Elämme rakennusliikkeiden huippuaikaa. Kuntien ja kaupunkien virka- ja luottamusmiehet tekevät niiden kanssa molemmille osapuolille tuottoisaa yhteistyötä. Korkea perintövero yhdessä pankkien luottopolitiikan kanssa merkitsee valtavaa omaisuudensiirtoa suurilta ikäluokilta rakennusliikkeille.
Suomen nykyisen perintöverolain mukaan sisaruksilta peritään samaa perintöveroprosenttia kuin ei-sukulaisilta, eli korkeinta mahdollista. Jos esimerkiksi kaksi iäkästä sisarusta yhdessä omistaa vanhemmiltaan perityn, vanhempien itse kovalla työllä rakentaman rintamamiestalon ja pärjäilee siinä mukavasti keskenään pienillä eläkkeillä, mutta sitten toinen heistä menehtyy, on jälkeenjäänyt siskos raskaassa tilanteessa . Juuri läheisensä menettäneenä hän keskellä suruaan saa maksettavakseen korkean perintöveron. Pienten tulojen vuoksi pankki ei myönnä lainaa, ja yksin jäänyt vanhus joutuu kiireesti myymään kotinsa pilkkahinnalla rakennusliikkeelle. Rakennusliike maksaa omakotitontin hinnan, hakee ja kaavoittajasuhteittensa ansiosta nopeasti saa tontille rivitalokaavan - ja nettoaa maksamansa hinnan moninkertaisena.
Koska pankeilla on suhteet rakennusliikkeisiin, niiden kannattaa toteuttaa ansaintapolitiikkaa, jossa lainat pienituloisilta vanhuksilta evätään siitä huolimatta, että näillä on riittävästi omaisuutta lainan kattamiseksi. Rakennusliikkeen pankille tuottamat rahavirrat peittoavat yksityisasiakkaan tuoman tulon moninkertaisesti.
Vaikeaan tilanteeseen pienituloinen iäkäs omakotiasukas joutuu tietysti myös puolison kuoltua tai sairastuessaan.
Toisaalta yhteiskunta yrittää yhä innokkaammin pitää vanhukset kodeissaan mahdollisimman pitkään. Tämä näyttää kuitenkin koskevan vain niitä vanhuksia, joiden kotona asuminen käy halvemmaksi kuin laitospaikka. Mutta jos vanhuksen kotoaan häätäminen rikastuttaa niin pankkeja kuin rakennusliikkeitäkin - ja siinä sivussa virkamiehetkin saavat ikioman sulle-mulle-osuutensa - on koko koneisto viritetty joka osaltaan -perintövero-pankkien lainapolitiikka-rakennusliikkeiden ja virkamiesten yhteistyö - viemään tuhkat vanhuksen pesästä ja häätämään hänet kotoaan.
Joten hyvinvointivaltion rakentajasukupolven edustaja joutuu viimeisenä työnään vielä uhraamaan kotinsa rakennusliikkeiden ja pankkien alttarille.
maanantai 21. toukokuuta 2018
maanantai 7. toukokuuta 2018
TYYRISTÄ ON, TYYRISTÄ!
Tampereen kaupungilla ei ole varaa lastentarhanopettajien vaatimaan palkankorotukseen. Sehän maksaisi, herranjestas, peräti 6 miljoonaa euroa. Ja peräti 13 miljoonaa, jos lastenhoitajat lasketaan mukaan.
Kaupungilla ei ole varaa maksaa kolmea tonnia kuussa yliopistotutkinnon suorittaneille varhaiskasvatuksen erikoisosaajille. Hehän vain opettavat lapsia.
Sen sijaan kaupungilla on varaa pistää 60 miljoonaa urheiluviihdespesialistin, merkonomi Kummolan, kuningasaatteeseen, Kanteen ja Areenaan, jonka ideana on tuottaa kaupungin ja valtion kustannuksella miljonääreille miljoonia.
Urheiluviihde on miljoonabisnestä. Se on myös valtava rahanpesulaitos, sellaisena melkein uhkapelibisneksen veroinen. Siksi se kiinnostaa eri kansallisuuksia edustavia hämärämiljoonikkoja, venäläisiä oligarkkeja ja heidän bulvaanejaan.
Kummola on siinä lammikossa aika pieni sammakko, kuten venäläisoligarkkien bulvaaniksi ajautunut liiketoverinsa Harkimokin.
Pikemmin kuin päivitellä tarhanopettajien epärealistisia tavoitteita kannattaisi tamperelaispäättäjien lukea Pentti Sainion kirja "Kummolan kääntöpiiri". Ja sitten voisi miettiä, mikä ihan oikeasti on kaupungin tehtävä.
Pitää huolta kuntalaisista, nuorista ja vanhoista. Vai syytää rahaa epämääräiseen bisnekseen, jota viedään Hartwall-areenasta tutulla konseptilla , jonka lopputulos on kaikkien tiedossa.
Kaupungilla ei ole varaa maksaa kolmea tonnia kuussa yliopistotutkinnon suorittaneille varhaiskasvatuksen erikoisosaajille. Hehän vain opettavat lapsia.
Sen sijaan kaupungilla on varaa pistää 60 miljoonaa urheiluviihdespesialistin, merkonomi Kummolan, kuningasaatteeseen, Kanteen ja Areenaan, jonka ideana on tuottaa kaupungin ja valtion kustannuksella miljonääreille miljoonia.
Urheiluviihde on miljoonabisnestä. Se on myös valtava rahanpesulaitos, sellaisena melkein uhkapelibisneksen veroinen. Siksi se kiinnostaa eri kansallisuuksia edustavia hämärämiljoonikkoja, venäläisiä oligarkkeja ja heidän bulvaanejaan.
Kummola on siinä lammikossa aika pieni sammakko, kuten venäläisoligarkkien bulvaaniksi ajautunut liiketoverinsa Harkimokin.
Pikemmin kuin päivitellä tarhanopettajien epärealistisia tavoitteita kannattaisi tamperelaispäättäjien lukea Pentti Sainion kirja "Kummolan kääntöpiiri". Ja sitten voisi miettiä, mikä ihan oikeasti on kaupungin tehtävä.
Pitää huolta kuntalaisista, nuorista ja vanhoista. Vai syytää rahaa epämääräiseen bisnekseen, jota viedään Hartwall-areenasta tutulla konseptilla , jonka lopputulos on kaikkien tiedossa.
KÄÄNTÖPIIRI ASIALLA
Kansi ja Areena "nytkähti" taas eteenpäin. Hyvältä näyttää tamperelaisille veronmaksajille. Miksei koko maan. Lupaileehan hallituskin olemattomien ja tulemattomien työpaikkojen perusteella 18 miljoonan tukirahaa tälle projektille, jonka
- vetäjänä on verottajan välttelemisessä kunnostautunut rakennusliike SRV
- keskeisinä huseeraajina "Kummolan kääntöpiirin" tutut nimet Kalervo, Hjallis ja Mika (Sulin), jotka jo ovat käynnistäneet Hartwall-areenan synnystä tutun käsikirjoituksen, jonka alkuun kuuluu oikeistopoliitikkojen innostaminen asiaan sekä peukaloitujen konsulttiraporttien että suoran lobbauksen keinoilla, mediatilan hankkiminen viime kerralla Kummolan VIP Visionin myötä, nyt mm Harkimoiden vitosella pyörivällä perheohjelmalla, jonka ilmeisimpänä tavoitteena on Harkimon dynastian nuoremman polven nostaminen politiikan vaikuttajien joukkoon ja kannattajapohjan siten edelleen laajentaminen.Sitten seuraa julkisrahojen kääntäminen tosiasiallisena monopolina toimivan urheiluviihteen sisäpiirin (Kummolan kääntöpiirin) yksityisille tileille.kunnostautuivat kohvoijaamalla julkisrahoja omaan pussiinsa, kunnes myivät venäläisoligarkeille, jotka ovat vääntäneet pussiinsa aika kimpaleen Venäjän kansallisomaisuutta. Ravintolayrittäjänä Restamax, jonka ansaintapolitiikka perustuu kansainvälisiin ketjuihin jotka, yllätys, yllätys, maksavat veronsa ihan muualle kuin Suomeen ja jonka takapiruna ja keskeisenä omistajana luuraa ase- ja uhkapelimiljardööri Chaim Zabludowicz, joka ikäänkuin sattumalta omistaa myös vajaan neljänneksen Tapparaa. Sitä paitsi muutamia arvorakennuksia ja kasinoita Las Vegasissa - kaikkiaan 40% kaupungin keskustan kiinteistömassasta - ja amerikkalaisen ammusjärjestelmiä valmistavan Pocalin. Pappa omistaa myös hiukan Lontoota ja New Yorkia ja "maksaa" veronsa Liechtensteiniin.
Että tällaiselle porukalle päättäjämme nyt ovat hyväntahtoisesti tarjoamassa rahojamme.
- vetäjänä on verottajan välttelemisessä kunnostautunut rakennusliike SRV
- keskeisinä huseeraajina "Kummolan kääntöpiirin" tutut nimet Kalervo, Hjallis ja Mika (Sulin), jotka jo ovat käynnistäneet Hartwall-areenan synnystä tutun käsikirjoituksen, jonka alkuun kuuluu oikeistopoliitikkojen innostaminen asiaan sekä peukaloitujen konsulttiraporttien että suoran lobbauksen keinoilla, mediatilan hankkiminen viime kerralla Kummolan VIP Visionin myötä, nyt mm Harkimoiden vitosella pyörivällä perheohjelmalla, jonka ilmeisimpänä tavoitteena on Harkimon dynastian nuoremman polven nostaminen politiikan vaikuttajien joukkoon ja kannattajapohjan siten edelleen laajentaminen.Sitten seuraa julkisrahojen kääntäminen tosiasiallisena monopolina toimivan urheiluviihteen sisäpiirin (Kummolan kääntöpiirin) yksityisille tileille.kunnostautuivat kohvoijaamalla julkisrahoja omaan pussiinsa, kunnes myivät venäläisoligarkeille, jotka ovat vääntäneet pussiinsa aika kimpaleen Venäjän kansallisomaisuutta. Ravintolayrittäjänä Restamax, jonka ansaintapolitiikka perustuu kansainvälisiin ketjuihin jotka, yllätys, yllätys, maksavat veronsa ihan muualle kuin Suomeen ja jonka takapiruna ja keskeisenä omistajana luuraa ase- ja uhkapelimiljardööri Chaim Zabludowicz, joka ikäänkuin sattumalta omistaa myös vajaan neljänneksen Tapparaa. Sitä paitsi muutamia arvorakennuksia ja kasinoita Las Vegasissa - kaikkiaan 40% kaupungin keskustan kiinteistömassasta - ja amerikkalaisen ammusjärjestelmiä valmistavan Pocalin. Pappa omistaa myös hiukan Lontoota ja New Yorkia ja "maksaa" veronsa Liechtensteiniin.
Että tällaiselle porukalle päättäjämme nyt ovat hyväntahtoisesti tarjoamassa rahojamme.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2018
AAMULEHTIKIN ÄKKÄSI !
Aamulehden 28.4. numerossa paljastetaan Harry "Hjallis" Harkimon loistavan talousosaamisen koko kuva. Eli se miten tämä "suurliikemies" on toistuvasti saattanut itsensä miljoonavelkoihin ja lopulta Putinin lähipiiriin kuuluvien oligarkkien bulvaaniksi.
Juttu on sentään piilotettu urheilusivuille, mistä harvempi asiasta kiinnostunut sitä huomannee.
Miksi Aamulehti ei julkaissut samoja aika yleisessä tiedossa olevia asioita jo silloin, kun julkisuuteen tuli Hjalliksen rooli tulevassa Areenassa, siis hänen osuutensa yritysryppäässä, jolle Tampereen kaupunki valmistautuu syytämään kuntalaisten omaisuutta?
Siksikö, että AL:n taustavoimille Kansi ja Areena on lupaava keino lypsää julkisrahaa?
Miksi tieto sitten julkaistaan juuri nyt?
No Aamulehtihän on ollut kautta aikojen Kokoomuksen sisäisten valtataistelujen väline. Nyt on sitten aika kaataa -tai yrittää kaataa - loikkari, joka - vaikka kovin kehnolla agendalla - uhkaa raunioittaa Kokoomuksen asemaa, joka lepää loppujen lopuksi keskiluokkaisten porvarien niskoilla ja heidän äänestyspäätöstensä varassa.
Suurpääoma, jonka etua Kokoomus tosiasiassa ajaa, on siinä mielessä ikävä, että sieltä ei paljon ääniä heru, kun sakki on niin harvalukuinen.
Kun taas Hjalliksen teesit vetoavat juuri siihen keskiluokkaan. Toinen asia kokonaan on, kuinka uskottava Hjallis on sen asiaa tai ylipäänsä mitään ajamaan. Siis paitsi konkurssiin.
Juttu on sentään piilotettu urheilusivuille, mistä harvempi asiasta kiinnostunut sitä huomannee.
Miksi Aamulehti ei julkaissut samoja aika yleisessä tiedossa olevia asioita jo silloin, kun julkisuuteen tuli Hjalliksen rooli tulevassa Areenassa, siis hänen osuutensa yritysryppäässä, jolle Tampereen kaupunki valmistautuu syytämään kuntalaisten omaisuutta?
Siksikö, että AL:n taustavoimille Kansi ja Areena on lupaava keino lypsää julkisrahaa?
Miksi tieto sitten julkaistaan juuri nyt?
No Aamulehtihän on ollut kautta aikojen Kokoomuksen sisäisten valtataistelujen väline. Nyt on sitten aika kaataa -tai yrittää kaataa - loikkari, joka - vaikka kovin kehnolla agendalla - uhkaa raunioittaa Kokoomuksen asemaa, joka lepää loppujen lopuksi keskiluokkaisten porvarien niskoilla ja heidän äänestyspäätöstensä varassa.
Suurpääoma, jonka etua Kokoomus tosiasiassa ajaa, on siinä mielessä ikävä, että sieltä ei paljon ääniä heru, kun sakki on niin harvalukuinen.
Kun taas Hjalliksen teesit vetoavat juuri siihen keskiluokkaan. Toinen asia kokonaan on, kuinka uskottava Hjallis on sen asiaa tai ylipäänsä mitään ajamaan. Siis paitsi konkurssiin.
perjantai 27. huhtikuuta 2018
"HYVÄ KYSYMYS"
Lainkuuliaisena kunnallis- ja kiinteistöveron maksajana sekä suojellun luonnonmuistomerkin, koivun, osaomistajana olen joutunut ihmeelliseen välikäteen.
Mainittu koivu kukoisti tonttini itärajalla, osaksi minun, osaksi kaupungin puolella, mutta ei kukoista enää. Ei ole kukoistanut enää vuosiin. Sanalla sanoen se on tullut elinkaarensa päähän, mikä ilmenee vuosi vuodelta vähäisempänä viheriöintinä, valtavien lahojen oksien tipahteluna pihamaalleni sekä yhä suurempina ja syvempinä reikinä koivuvanhuksen rungossa.
Noin kolme vuotta sitten soitin asiasta kaupungille ensi kerran. Ympäristöosastolta käskettiin soittaa puisto-osastolle (kummankin osaston edustajan kiinnisaaminen edellytti useita puheluita ja useiden eri vastaajien kuuntelua), mistä sitten luvattiin ottaa selvää ja yhteyttä.
Yhteyttä ei kuulunut.
Seuraavana vuonna proseduuri eteni suunnilleen saman kaavan mukaan, paitsi että minulle ilmoitettiin, ettei puu olekaan kaupungin puolella, vaan kokonaan minun puolellani rajaa, mikä minua suuresti hämmästytti, koska tiedän äitini lahjoittaneen kaupungille kyseisen maapalan tiemaaksi sillä nimenomaisella ehdolla, että puuta ei kaadettaisi.
Kuulosti siltä, että meidät aiottiin panna maksamaan äitini aikanaan kaupungille lahjoittaman puun kaato.
Jäin jälleen odottamaan luvattua kaupungin yhteydenottoa, yhtä suurella menestyksellä kuin aikaisemmin.
Tänä vuonna koivu on tosi pahan näköinen. Paikalla käynyt (minun kustantamani) arboristi totesi sen lahoksi, vaaralliseksi ja taloni suuntaan kallistuneeksi.
Soitin ympäristöosaston päällikölle, jonka puhelimesta vastasi sijaisena toimiva Pasi Halme, joka vastasi kysymykseeni lukemalla ääneen Tampereen kaupungin järjestyssäännöstä puun kaatoa koskevan kohdan. Kiitin sujuvasta ääneen lukemisesta ja totesin löytäneeni itse netistä saman pykälän, joka ei ikävä kyllä vastannut kysymykseeni. Halme halusi kuulla uudelleen kysymyksen. Esitin sen: tonttini rajalla on tiensä päähän tullut suojelukoivu. Mitä on tehtävä?
Hyvä kysymys, kiitteli Halme ja lupasi palata asiaan. Ja ihme tapahtui: hän palasikin, ja antoi numeron rakennuslupaosastolla toimivalle henkilölle, joka ei kuitenkaan ollut tavattavissa, koska rakennuslupaosastolla ollaan kuntalaisille tavattavissa vain viikon kolmena ensimmäisenä päivänä, eikä tämä ollut yksi niistä.
Maanantai kuuluu rakennuslupaosaston tavattavissaolemispäiviin, ja päätin varmuuden vuoksi mennä itse henk koht paikalle. Rakennusosaston ovi oli lukossa ja oveen liimatussa lapussa kerrottiin henkilökunnan olevan koulutuksessa.
Vedin henkeä (syvään!) ja kävelin Frenckellin tiedotusluukulle mistä sain uuden puhelinnumeron.
Seuraavana päivänä henkilökunta ei ollut poissa eikä koulutuksessa. Olin tuolilta pudota, kun ihan oikea henkilö vastasi puhelinajallaan puhelimeen (tämä ei kokemukseni mukaan ole vallitseva käytäntö) ja lyhyen keskustelun jälkeen antoi luvan kaataa koivun saman tien, mutta ottaa varmuuden vuoksi valokuvan "ettei tule sanomista" sekä ilmoittamaan naapureille.
Ilmoitin naapureille, otin valokuvan ja tilasin arboristin kustannusarvion. Arvio oli sen kokoinen, että katsoin parhaaksi sittenkin tarkistuttaa rajan. Kaupungin miehet tekevät sen 155E tunti.
Mittamiehet tulivat ja totesivat rajan kulkevan keskeltä koivua.
Eli kaupunki oli yrittänyt huiputtaa minua maksamaan kaupungille puoliksi kuuluvan koivun kaatamisen, ja lisäksi se veloittaa minua valehtelemisensa paljastumisesta.
Hallintolain en muista mikä pykälä velvoittaa virkamiehiä antamaan kuntalaisille tietoa, mutta laissa ei taideta vaatia että tiedon tulisi olla oikeaa?
Marssin taas Frenckellin tiedotukseen, mistä sain kaupungin arboristin puhelinnumeron.
Arboristi ilmoitti, että puuta ei voi kaataa ilman suojelupäätöksen purkamista, mikä hänen mukaansa on minun tehtäväni - eikä siis kaupungin, joka on suojelupäätöksen tehnyt (!)
Tässä vaiheessa totesin kuluttaneeni puheluihin, odottamiseen, stressaantumiseen, järjestyssäännön sisäluvun , kaatoluvan myöntämisen ja kaatoluvan kieltämisen kuunteluun, virastoissa juoksemiseen ja ties mihin kolmena eri vuonna niin suuren osan lyhyestä jäljellä olevasta elinajastani että nostin kädet pystyyn. En jaksa enää.
Kun koivu sitten aikanaan kaatuu tupani päälle, haen kaupungilta korvauksen, jonka se tietysti evää, koska on minun syyni, että a)virkamiehet eivät ole tavattavissa b)eivät tiedä c)eivät ole yhtä mieltä d)eivät ylipäänsä vaivaudu paitsi silloin kun kaupungille on odotettavissa tuloja (vrt mittamiehet, jotka tulivat heti, tekivät työnsä täsmällisesti ja osasivat asiansa).
Jätän kaupungin virka- ja toimihenkilöiden tehtäväksi päättää keskenään
Mainittu koivu kukoisti tonttini itärajalla, osaksi minun, osaksi kaupungin puolella, mutta ei kukoista enää. Ei ole kukoistanut enää vuosiin. Sanalla sanoen se on tullut elinkaarensa päähän, mikä ilmenee vuosi vuodelta vähäisempänä viheriöintinä, valtavien lahojen oksien tipahteluna pihamaalleni sekä yhä suurempina ja syvempinä reikinä koivuvanhuksen rungossa.
Noin kolme vuotta sitten soitin asiasta kaupungille ensi kerran. Ympäristöosastolta käskettiin soittaa puisto-osastolle (kummankin osaston edustajan kiinnisaaminen edellytti useita puheluita ja useiden eri vastaajien kuuntelua), mistä sitten luvattiin ottaa selvää ja yhteyttä.
Yhteyttä ei kuulunut.
Seuraavana vuonna proseduuri eteni suunnilleen saman kaavan mukaan, paitsi että minulle ilmoitettiin, ettei puu olekaan kaupungin puolella, vaan kokonaan minun puolellani rajaa, mikä minua suuresti hämmästytti, koska tiedän äitini lahjoittaneen kaupungille kyseisen maapalan tiemaaksi sillä nimenomaisella ehdolla, että puuta ei kaadettaisi.
Kuulosti siltä, että meidät aiottiin panna maksamaan äitini aikanaan kaupungille lahjoittaman puun kaato.
Jäin jälleen odottamaan luvattua kaupungin yhteydenottoa, yhtä suurella menestyksellä kuin aikaisemmin.
Tänä vuonna koivu on tosi pahan näköinen. Paikalla käynyt (minun kustantamani) arboristi totesi sen lahoksi, vaaralliseksi ja taloni suuntaan kallistuneeksi.
Soitin ympäristöosaston päällikölle, jonka puhelimesta vastasi sijaisena toimiva Pasi Halme, joka vastasi kysymykseeni lukemalla ääneen Tampereen kaupungin järjestyssäännöstä puun kaatoa koskevan kohdan. Kiitin sujuvasta ääneen lukemisesta ja totesin löytäneeni itse netistä saman pykälän, joka ei ikävä kyllä vastannut kysymykseeni. Halme halusi kuulla uudelleen kysymyksen. Esitin sen: tonttini rajalla on tiensä päähän tullut suojelukoivu. Mitä on tehtävä?
Hyvä kysymys, kiitteli Halme ja lupasi palata asiaan. Ja ihme tapahtui: hän palasikin, ja antoi numeron rakennuslupaosastolla toimivalle henkilölle, joka ei kuitenkaan ollut tavattavissa, koska rakennuslupaosastolla ollaan kuntalaisille tavattavissa vain viikon kolmena ensimmäisenä päivänä, eikä tämä ollut yksi niistä.
Maanantai kuuluu rakennuslupaosaston tavattavissaolemispäiviin, ja päätin varmuuden vuoksi mennä itse henk koht paikalle. Rakennusosaston ovi oli lukossa ja oveen liimatussa lapussa kerrottiin henkilökunnan olevan koulutuksessa.
Vedin henkeä (syvään!) ja kävelin Frenckellin tiedotusluukulle mistä sain uuden puhelinnumeron.
Seuraavana päivänä henkilökunta ei ollut poissa eikä koulutuksessa. Olin tuolilta pudota, kun ihan oikea henkilö vastasi puhelinajallaan puhelimeen (tämä ei kokemukseni mukaan ole vallitseva käytäntö) ja lyhyen keskustelun jälkeen antoi luvan kaataa koivun saman tien, mutta ottaa varmuuden vuoksi valokuvan "ettei tule sanomista" sekä ilmoittamaan naapureille.
Ilmoitin naapureille, otin valokuvan ja tilasin arboristin kustannusarvion. Arvio oli sen kokoinen, että katsoin parhaaksi sittenkin tarkistuttaa rajan. Kaupungin miehet tekevät sen 155E tunti.
Mittamiehet tulivat ja totesivat rajan kulkevan keskeltä koivua.
Eli kaupunki oli yrittänyt huiputtaa minua maksamaan kaupungille puoliksi kuuluvan koivun kaatamisen, ja lisäksi se veloittaa minua valehtelemisensa paljastumisesta.
Hallintolain en muista mikä pykälä velvoittaa virkamiehiä antamaan kuntalaisille tietoa, mutta laissa ei taideta vaatia että tiedon tulisi olla oikeaa?
Marssin taas Frenckellin tiedotukseen, mistä sain kaupungin arboristin puhelinnumeron.
Arboristi ilmoitti, että puuta ei voi kaataa ilman suojelupäätöksen purkamista, mikä hänen mukaansa on minun tehtäväni - eikä siis kaupungin, joka on suojelupäätöksen tehnyt (!)
Tässä vaiheessa totesin kuluttaneeni puheluihin, odottamiseen, stressaantumiseen, järjestyssäännön sisäluvun , kaatoluvan myöntämisen ja kaatoluvan kieltämisen kuunteluun, virastoissa juoksemiseen ja ties mihin kolmena eri vuonna niin suuren osan lyhyestä jäljellä olevasta elinajastani että nostin kädet pystyyn. En jaksa enää.
Kun koivu sitten aikanaan kaatuu tupani päälle, haen kaupungilta korvauksen, jonka se tietysti evää, koska on minun syyni, että a)virkamiehet eivät ole tavattavissa b)eivät tiedä c)eivät ole yhtä mieltä d)eivät ylipäänsä vaivaudu paitsi silloin kun kaupungille on odotettavissa tuloja (vrt mittamiehet, jotka tulivat heti, tekivät työnsä täsmällisesti ja osasivat asiansa).
Jätän kaupungin virka- ja toimihenkilöiden tehtäväksi päättää keskenään
sunnuntai 25. maaliskuuta 2018
Kadonnut kaupunki
Vapriikin näyttely Kadonneet kaunottaret herättää ihastelua, muistoja, surua, melkein kyyneleitä... eikä aina melkein
Ja ihmettelyä se herättää. Miten vähällä järjellä kaupunkia on purettu ja rakennettu! Miten sydämettömästi on lähetetty puskutraktorit hajottamaan sellaista kauneutta, niin runsaan ja osaavan työn jälkiä!
Kun hämmästely suunnataan menneisyyteen, turvallisesti muutaman vuosikymmenen taa, voidaankin sitten kaikessa rauhassa sulkea silmät siltä mitä paraikaa tapahtuu. Olisi kai liian vaivalloista katsoa nykyhetkeä silmiin, sitä miten uutterasti virkamiesten, poliitikkojen ja ennen kaikkea ahneiden rakennusliikkeiden voimin kaupungin tähän asti vielä suhteellisen sopusointuinen siluetti särjetään ylikorkeilla, ylimassiivisilla rakennuksilla ja rakennuskokonaisuuksilla (Kansi ja areena), jotka kuuluttavat rahan voittoa tyylitajusta, kehnon arkkitehtuurin ylivaltaa kunnollisen yli - ja juuri sitä samaa "kehitystä", jonka nimissä purettuja rakennuksia nyt Vapriikissa ja julkisessa sanassa itketään.
Hauskinta on että parkuun osallistuu nimenomaan Aamulehti, joka on aina ollut ensimmäisenä ridikulisoimassa rakennussuojelijoiden mielipiteitä, toimia ja jopa henkilöitä itseään.
Nyt on vuorossa Eteläpuisto josta, arvelisin, virkamiehillä on jo valmiina sopimus tietyn rakennusliikkeen kanssa, ja sopimusta viedään eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa, kabineteissa ja verhojen takana. Ja vuosikymmenen-parin kuluttua käy parku ja valitus. Että kuinka se ollenkaan pääsi tapahtumaan...
Ja ihmettelyä se herättää. Miten vähällä järjellä kaupunkia on purettu ja rakennettu! Miten sydämettömästi on lähetetty puskutraktorit hajottamaan sellaista kauneutta, niin runsaan ja osaavan työn jälkiä!
Kun hämmästely suunnataan menneisyyteen, turvallisesti muutaman vuosikymmenen taa, voidaankin sitten kaikessa rauhassa sulkea silmät siltä mitä paraikaa tapahtuu. Olisi kai liian vaivalloista katsoa nykyhetkeä silmiin, sitä miten uutterasti virkamiesten, poliitikkojen ja ennen kaikkea ahneiden rakennusliikkeiden voimin kaupungin tähän asti vielä suhteellisen sopusointuinen siluetti särjetään ylikorkeilla, ylimassiivisilla rakennuksilla ja rakennuskokonaisuuksilla (Kansi ja areena), jotka kuuluttavat rahan voittoa tyylitajusta, kehnon arkkitehtuurin ylivaltaa kunnollisen yli - ja juuri sitä samaa "kehitystä", jonka nimissä purettuja rakennuksia nyt Vapriikissa ja julkisessa sanassa itketään.
Hauskinta on että parkuun osallistuu nimenomaan Aamulehti, joka on aina ollut ensimmäisenä ridikulisoimassa rakennussuojelijoiden mielipiteitä, toimia ja jopa henkilöitä itseään.
Nyt on vuorossa Eteläpuisto josta, arvelisin, virkamiehillä on jo valmiina sopimus tietyn rakennusliikkeen kanssa, ja sopimusta viedään eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa, kabineteissa ja verhojen takana. Ja vuosikymmenen-parin kuluttua käy parku ja valitus. Että kuinka se ollenkaan pääsi tapahtumaan...
perjantai 15. joulukuuta 2017
ALEKSOVSKI EI OLE YKSIN
Aamulehti on paljastanut SDP:n ryhmäpuheenjohtajan, Kotilinnasäätiön toiminnanjohtajan ja Finnparkin hallituksen puheenjohtajan Atanas Aleksovskin saaneen Aihio Arkkitehdit oy:lta ja NCC:lta etuisuuksia, jotka ovat ainakin eettisesti, todennäköisesti myös laillisesti, kyseenalaisia.
Valokeila kohdistuu nimenomaan Aleksovskiin. Mutta vastaavalla toiminnalla on Tampereella jo hyvin pitkä historia.
Aamulehti on paljastanut SDP:n ryhmäpuheenjohtajan, Kotilinnasäätiön toiminnanjohtajan ja Finnparkin hallituksen puheenjohtajan Atanas Aleksovskin saaneen Aihio Arkkitehdit oy:lta ja NCC:lta etuisuuksia, jotka ovat ainakin eettisesti, todennäköisesti myös laillisesti, kyseenalaisia.
Valokeila kohdistuu nimenomaan Aleksovskiin. Mutta vastaavalla toiminnalla on Tampereella jo hyvin pitkä historia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)