KOKOOMUKSEN HAUSKA HIMMELI

Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti toukokuun lopussa yllättäen moninkertaistaa Tampereen monitoimiareenan tuen ja perusteli ratkaisuaan yli 3 500 uudella työpaikalla.
Käytännössä asiasta päätti ilman normaalia virkamiesvalmistelua kokoomusministeri Grahn-Laasonen, joka kuuluu Alexander Stubbin lähipiiriin. Asiaa kävi ministerille esittelemässä tamperelaislähetystö, johon kuului mm Stubbin isän paras kaveri Kalervo Kummola, jonka kuningashanke mainittu areena on.
Esitetty työpaikkamäärä perustui konsulttitoimisto Deloitten raporttiin.
Konsulttitoimisto Deloitten tarjous hyväksyttiin ilman kilpailutusta, koska vaadittu hinta jäi alle 30 000 euron. Yli 30 000 hintaiset palvelut edellyttävät kilpailutusta. Työn aikana Deloitten hinta nousi parilla tuhannella ja siten ylitti kilpailutuskynnyksen.
Deloitten tarjousasiakirjasta  käy ilmi, että jo konsulttiytötä tilattaessa korostettiin hankkeen edistämisen tärkeyttä.
Deloitten tarjousasiakirjassa sanotaan mm:" Arvioinnissa keskitytään hankkeen toteutumisen edistämisen kannalta keskeisimpiin asioihin, joilla on vaikuttavuutta kaupungin ja valtion päätöksentekoon ja rahoitukseen sekä yksityisen rahoituksen varmistamiseen hankkeelle."
Ministeri nieli sellaisenaan väitteen syntyvistä uusista työpaikoista, mikä on hämmästyttävää, koska areena tulee todennäköisesti työllistämään ehkä 130 henkeä. Tuhannet työpaikat perustunevat toiveuneen, jossa Kannen päälle rakennettaviin toimistotiloihin syntyy tyhjästä joukoittain uusia yrityksiä. Jälkeenpäin on selitelty, että uudet työpaikat syntyisivät maanlaajuisesti, mikä sekin on melko tuulesta temmattu väite.
 Kovin mielenkiintoiseksi Deloitten roolin sopivan konsulttiraportin räätälöijänä tekee se, että Deloitten pitkäaikainen toimitusjohtaja Teppo Rantanen siirtyi 1.6.16. Tampereen kaupungin elinvoimajohtajaksi. Täten viimeisin raportti täydensi elinkeinojohtajan aikaisemmassa tehtävässään tekemää edellistä Deloitten raporttia.
Ja tällä kohtaa alkaa ihmetellä, onko kyse enää hyvä veli-järjestelmästä vai ollaanko jo astumassa ilmeisen korruption puolelle.
Kaupungin laitosten yhtiöittäminen on jo pitkään siirtänyt monia toimintoja demokraattisen sääntelyn ulkopuolelle. Kansi ja areena-hankkeessa on siirrytty salailun seuraavaan asteeseen, eli käytännössä ei ole enää edes mahdollista tietää, keitä tai mitä ovat ne yksityiset tahot, joiden pussiin kaupungin ja valtion rahaa on tarkoitus lapioida.
Siksi hankkeen ajaminen mm ylläkerrotun kaltaisella harhaanjohtamisella käy entistä hälyttävämmäksi.
Valtuusto ei tosiasiassa tiedä, keitä sijoittajia hankkeeseen on oikeasti tulossa. vielä vähemmän voi tietää, keitä ovat sijoittajat jatkossa ja mitä yrityksiä bulvaanien takaa paljastuu. Tässä kohtaa muistuttaisin mieleen, että koko hanke käynnistyi tyypillisellä bulvaanikuviolla. Sen pani alulle ns Tampereen keskusareena oy, jonka osakepääoma oli pienin sallittu, 2500 E, jonka osoite oli pienyrittäjä Rikard Bjurströmin kotiosoite ja hänen taustavoimanaa ase- ja uhkapelimiljardööri Zabludowicz, joka jakoi vaalirahaa useille kokoomuksen ehdokkaille.
Nyt lupaillaan suomalaista omistusta ja suomalaisten yritysten työllistämistä rakennusvaiheessa. Entä jos - ja kun - sijoittajat ehtivät vaihtua?
Käykö silloin kuten kovin paljon pienemmässä esimerkissä, Kässälän pienteollisuusalueella?
Kaavaa laadittaessa lähiseudun asukkaita pehmitettiin kaavamääräyksillä joita oli toiminnan meluttomuus, häiriöttömyys, klo 07-19 välille sijoittuva työaika, yrittäjien asuminen omien teollisuushalliensa päähän sijoitetuissa asunnoissa sekä velvoitus istuttaa puita kukin tontilleen kadun varteen. 
Kymmenen vuotta kaavan hyväksymisen jälkeen alueella toimi ympärivuorokautinen kuljetusyritys jonka rekat ajoivat ylinopeuksia keskellä asuinaluetta. Melua piisasi. Puita ei näkynyt missään. Ja kas, kävi ilmi, että kaavamääräykset koskivatkin vain teollisuustonttien ensimmäisiä omistajia. Tontit olivat vaihtaneet omistajaa, eivätkä mitkään alun perin asetetut säännöt sitoneet enää seuraavia.
Kannen ja areenan kohdalla puhutaan kauhistuttavan paljon suuremmista asioista, isommista rahoista, pelottavammista toimijoista.
Lopuksi esitän periaatteellisen kysymyksen: onko valtion ja kunnan ylipäänsä mielekästä tukea urheiluviihdettä? Sama ministeri Sanni Grahn-Laasonen, joka ilman virkamiesvalmistelua lupasi areenalle 18 miljoonaa aiemmin luvatun 4:n sijasta, puhui äskettäin lasten ja nuorten harrastamisen kalleudesta. Eikö olisi viisaampaa rahoittaa ja tukea lapsi- ja nuorisoliikuntaa urheiluviihteen sijasta? Näin jo siksi, että urheiluviihde on yritystoimintaa, ja käsittääkseni kannattavaa - tai ainakin olisi, elleivät sen piirissä huseeraisi lähinnä sellaiset "liikemiehet" joiden liikeosaaminen perustuu kykyyn imeä julkisrahaa. Urheiluviihteen parissa toimii myös paljon erilaisia rahanpesijöitä - muistaakseni urheiluviihde alkaa olla uhkapelibisneksen tasoa rahanpesuvälineenä.  

Eräs ystävä taannoin lausahti: Ei ne niin tyhmiä ole kun sä luulet. Ne on PALJON tyhmempiä!
Minä tosiaan pidin Tampereen keskusareena ja kansi-suunnitelmaa niin tolkuttomana, ettei sitä kannattaisi edes Tampereen kaupunginvaltuusto. Mutta niin vaan ovat menneet pahimpaan halpaan ever: kaupunki on lupautunut kustantamaan (kaupungin ydintoimintoihin kuuluvaa??) urheiluviihdettä ensin kättelyssä 60 miljoonalla eurolla ja sitten jatkossa ties kuinka pitkään lypsättämään itseään vuosittaisilla kuluilla, joista Helsingin kaupunki ja Suomen valtio voisivat Hartwall-areena-kokemuksella antaa vihjeen.
Ja samassa rytäkässä siis kaupunki on antamassa luvan turmella kaupunkikuva lopullisesti ja peruuttamattomasti, aiheuttaa hirvittävä liikenne- ja parkkisuma, piilottaa ortodoksikirkko megahökötyksen varjoon - ja mahdollisesti aiheuttaa sen rakenteisiin parantumattomat vauriot.
Kaikki tämä samaan aikaan, kun valtuuston enemmistö on antanut luvan valmistella sähkölaitoksen myyntiä, varman, tuottoisan ja turvallisen tulolähteen kauppaamista kv sijoittajille, joiden päämääränä kohtuhintaisen ja varman sähkön takaamisen sijasta olisi osakkaiden voittojen maksimointi. Ja verot tietysti menisivät paratiiseihin.

ONNEA NIILLE SEITSEMÄLLE!

Onnittelen niitä seitsemää Tampereen kaupunginvaltuutettua, jotka 16.5.2016. äänestivät Kansi- ja Areena-hanketta vastaan. Heidän ei tarvitse hävetä siinä vaiheessa, kun kaupat on tehty ja todelliset toimeksiantajat putkahtavat bulvaanien takaa esiin.
Eikä siinäkään vaiheessa, kun urheiluviihteen ympärillä pyörivät "liikemiehet", joiden bisnestaidot muodostuvat kyvystä kattaa omilla munauksillaan aiheuttamansa häviöt julkisrahalla, katsovat vedättäneensä riittävästi ja myyvät osuutensa pietarilaisille judoharrastajille.
Meitä kaikkia maksajia tietysti riemastuttaa kovasti sitten siinä vaiheessa, kun olemme 60 miljoonalla subventoineet erimaalaisia taustavoimia, ja nämä kartuttamistamme miljoonistaan "maksavat" veronsa kuka Liechtensteiniin, kuka Neitsytsaarille.

hartwall-areenan jäljillä?

Aamulehti uuutisoi 17.2.2016, että Tampereen menot Areena ja kansi-kokonaisuuteen eivät suinkaan jää luvattuihin halliyhtiön päämittamismiljooniin (26), vaan kaupunki on jo lupautunut osallistumaan 22,7 miljoonalla monitoimiareenan kannen rakentamiseen; ja tarvittaviin katutöihin arvioidaan uppoavan 11 miljoonaa euroa, eli kaikkineen kaupungin panostus nousisi n. 60 miljoonaan euroon. Eikä tässäkään ole mukana esim SRV:lle bonuksena luvatut Ranta-Tampellan tontit jne.
Lisäksi valtiolta porataan kahdeksaatoista miljoonaa euroa.
Samassa artikkelissa kerrotaan, että Areenan toiminnallisesta kokonaisuudesta ja liikeidean kehittämisestä tulee vastaamaan Sport and Live Visionin toimitusjohtaja Mika Sulin. Eli sama mies, joka aikanaan vastasi Hartwall-Areenan toimitusjohtajana areenan kehittämisestä.
Eli hankkeen, joka tuotti koko ajan tappiota, imi valtiolta ja Helsingin kaupungilta miljoonia, kunnes myytiin koko roska venäläiselle, rakenteeltaan ja toiminnaltaan koko lailla mafiaperhettä muistuttavalle oligarkkisuvulle, jollaon läheiset suhteet Putiniin ja joka tuskin maksaa pennin veroa Suomeen.
Että lupaavalta näyttää.

KENEN RAHOISTA 26 MILJOONAA AREENALLE?

Tampereen kaupunginhallitus päätti 15.2.2016. valita SVR:n  Kannen ja areenan rakentajaksi. Kaupunki on lupautunut sijoittamaan 26 miljoonaa euroa monitoimiareenan omistavaan kiinteistöyhtiöön, tai tukemaan kiinteistöyhtiötä samalla summalla ostamalla areenasta palveluita ja maksamalla vuokria sekä kiinteistöveroja.
Mistä nämä rahat otetaan? Vanhuspalveluista? Lastensuojelusta? Terveyspalveluista? Kulttuuripalveluista? Aivan varmasti näistä kaikista.
Yksi huomattava maksaja ovat omakotiasujat.
Monen omakotiasukkaan kiinteistövero on noussut huomattavasti yli kipukynnyksen. Rintamamiestalot, joita sodan jälkeen rakennettiin suurin uhrauksin ja siinä mielessä, että on jälkeentuleville koti kumminkin, ovat nyt raskaasti verotettuja ikään kuin otettaisiin takaisin sotaveteraaneille aikanaan suotu ja moninkertaisesti ansaittu etu.
Ja rahaa tyrkytetään enemmän tai vähemmän kansainvälisille yhtiöille, joita tulevaisuudessa tulee Kannen ja Areenan omistajissa olemaan yhä enemmän. Ei esimerkiksi Poju Zabludowicz turhan tähden ole Tapparan osa- ja Restamaxin haamuomistaja, tämä mies joka joidenkin lähteiden mukaan omistaa mm 40% Las Vegasin keskustan kiinteistöistä ja maksaa (?) veronsa Liechtensteiniin. Ilvestä taas omistaa amerikkalainen kiinteistösijoittaja, jonka veropennit tuskin maatamme rikastuttavat, Tampereesta puhumattakaan.
Ei tässä voi muuta kuin toivoa, että kaupunginvaltuusto sittenkin tulisi järkiinsä ja peruisi tolkuttoman projektin.

PYHÄN HENRIKIN MUISTOPÄIVÄ

hS uutisoi 15.1.2016. Helsingin piispa Irja Askolan kirkon tiedotteen mukaan sanoneen, että Pyhän Henrikin muistopäivä "on uudella tavalla ajankohtainen. Suomalainen talonpoika murhasi ulkomaalaisen maahantulijan. Mietityttää."
Keskiajan katolisella kirkolla oli tiedotusmonopoli ja ansaintalogiikkansa perusteella kova pyhimysten ja reliikkien tarve, nämä kun olivat varainhankinnan kivijalkaa. Kirkon versio tapahtumasta oli tarkoitushakuinen ja jäi elämään.
Miltä asia mahtoi näyttää Lallin näkökulmasta? Sakki ulkomaalaisia tunkeutui kutsumatta Lalloilaan isännän poissaollessa ja tyhjensi luvatta aitat ja laarit. Todennäköisesti Lalli koki vapaan talonpojan oikeuksiaan törkeästi loukatun.
Toisin kuin aikaisemmin saapuneet nöyrät kelttiläissaarnaajat, Henrik tuli feodaalisen kirkkoruhtinaan taustalta ja tavoilla, tuntematta vapaan talonpojan käsitettäkään, jota Pohjoismaiden ulkopuolella ei Euroopassa ollut olemassa.
Kahden kulttuurin ja yhteiskuntamuodon yhteentörmäys oli traaginen.
Mieleen tulee, mahtoiko Henrikin vartijasotilaissa olla näyttämisen henkeä, osoitettiin talonpojalle tämän paikkaa - ehkä samassa hengessä kuin irakilaiset kolliporukat lähtivät Helsingin keskustaan näyttämään suomalaistytöille naisen paikkaa?
Tätä sietää tosiaan miettiä.
Toisaalta tietysti koko Henrikin historiallisuus on lievästi kyseenalainen, mutta lähdetään nyt olettamasta, että tarinalla on totuuspohjaa. Ainakin siinä mielessä on, että kuvatun kaltaiset ryöstöretket olivat siihen aikaan yleisiä ja että Henrik-niminen kirkkoruhtinas näyttää ennen oletettua Suomen ristiretkeä esiintyneen Ruotsin puolella.
Piispan tulkinta on kuitenkin sellaisella tavalla mutkia suoraksi vetävä, ettei se ole varsinaiselle asialle - joksi oletan turvapaikanhakijaongelman - eduksi. Henrik selkeästi rikkoi suomalaista lakia ja tapaa, eikä sellaista tarvitse eikä saakaan hyväksyä. Lalli reagoi keskiaikaisella tavalla, eikä sitäkään pidä nykyaikana hyväksyä. Me emme tarvitse riehujia emmekä Soldiers of Odineita. On opetettava selvästi ja tarpeen tullen tiukasti, mikä on maan laki ja tapa ja että sitä on noudatettava.
Olen muuten sitä mieltä, että nuoria jolppeja, iässä jossa äo matalimmillaan ja testosteroni korkeimmillaan, ei pitäisi asuttaa poikasakeissa pakollisessa joutilaisuudessa, vaan pienemmissä ryhmissä vanhemman naisihmisen valvonnassa joka äidin tai mummun tavoin pitäisi jöötä ja jakaisi tehtäviä.

URBAANIA?

Pariisilaisen lounaspaikkani lattialla pyöri aina omistajan mäyräkoira. Jokaisen ateriani aikana tarjoilija kompastui siihen ainakin kerran ja sähähti:”sale bete!”, mutta koiran läsnäolon oikeutta ei kukaan koskaan kyseenalaistanut. Nizzassa taas koirat näyttivät pääsevänsä omistajiensa mukana niin ravintolaan kuin kirkkoonkin. Erään pikkukirkon takapenkissä vanhan rouvan pieni valkoinen länsiylämaanterrieri oli niin tottunut kirkossakävijä, että nousi seisomaan muun seurakunnan mukana ja painoi päänsä elevaation aikana. Maailmankuulun Le Negresco-hotellin baarissa taas omistajan musta kissa istuu lähes aina tyyriinä baaritiskillä.
Suomessa sellainen ei tulisi kyseeseen.
Vanhoihin urbaaneihin kulttuureihin, joissa ihmiset ovat vuosisatoja asuneet kaupunkioloissa lähekkäin, on kehittynyt luontainen huomioon ottamisen, suvaitsevaisuuden ja joustavuuden ilmapiiri. Siihen mahtuvat niin erilaiset ihmiset kuin heidän muitakin lajeja edustavat toverinsa.
Meillä Tampereella siitä ollaan vielä kaukana. Eiväthän edes meidän pyöräilijämme mahdu sovinnolla samalle kaistalle kävelijöiden kanssa, koska eivät osaa sopeuttaa vauhtiaan jalankulkijoiden mukaan, vaan pyyhältävät minkä värkeistä lähtee ja aiheuttavat turhia vaaratilanteita ja stressiä.
Niin kauan kuin ei sisäistetä kaupunkilaisia asenteita, on turha puhua urbaanisuudesta. Niin kauan kuin aikuiset miehet eivät osaa käyttää nenäliinaa, vaan räkivät kadulle, on turha puhua urbaanisuudesta.  Ei urbaanisuus synny korkeista kerrostaloista, rantojen ja viheralueiden täyteen rakentamisesta eikä edes jatkuvasta ja pakonomaisesta ”elävöittämis”höpötyksestä, joka jo terminä kertoo omasta keinotekoisuudestaan.
Lontoo on takuulla urbaani kaupunki kahdeksine miljoonine asukkaineen; kuitenkin siellä on säilytetty alkuperäinen seitsemän kylän rakenne ja valtavia puistoalueita. Manhattan jos mikä on urbaani, mutta siellä on neljän hehtaarin Central Park. Pariisin (2,2 milj.as.) Montmartren vanhojen talojen muurien sisäpuolella voi nähdä hyötypuutarhoja, samoin Rooman (2,75 milj. as.)Gianicolo-kukkulan rinteillä.
 Toisin sanoen todellinen urbaanisuus ei ole betonibrutalismia ja korkeita kerrostaloja, vaan nimenomaan erilaisten elämän ja elämisen muotojen runsautta, elämyksellistä tiheyttä ja monimuotoisuutta, historiallista kerrostuneisuutta ja sen kunnioittamista.
Niin kauan kuin Tampereelle muuttaneet maalaiset kuvittelevat kaupungin muuttuvan urbaaniksi rakentamalla kaikki mahdolliset paikat täyteen mahdollisimman korkeita kerrostaloja, pysyy kaupunkimme sinä maalaisjunttilana, joksi se 1960-luvulta lähtien on muuttunut.