaustakaan. Sen sijaan ollaan luopumassa niin Milavidasta kuin Haiharan taidekeskuksestakin, kahdesta Tampereen historiaan olennaisesti liittyvästä, arkkitehtuuriltaan arvokkaasta kulttuurirakennuksesta.
Ja rahat hukataan rehentelevään, ylimitoitettuun urheiluviihdeliikemiesten rahasampoon.
Tampere parka! 

HJALLITETTU KAUPUNKI

Tampereen kaupunki hakee vimmaisesti säästökohteita. Tähtäimessä ovat ne tavalliset: kasvatus, koulutus, kulttuuri, kadut, puistot. Ja sitten tulevat tietysti vanhukset ja sairaat, köyhät ja kipeät. Ihana  Milavida on jo myyntilistalla.
Eikä vihjettäkään siihen suuntaan, että peruttaisiin esimerkiksi Areena, tuo Kummolan ja Hjalliksen konsti nyhtää veronmaksajilta semmoinen pikku 60 000 miljoonaa. Noin alkajaisiksi. Jatkoahan sitten seuraa vuosien mittaan, kunnes kyseiset "liikemiehet" taas saattavat tunnetulla taidollaan asiansa sellaiseen solmuun, ettei auta muu kuin myydä venäläisille oligarkeille. Hallin mukana saattaa sitten mennä kiekkoseurakin.
Sitten on Tampereella jännää, kun keskellä kaupunkia sijaitsevan jökötyksen omistavat ulkomaalaiset oligarkit (jättänevätkö edes siivua asekauppias ja -tehtailija Poju Zabludowitzille?), ja rakentamisesta käärityistä rahoista on Kokkilan SRV "maksanut" verot johonkin tunnettuun veroparatiisiin.
Ja Tampereen kaupungin sosiaalitoimi saa vuodesta toiseen ilon tukea Areenan ravintolatoimintaa hallitsevan Restamaxin pätkätyöläisiä, joiden tuloilla ei jääkaappia täytetä. Ja niitä muita, joita on houkuteltu asumaan raitiotien rakentamisen edellyttämiin tuhansiin uusiin asuntoihin, joihin, yllätys, yllätys! ei sitten muuttanutkaan pelkkää  varakasta yläluokkaa vaan ties mitä työttömiä ja vanhuksia.
Eihän siinä muuten mitään, mutta kun on se laki. Ja lain mukaan kunnan tehtäviin kuuluu asukkaiden moninaisista tarpeista huolehtiminen säällisellä tavalla. Mutta sen sijaan laki ei velvoita kuntaa " liikemiesten" bisnesten tukeminen. Voihan tietysti tulevaisuudessa sellainenkin ihme tapahtua, että Hjallis tai Kummola osoittaa muunkinlaista "liikemiesälyä" kuin sitä, joka ilmenee julkisrahan käärimisenä omaan taskuun. Tähänastiset jäljet eivät kuitenkaan mitenkään siihen suuntaan viittaa.
Toisaalta, ei laki tietenkään lue kunnan tehtäviin veronmaksajien miljoonien tunkemista taitavienkaan liikemiesten taskuun.
  Päättäjiä on hjallitettu pahan kerran.
Pientä hupaisuuttakin tilanteessa on: puhutaan Milavidan myynnistä ja samaan aikaan Tampere yrittää EU:n kulttuuripääkaupungiksi. Siinä on samaa hupaisuutta kuin taannoin,kun purettiin Tammerkosken rannalta Vanha Värjäämö ja siten hajotettiin koskenrannan perinnemiljöö - ja kohta perään rummutettiin yritystä saada koskenranta kulttuuriperintökohteeksi.
Puhutaan naisen logiikasta. Tampereen virkamiesten ja päättäjien logiikka se vasta farssia pukkaa.
Kuka kirjoittaisi sen näytelmän?

PERINTÖVERO - VARALLISUUDENSIIRTO SUURILTA IKÄLUOKILTA RAKENNUSLIIKKEILLE

Elämme rakennusliikkeiden huippuaikaa. Kuntien ja kaupunkien virka- ja luottamusmiehet tekevät niiden kanssa molemmille osapuolille tuottoisaa yhteistyötä. Korkea perintövero yhdessä pankkien luottopolitiikan kanssa merkitsee valtavaa omaisuudensiirtoa suurilta ikäluokilta rakennusliikkeille.
   Suomen nykyisen perintöverolain mukaan sisaruksilta peritään samaa perintöveroprosenttia kuin ei-sukulaisilta, eli korkeinta mahdollista. Jos esimerkiksi kaksi iäkästä sisarusta yhdessä omistaa vanhemmiltaan perityn, vanhempien itse kovalla työllä rakentaman rintamamiestalon ja pärjäilee siinä mukavasti keskenään pienillä eläkkeillä, mutta sitten toinen heistä menehtyy,  on jälkeenjäänyt siskos raskaassa tilanteessa . Juuri läheisensä menettäneenä hän keskellä suruaan  saa maksettavakseen korkean perintöveron. Pienten tulojen vuoksi pankki ei myönnä lainaa, ja yksin jäänyt vanhus joutuu kiireesti myymään kotinsa pilkkahinnalla rakennusliikkeelle. Rakennusliike maksaa omakotitontin hinnan, hakee ja kaavoittajasuhteittensa ansiosta nopeasti saa tontille rivitalokaavan - ja nettoaa maksamansa hinnan moninkertaisena.
Koska pankeilla on suhteet rakennusliikkeisiin, niiden kannattaa toteuttaa ansaintapolitiikkaa, jossa lainat pienituloisilta vanhuksilta evätään siitä huolimatta, että näillä on riittävästi omaisuutta lainan kattamiseksi. Rakennusliikkeen pankille tuottamat rahavirrat peittoavat yksityisasiakkaan tuoman tulon moninkertaisesti. 
Vaikeaan tilanteeseen pienituloinen iäkäs omakotiasukas joutuu tietysti myös puolison kuoltua tai sairastuessaan.
Toisaalta yhteiskunta yrittää yhä innokkaammin pitää vanhukset kodeissaan mahdollisimman pitkään. Tämä näyttää kuitenkin koskevan vain niitä vanhuksia, joiden kotona asuminen käy halvemmaksi kuin laitospaikka. Mutta jos vanhuksen kotoaan häätäminen rikastuttaa niin pankkeja kuin rakennusliikkeitäkin - ja siinä sivussa virkamiehetkin saavat ikioman sulle-mulle-osuutensa - on koko koneisto viritetty joka osaltaan -perintövero-pankkien lainapolitiikka-rakennusliikkeiden ja virkamiesten yhteistyö - viemään tuhkat vanhuksen pesästä ja häätämään hänet kotoaan.
Joten hyvinvointivaltion rakentajasukupolven edustaja joutuu viimeisenä työnään vielä uhraamaan kotinsa rakennusliikkeiden ja pankkien alttarille.

TYYRISTÄ ON, TYYRISTÄ!

Tampereen kaupungilla ei ole varaa lastentarhanopettajien vaatimaan palkankorotukseen. Sehän maksaisi, herranjestas, peräti 6 miljoonaa euroa. Ja peräti 13 miljoonaa, jos lastenhoitajat lasketaan mukaan.
Kaupungilla ei ole varaa maksaa kolmea tonnia kuussa yliopistotutkinnon  suorittaneille varhaiskasvatuksen erikoisosaajille. Hehän vain opettavat lapsia.
Sen sijaan kaupungilla on varaa pistää 60 miljoonaa urheiluviihdespesialistin, merkonomi Kummolan, kuningasaatteeseen, Kanteen ja Areenaan, jonka ideana on tuottaa kaupungin ja valtion kustannuksella miljonääreille miljoonia.
Urheiluviihde on miljoonabisnestä. Se on myös valtava rahanpesulaitos, sellaisena melkein uhkapelibisneksen veroinen. Siksi se kiinnostaa eri kansallisuuksia edustavia hämärämiljoonikkoja, venäläisiä oligarkkeja ja heidän bulvaanejaan.
Kummola on siinä lammikossa aika pieni sammakko, kuten venäläisoligarkkien bulvaaniksi ajautunut liiketoverinsa Harkimokin.
Pikemmin kuin päivitellä tarhanopettajien epärealistisia tavoitteita kannattaisi tamperelaispäättäjien lukea Pentti Sainion kirja "Kummolan kääntöpiiri". Ja sitten voisi miettiä, mikä ihan oikeasti on kaupungin tehtävä.
Pitää huolta kuntalaisista, nuorista ja vanhoista. Vai syytää rahaa epämääräiseen bisnekseen, jota viedään Hartwall-areenasta tutulla konseptilla , jonka lopputulos on kaikkien tiedossa.

KÄÄNTÖPIIRI ASIALLA

 Kansi ja Areena "nytkähti" taas eteenpäin. Hyvältä näyttää tamperelaisille veronmaksajille. Miksei koko maan. Lupaileehan hallituskin olemattomien ja tulemattomien työpaikkojen perusteella 18 miljoonan  tukirahaa tälle projektille, jonka
- vetäjänä on verottajan välttelemisessä kunnostautunut rakennusliike SRV
- keskeisinä huseeraajina "Kummolan kääntöpiirin" tutut nimet Kalervo, Hjallis ja Mika (Sulin), jotka jo ovat käynnistäneet Hartwall-areenan synnystä tutun käsikirjoituksen, jonka alkuun kuuluu oikeistopoliitikkojen innostaminen asiaan sekä peukaloitujen konsulttiraporttien että suoran lobbauksen keinoilla, mediatilan hankkiminen viime kerralla Kummolan VIP Visionin myötä, nyt mm Harkimoiden vitosella pyörivällä perheohjelmalla, jonka ilmeisimpänä tavoitteena on Harkimon dynastian nuoremman polven nostaminen politiikan vaikuttajien joukkoon ja kannattajapohjan siten edelleen laajentaminen.Sitten seuraa julkisrahojen kääntäminen tosiasiallisena monopolina toimivan urheiluviihteen sisäpiirin (Kummolan kääntöpiirin) yksityisille tileille.kunnostautuivat kohvoijaamalla julkisrahoja omaan pussiinsa, kunnes myivät venäläisoligarkeille, jotka ovat vääntäneet pussiinsa aika kimpaleen Venäjän kansallisomaisuutta. Ravintolayrittäjänä Restamax, jonka ansaintapolitiikka perustuu kansainvälisiin ketjuihin jotka, yllätys, yllätys, maksavat veronsa ihan muualle kuin Suomeen ja jonka takapiruna ja keskeisenä omistajana luuraa ase- ja uhkapelimiljardööri Chaim Zabludowicz, joka ikäänkuin sattumalta omistaa myös vajaan neljänneksen Tapparaa.  Sitä paitsi muutamia arvorakennuksia ja kasinoita Las Vegasissa -  kaikkiaan 40%  kaupungin keskustan kiinteistömassasta - ja amerikkalaisen ammusjärjestelmiä valmistavan Pocalin. Pappa omistaa myös hiukan Lontoota ja New Yorkia ja "maksaa" veronsa Liechtensteiniin.
Että tällaiselle porukalle päättäjämme nyt ovat hyväntahtoisesti tarjoamassa rahojamme.